Rehtiä ja ryhdikästä Robert "Robbie" Rogers´ilta. Hän on ihminen, joka arvostaa, rakastaa ja kunnioittaa itseään homoseksuaalina miehenä. Uskon ja olen vakuuttunut, että hänenkin esimerkkinsä rohkaisee, tukee ja kannustaa monia, niin miehiä kuin naisiakin, toimimaan samoin. Ossi Halmeelle kiitos hyvin ja selkeästi kirjoitetusta uutisesta, jollaiset saavat elämäntiellä askeleen kevenemään ja ryhdin kohenemaan, sekä voimauttavat niin mieltä, sydäntä kuin sieluakin.
Jalkapalloammattilainen lopetti uransa – ja tuli kaapista (juttukommentit)
Kyllähän tuon arvasi. Onhan hän ihan tyypillisen miehekkään homon, miesten kesken pelimiehen oloinenkin: http://i2.cdn.turner.com/si/dam/assets/130215165213-robbie-rogers-usa-t1-wide.jpg , http://megasportsnews.com/wp-content/uploads/2011/11/Robbie-Rogers-Crew-courtesy-of-MLS.jpg , http://u.goal.com/129000/129020.jpg
http://i.huffpost.com/gen/994127/thumbs/o-ROBBIE-ROGERS-facebook.jpg
- - -
Mutta Suomi jää tosiaan nykyään monesti "ihan pihalle" maailmaamme yhdistävistä ja aiempaankin liittävistä ilmiöistä.
Esim 1920-luvullahan oli charlstonin, swingin ja lindy hopin kulta-aikaa, jopa varsin tanssiparimoninaisestikin tanssittuna, kuten näistäkin näkee
https://www.youtube.com/watch?v=GkVaJQfH6G0 ja http://www.youtube.com/watch?v=s58iTzznkp0
http://maximopanes.com/wp-content/gallery/george-brassai/brassai_46-1.jpg (tuo kuva valokuvaaja George Brassain 1920-luvun yöelämä-kuvista
http://maximopanes.com/brassaithe-photographer-of-the-night/ )
Jo toissa vuonna levisi pitkin maailmaa swing-"viesti" ja tietenkin varsin tanssipari-monipuolisesti ja hauskanmukavasti : )
http://www.youtube.com/watch?v=K0NgDjm0-og ja http://www.youtube.com/watch?v=Nxv9YsVvXAM
sekä http://www.youtube.com/watch?v=v3X39wO87Pk
...mikä ei tuokaan kuitenkaan oikein saavuttanut Suomea.
Iso ansio tuosta swingin ja lindy hopin uuteen suosioon nostosta on ollut muutamilla tanssinopettajilla, kuten esmes. Max Pitruzzella ja Thomas Blacharz, jotka aloittivat kaveruksina tanssinsa joskus ainakin kymmenkunta vuotta sitten - ja vetivät Love Me or Leave Me -lindy hoppinsa juuri viime tammikuullakin Argentiinassa tanssitapahtumassa näin komeesti: http://www.youtube.com/watch?v=1L5UQ4t28ZY
Tuolla oli muitakin http://www.youtube.com/watch?v=5RGBGIBG5qQ
Heidän aiempiaan tuosta mm.
