Terveisiä Itävallasta!
Itävaltalaisen homojen oikeuksia ajavan järjestön Lambdan jäsenlehden pääkirjoituksessa kysellään: millaisia poliittisia suuntauksia homot ja lesbot tukevat. Päätoimittaja Gudrun Hauer on seurannut pitkään Rainbow-internetfoorumia (rainbow.at) ja huomannut, miten ulkomaalaisvastaiset ja juutalaisvastaiset mielipidekirjoitukset ovat lisääntyneet. Tilastoilla mielellään pönkitetään ikivanhoja ennakkoluuloja ja kiihotetaan vähemmistöjä vastaan. Kansakunta kuulemma tuhoutuu ja länsimaiselle kulttuurille vieraat vaikutteet voittavat. Itävallan vaaleissa on siis äänestettävä äärioikeistolaisia puolueita BZÖ:tä tai FPÖ:tä.
Haiderin puolue oli BZÖ. Johtohahmon kuolema ja tieto siitä, että hän ajoi kuolemaan suoraan gaybaarista, on saanut myös monet homot ja lesbot ottamaan kantaa hänen puolestaan. Tekeekö hänestä paremman se, että hän on "yksi meistä". Voiko hänen juutalaisvastaiset ja kansallissosialistiset puheensa tällä perusteella unohtaa tai antaa anteeksi? Tai Petzner ja hänen kyyneleensä. Niin pehmeä mies ja kuitenkin Petzner ilmoitti heti jatkavansa täydellä kovuudella oppi-isänsä syrjivää politiikkaa.
Myös Kärntenin alueen evankelisen kirkon loputtomat ylistykset Haiderista ihmetyttävät. Niitä ylistyksiä kuultiin hautajaisissa.
Mihin joukkoihin homot ja lesbot nyt ryhmittyvät? Uudet vaalit tulevat Itävallassa muutaman vuoden kuluttua. Homous ei ole mikään poliittinen ohjelma. Mutta homous ja lesbous ei myöskään takaa, että tämä ryhmä antaisi tukensa muille syrjityille ryhmille. Amerikassa on onnistuttu luomaan eräänlainen sateenkaariallianssi, joka avoimesti ryhmittyy oman asian ja vähemmistöjen puolesta. Euroopassa sellainen ei ole onnistunut. Mutta sitä pitäisi ehkä yrittää. On tulossa kovemmat ajat: talouslama, äärioikeistolaiset virtaukset, jne. Itävallassa lokakuun parlamenttivaalien alla uusnatsit ja skinit hyökkäsivät muiden puolueiden vaalitilaisuuksien kimppuun mm. Wienissä. Senhenkisellä väellä on myös työtilaisuuksia tarjolla esim. security-turvapalveluissa. Yksittäiset tapahtumat eivät ennusta kovin hyvää jatkossa. Politiikassa polarisoidutaan. Pitäisikö meidän selkeämmin tunnustaa väriä?