Mm. Yhdysvaltojen korkeimmalla sarjatasolla MSL-liigassa ja maajoukkueessa pelannut ammattilaisjalkapalloilija Robert ”Robbie” Rogers, 25, lopetti uransa ja tuli samalla kaapista.
”Nyt on minun vuoroni astua sivuun. Salaisuuteni on mennyttä, olen vapaa mies!”, Rogers ilmoitti yöllisessä Twitter-viestissään ja jatkoi: ”Viimeiset 25 vuotta olen ollut peloissani, olen pelännyt näyttää kuka oikeasti olen, vain siksi olen pelännyt. Olen pelännyt tuomituksi ja torjutuksi tulemista ja sitä, että se estäisi minua saavuttamasta unelmiani.”
Robertsin pelaajaoikeudet omistaa vielä MLS-seura Chicago Fire, joka on tunnettu vähemmistöystävällisyydestään ja osallistunut mm. homofobian vastaiseen You Can Play -kampanjaan, jossa pääosassa ovat olleet NHL-jääkiekkoliigan tähdet kaikista suurista jääkiekkomaista paitsi Suomesta. Huolimatta Robertsin päätöksestä lopettaa ammattilaisuransa, päätti Chicago Firen päävalmentaja Frank Klopas ilmoittaa ulostulosta kuultuaan: "Eilen ajattelin, että hän (Roberts) on erittäin hyvä pelaaja. Ajattelin samoin vielä tänäänkin. Jos hän haluaa palata pelikentille, hänelle on paikka Firen joukkueessa."
Ilmeisesistä peloistaan huolimatta hyökkääjän pelipaikkaa pelanneen Rogersin ilmoitus sai aikaan myönteisten Twitter-viestien tulvan. Twiittejä on sadellut mm. muilta entisiltä maajoukkuepelaajilta, jalkapallokommentaattoreilta, valmentajilta ja journalisteilta sekä pari vuotta sitten kaapista tulleelta ruotsalaiselta jalkapalloammatilaiselta, Anton Hyseniltä.
Kansainvälisillä jalkapallokentillä Venäjää lukuun ottamatta homofobiaa on alettu ilmiönä rinnastaa rasismiin. Mm. Englannin jalkapalloliitto Football Association (The FA) on langettanut koviakin sakkoja pelaajien homofobisista Twitter-viesteistä eli twiiteistä. Ajattelemattomalle kielenkäytölle tulee äkkiä reilusti yli 10 000 euron hintalappu. Vertailun vuoksi: kotimaisista vertailukohdista lähimmän eli jääkiekon SM-Liigan seuralle sopimattomasta toiminnassa langettamat sakot ovat vain kolmesti olleet yli 10 000 euroa; kahdesti epäurheilijamaisesta käytöksestä ja kerran kiertopalkinnon rikkomisesta. Pelaajien saamien pelikieltojen myötä tuleva palkanpidätys on harvoin yli 1000 euroa.
Monet seurat ovat oma-aloitteisesti alkaneet huomioimaan seksuaalivähemmistöjä mm. markkinoinnissaan ja teemapäivissään. Myös yksittäiset urheilijat ovat olleet aktiivisia. Esim. amerikkalaisen jalkapallon pääsarjatasolla Kris Kluwe laittoi tasa-arvoisen avioliiton puolesta likoon sekä itsensä että omia rahojaan, vaikka asialla ei ole henkilökohtaista yhteyttä hänen perhe-elämäänsä. Edes kunnioitetut kiertopalkinnot eivät ole jääneet sivuun, sillä jääkiekon arvostetuin palkinto, Stanley Cup -pokaali on osallistunut Chicago Pride -kulkueeseen useammankin Chicago Balckhawks -joukkeen pelaajan kannattalelemana.
Suomessa asiaa ei ole vielä käsitelty lainkaan.