http://www.youtube.com/watch?v=uFLaQXcsvys ja http://www.youtube.com/watch?v=23FdTakRbDU
sekä http://www.youtube.com/watch?v=yGaniQwoEiQ
Esmes Sydneyssähän on jopa pantu ihan kaikki "sohvaperunat" yhdessä ulos ilo-liikkumaan, yhteen swingaan - ja homma toimii https://www.youtube.com/watch?v=CPh9qI1W98E - Suomessa aika monet tanssikoulut ovat olleet jäykkäkakkoina, etenkin miestanssiparien suhteen. Ja kisaamaanhan naisparit tai miesparit eivät pääse, sillä se on kielletty paritanssiliiton kisasäännöissä, joissa tanssiparin on pakko olla eriparinen, naismiespari - vaikka seksin harrastamisesta ei tiettävästi olekaan kyse, vaan paritanssiliikuntaharrastuksesta. Se on ollut niin ylivoimainen juttu, kun miespari ei tanssissa niin lolkeroidu vain viejäksi ja vietäväksi, vaan noita voi miespari vaihtaa ihan lennosta - siinä eivät sitten ilmeisesti naismiesparit kykenisi samalle tasolle kisaamaan :P
Noh, tuosta on seurannut sitten lähinnä se, että hetero-aviomiehet ovat joutuneet antamaan tanssi-haluiset vaimonsa ns. parempiin homo-käsiin http://www.youtube.com/watch?v=T-SFD8Gp3pE ... ja siitähän on sitten seurannut ikäsarjansa latinalaistanssien Suomen mestaruus ja Maailman 2012 latinalaistanssien seniorisarjan pronssi-sija - eli tässä palkitaan viime vuoden lopulla lajissaan, sarjassaan maailmamme 3. paras, suomalainen urheilija-kilpapari: http://www.youtube.com/watch?v=1_ejAl_rRZY , http://www.youtube.com/watch?v=bgW3nfpb1js - Suomesta ei ihan kovin monessa urheilulajissa, kilpasarjassaan maailman 3. parhaita olla:
http://www.worlddancesport.org/Couple/Ranking#nameFilter=&formAction=&Column=Rank&Direction=Ascending&page=1&pageSize=25&divisionFilter=General&disciplineFilter=55&ageGroupFilter=181&countryFilter=-1&dateFilter=1%2F1%2F1800&downloadDateFilter=01%2F02%2F2013
Ehkä retro-muotitansseissa vielä on tilaisuutta päästä mukaan maailman menoon, Swing & Gangnam styleen http://www.youtube.com/watch?v=VyHzk9dw9cQ (n. 1:05n eteenpäin)
Kommenttia muokattu: 16.02.2013 klo 19:21
http://i.huffpost.com/gen/994127/thumbs/o-ROBBIE-ROGERS-facebook.jpg
- - -
Mutta Suomi jää tosiaan nykyään monesti "ihan pihalle" maailmaamme yhdistävistä ja aiempaankin liittävistä ilmiöistä.
Esim 1920-luvullahan oli charlstonin, swingin ja lindy hopin kulta-aikaa, jopa varsin tanssiparimoninaisestikin tanssittuna, kuten näistäkin näkee
https://www.youtube.com/watch?v=GkVaJQfH6G0 ja http://www.youtube.com/watch?v=s58iTzznkp0
http://maximopanes.com/wp-content/gallery/george-brassai/brassai_46-1.jpg (tuo kuva valokuvaaja George Brassain 1920-luvun yöelämä-kuvista
http://maximopanes.com/brassaithe-photographer-of-the-night/ )
Jo toissa vuonna levisi pitkin maailmaa swing-"viesti" ja tietenkin varsin tanssipari-monipuolisesti ja hauskanmukavasti : )
http://www.youtube.com/watch?v=K0NgDjm0-og ja http://www.youtube.com/watch?v=Nxv9YsVvXAM
sekä http://www.youtube.com/watch?v=v3X39wO87Pk
...mikä ei tuokaan kuitenkaan oikein saavuttanut Suomea.
Iso ansio tuosta swingin ja lindy hopin uuteen suosioon nostosta on ollut muutamilla tanssinopettajilla, kuten esmes. Max Pitruzzella ja Thomas Blacharz, jotka aloittivat kaveruksina tanssinsa joskus ainakin kymmenkunta vuotta sitten - ja vetivät Love Me or Leave Me -lindy hoppinsa juuri viime tammikuullakin Argentiinassa tanssitapahtumassa näin komeesti: http://www.youtube.com/watch?v=1L5UQ4t28ZY
Tuolla oli muitakin http://www.youtube.com/watch?v=5RGBGIBG5qQ
Heidän aiempiaan tuosta mm.
http://www.youtube.com/watch?v=uFLaQXcsvys ja http://www.youtube.com/watch?v=23FdTakRbDU
sekä http://www.youtube.com/watch?v=yGaniQwoEiQ
Esmes Sydneyssähän on jopa pantu ihan kaikki "sohvaperunat" yhdessä ulos ilo-liikkumaan, yhteen swingaan - ja homma toimii https://www.youtube.com/watch?v=CPh9qI1W98E - Suomessa aika monet tanssikoulut ovat olleet jäykkäkakkoina, etenkin miestanssiparien suhteen. Ja kisaamaanhan naisparit tai miesparit eivät pääse, sillä se on kielletty paritanssiliiton kisasäännöissä, joissa tanssiparin on pakko olla eriparinen, naismiespari - vaikka seksin harrastamisesta ei tiettävästi olekaan kyse, vaan paritanssiliikuntaharrastuksesta. Se on ollut niin ylivoimainen juttu, kun miespari ei tanssissa niin lolkeroidu vain viejäksi ja vietäväksi, vaan noita voi miespari vaihtaa ihan lennosta - siinä eivät sitten ilmeisesti naismiesparit kykenisi samalle tasolle kisaamaan :P
Noh, tuosta on seurannut sitten lähinnä se, että hetero-aviomiehet ovat joutuneet antamaan tanssi-haluiset vaimonsa ns. parempiin homo-käsiin http://www.youtube.com/watch?v=T-SFD8Gp3pE ... ja siitähän on sitten seurannut ikäsarjansa latinalaistanssien Suomen mestaruus ja Maailman 2012 latinalaistanssien seniorisarjan pronssi-sija - eli tässä palkitaan viime vuoden lopulla lajissaan, sarjassaan maailmamme 3. paras, suomalainen urheilija-kilpapari: http://www.youtube.com/watch?v=1_ejAl_rRZY , http://www.youtube.com/watch?v=bgW3nfpb1js - Suomesta ei ihan kovin monessa urheilulajissa, kilpasarjassaan maailman 3. parhaita olla:
http://www.worlddancesport.org/Couple/Ranking#nameFilter=&formAction=&Column=Rank&Direction=Ascending&page=1&pageSize=25&divisionFilter=General&disciplineFilter=55&ageGroupFilter=181&countryFilter=-1&dateFilter=1%2F1%2F1800&downloadDateFilter=01%2F02%2F2013
Ehkä retro-muotitansseissa vielä on tilaisuutta päästä mukaan maailman menoon, Swing & Gangnam styleen http://www.youtube.com/watch?v=VyHzk9dw9cQ (n. 1:05n eteenpäin)
Kommenttia muokattu: 16.02.2013 klo 19:21
Nimimerkkin humanin kommenttiin pitää lisätä:
2010-luvun Suomi on vaarallisesti käpertymässä itseensä. On totta, että täällä on maailman menoon suhtauduttu pitkillä viipeillä. Nykyään tiedonvälitys tai tulotaso ei enää selitä tätä; hyvin harva voi nyky-Suomessa sanoa, että ei ole varaa tai mahdollisuutta seurata maailman menoa.
Urheilun osalta logiikka menee vieläkin sumeammaksi. Esimerkiksi You Can Play -kampanjaan on suhtauduttu kuin tartuntatautiin ja muutenkaan siltä sektorilta ei ole tullut viisaita tiedonjyviä. Toisaalta kännisekoilujen julkistaminen internetissä ei ole millään tavalla hävettävää. Jälkimmäisistä voidaan jopa kokea ylpeyttä, mutta jos ammattilaissarjoissa yleisestä nukahtamislääkkeiden käytöstä joku puhuu, niin sen seurauksena kuuluva "hyss!!" kuulu suhinana Alpeille asti. Kyseessäon joku logiikka, joka kesksijä ei ole voinut olla selvin päin. Suomalainen huippu-urheilu kokonaisuutena ei ole tällä hetkellä kaiken sitä ympäroivän hössötyksen arvoista. Se on kuin 70-luvulle ankkurin pudottanut laiva, joka jumittuneen peräsimen vuoksi kaartelee kehää hiljaa vajoten.