Toimittajan kommentti
Rogers on uusin, mutta ei takuulla viimeinen lisä siihen ammattilaisurheilijoiden joukkoon, joka haluaa lopettaa salailun. Viime vuosina juuri maailman seuratuin laji, jalkapallo, on ottanut valtavia kehitysaskelia ja rasismin lisäksi kaikki muutkin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvät syrjinnän muodot johtavat koviinkin sanktioihin. Edes uransa päättävien urheilijoiden ulostulot eivät aiheuta antiikin Rooman tuntemaa damnatio memoriae’ta eli muuttumista epähenkilöksi, josta ja jonka saavutuksista ei saa puhua ääneen. Hyvänä esimerkkinä huippuammattilainen David Testo, joka hiljattain valittiin merkittävään luottamustehtävään USA:n jalkapallopiireissä.
Monissa urheilulajeissa on kurottu umpeen vuosikymmeniä jatkunutta jälkeen jäämistä muun yhteiskunnan vallitsevista asenteista. Pelkästä päivityksestä ei ole kyse, vaan ammattilaistasolla rahallakin on merkitystä. Seurat ovat ns. ”vaaleanpunaisen rahan” perään. Toisaalta myös sponsoreiden vaatimukset ovat koventuneet. Enää ei riitä mainos pelipaidassa ja aitiopaikka tarjoiluineen. Varsinkin kansainväliset sponsorit karsastavat imagoriskejä ja edellyttävät sponsoroitavilta selviä eettisiä pelisääntöjä ja myös niiden näkyvää noudattamista. Esim. eräs kansainvälinen panimojätti irtisanoi sopimuksensa USA:ssa hyvinkin viihdyttävän lajin pääsponsorin paikalta. Syynä oli juuri kyvyttömyys sitoutua homofobian vastaiseen linjaan.
Suomessa koko keskustelu ei ole varsinaisesti edes lapsenkengissään, vaan sitä on yritetty tukehduttaa kehtoonsa sulkemalla vaikeaksi koettu aihe pois keskustelusta. Suomi onkin urheilukulttuuriasioissa profiloitumassa enemmän ”Pikku-Venäjäksi” kuin osaksi Länsimaista aluetta tai edes Pohjoismaita. Oli taustalla sitten kyvyttömyys, haluttomuus tai osaamattomuus, asian kanssa ei voida pallotella loputtomiin. Loppukesästä 2012 markkinointialan ammattilaiset arvioivat, että yritysten urheilusponsoroinnista katoaa lähivuosina noin 25%. Neljänneksen leikkaus voi olla jopa kuolinisku joillekin seuroille. Myös valtio ja valtio-omisteinen veikkausmonopoli alkaa olla kiusallisessa tilanteessa, jos virallinen linja edellyttää tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta, mutta totuus lipuu toiseen suuntaan laskevan menestyksen siivittämänä. Jo nyt urheilun sponsorirahat jakautuvat erittäin epätasaisesti jopa saman lajin saman sarjatason sisällä. Helppoa ei myöskään ole houkutella Internet-ajan nuoria käyttämään useita tunteja useina päivinä viikossa hikiurheiluun, jossa parhaimmat palkitaan muutaman vuoden ammattilaisuralla 1970-luvun ilmapiirissä. Vielä 2000-luvulle tultaessa niin junioreiden kuin maksavien katsojienkin ajasta oli huomattavasti vähemmän kilpailua kuin nyt.
Nykytilanteen jatkuessa häviävät kaikki. Suomalaisen urheilun kansallinen ja kansainvälinen taso laskee. Yleisö- ja harrastajamäärät laskevat, samoin sponsoritulot. Pitkään jatkuessaan myös menneisyyden saavutukset ja niiden tekijöiden arvostus alkavat himmentyä. Jo vuosia olen ihmetellyt sitä, mikä nykyajassa on niin pelottavaa, että mieluummin jatketaan hidasta näivettymistä kuin eletään mukana ajassa?
Loppukevennys: Tiedättekö mitä yhteistä on yksisarvisella ja suomalaisella jääkiekkoammattilaisella, joka osallistuu You Can Play –kampanjaan? No, kumpaakaan ei ole ikinä todistettavasti nähty, mutta se olisi varmasti vaikuttava ja ikimuistoinen kokemus.
(kuvalisenssi: Longbomb/CC 3.0)