2010-luvun Suomi on vaarallisesti käpertymässä itseensä. On totta, että täällä on maailman menoon suhtauduttu pitkillä viipeillä. Nykyään tiedonvälitys tai tulotaso ei enää selitä tätä; hyvin harva voi nyky-Suomessa sanoa, että ei ole varaa tai mahdollisuutta seurata maailman menoa.
Urheilun osalta logiikka menee vieläkin sumeammaksi. Esimerkiksi You Can Play -kampanjaan on suhtauduttu kuin tartuntatautiin ja muutenkaan siltä sektorilta ei ole tullut viisaita tiedonjyviä. Toisaalta kännisekoilujen julkistaminen internetissä ei ole millään tavalla hävettävää. Jälkimmäisistä voidaan jopa kokea ylpeyttä, mutta jos ammattilaissarjoissa yleisestä nukahtamislääkkeiden käytöstä joku puhuu, niin sen seurauksena kuuluva "hyss!!" kuulu suhinana Alpeille asti. Kyseessäon joku logiikka, joka kesksijä ei ole voinut olla selvin päin. Suomalainen huippu-urheilu kokonaisuutena ei ole tällä hetkellä kaiken sitä ympäroivän hössötyksen arvoista. Se on kuin 70-luvulle ankkurin pudottanut laiva, joka jumittuneen peräsimen vuoksi kaartelee kehää hiljaa vajoten.
Niiinpä. Suomessa on aika mahdoton nähdä että esimerkiksi nykyään myös maajoukkueen kapteeniksi profiloitunut M. Koivu osallistuisi kampanjaan. Toisin kuin esimerkiksi Ruotsin H. Sedin. Kumpikin arvostettuja pelaajia maassaan sekä seurassaan ja iältään suhteellisen lähellä toisiaan.
Nykyisen Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajan ja hänen hovinsa ajan kiekkopiirit maassamme elää menneisyyttä. Ehkä hänen jälkeensä on jo uusien tuulien ajat. Siihen asti kaikki seisovat "papan" selän takana yhtenä miehenä.
Nykyisen Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajan ja hänen hovinsa ajan kiekkopiirit maassamme elää menneisyyttä. Ehkä hänen jälkeensä on jo uusien tuulien ajat. Siihen asti kaikki seisovat "papan" selän takana yhtenä miehenä.
Nimimerkille Inom:
Tässä on kaksikin vaihtoehtoista selitystä. Yksi on, että ihan oikeasti rakastetaan menneisyyttä niin paljon, että ollaan Kylmän sodan ajassa vaikka sitten yksin. Jos näin on, niin surullista katseltavaa ja vielä surullisempaa rahoitettavaa esim. valtion uhkapeliyhtiön kautta.
Toinen voi olla harhaluulo, että tiukan paikan tullen yhdessä yössä keksitään pitkät perinteet ja kurotaan kerralla vuosikymminen ero kumpeen. Tämä on yhtä pelottava ajatus kuin tuo ensimmäinen. Iso laiva voi kääntyä sananlaskun vastaisesti nopeastikin, mutta ilman kokemusta, pohjia ja perinteitä siinä ollaan hoomoilasena. Mitä mainitsemaasi "pappaan" tulee, niin hänen elinikäisen virkakautensa jälkeen tulee mielenkiintoiset ajat. Nimittäin onko seuraava "kiekkoliiton paavi" uudistusmielinen vai vetääkö vanhasta muistista.
Ikä ei silti ole se olennainen asia. Ikä voi tuoda myös kokemusta. Esim. suomalaisten NHL-kiekkoilijoiden ikä taitaa useimmilla alkaa numerolla 2, mutta mikään You Can Play ei sovi mielenlaatuun. Toisaalta kiekkopiirien legenda Alpo Suhonen, pian 65 vuotta, on seurannut aikaa ja on hyvinkin perillä siinä, missä urheilu menee ja missä sen pitäisi mennä. Sanoisin, että Itävallan jääkiekkoliitolta (joka vastaa maajoukkeuista) oli loistava kaappaus pestata "Ape" urheilutoimenjohtajaksi. Ja hukkaan siinä hyvä mies menisikin, jos joutuisi yrittämään pysyä ajassa mukana nykyinen kivireki painolastinaan.
Tässä on kaksikin vaihtoehtoista selitystä. Yksi on, että ihan oikeasti rakastetaan menneisyyttä niin paljon, että ollaan Kylmän sodan ajassa vaikka sitten yksin. Jos näin on, niin surullista katseltavaa ja vielä surullisempaa rahoitettavaa esim. valtion uhkapeliyhtiön kautta.
Toinen voi olla harhaluulo, että tiukan paikan tullen yhdessä yössä keksitään pitkät perinteet ja kurotaan kerralla vuosikymminen ero kumpeen. Tämä on yhtä pelottava ajatus kuin tuo ensimmäinen. Iso laiva voi kääntyä sananlaskun vastaisesti nopeastikin, mutta ilman kokemusta, pohjia ja perinteitä siinä ollaan hoomoilasena. Mitä mainitsemaasi "pappaan" tulee, niin hänen elinikäisen virkakautensa jälkeen tulee mielenkiintoiset ajat. Nimittäin onko seuraava "kiekkoliiton paavi" uudistusmielinen vai vetääkö vanhasta muistista.
Ikä ei silti ole se olennainen asia. Ikä voi tuoda myös kokemusta. Esim. suomalaisten NHL-kiekkoilijoiden ikä taitaa useimmilla alkaa numerolla 2, mutta mikään You Can Play ei sovi mielenlaatuun. Toisaalta kiekkopiirien legenda Alpo Suhonen, pian 65 vuotta, on seurannut aikaa ja on hyvinkin perillä siinä, missä urheilu menee ja missä sen pitäisi mennä. Sanoisin, että Itävallan jääkiekkoliitolta (joka vastaa maajoukkeuista) oli loistava kaappaus pestata "Ape" urheilutoimenjohtajaksi. Ja hukkaan siinä hyvä mies menisikin, jos joutuisi yrittämään pysyä ajassa mukana nykyinen kivireki painolastinaan.
Hänhän kertoi jo päättäneensä lähtöpäivän eräässä haastattelussa. Jätti vain sanomatta tarkoittavansa kuolinpäiväänsä. Kertonut toisessa haastattelussa omaksi suosikikseen S. Koivun jatkamaan tehtäviään.
Joku voisi sanoa että Brian Burke olisi hyvä valinta. Pistäisi pojat ojennukseen. :) Kun vahvin suosikkikin meni ottamaan vastaan Columbuksen tarjoaman pikkuviran ollen lähiajat saavuttamattomissa. Tietenkin on mahdollista ettei paavimme poistu virastaan vielä pitkään pitkään aikaan.
Suomessa ollaan käperrytty menneisyyteen ja uskotaan kaiken olevan samoin kuten aina ennenkin. Maailman ei ole nähty muuttuvan ympärillä. Raha tai pikemminkin sen poistuminen olisi ainut mikä saisi kalelandian heräämään todellisuuteen. Jos saisi.
Ape on pärjännyt ainakin paremmin nykyisessä duunissa kuin NHL-valmentajana. Huonommin pärjääminen olisikin mahdotonta. Historian yksi huonoimmista ellei jopa huonoin.
Joku voisi sanoa että Brian Burke olisi hyvä valinta. Pistäisi pojat ojennukseen. :) Kun vahvin suosikkikin meni ottamaan vastaan Columbuksen tarjoaman pikkuviran ollen lähiajat saavuttamattomissa. Tietenkin on mahdollista ettei paavimme poistu virastaan vielä pitkään pitkään aikaan.
Suomessa ollaan käperrytty menneisyyteen ja uskotaan kaiken olevan samoin kuten aina ennenkin. Maailman ei ole nähty muuttuvan ympärillä. Raha tai pikemminkin sen poistuminen olisi ainut mikä saisi kalelandian heräämään todellisuuteen. Jos saisi.
Ape on pärjännyt ainakin paremmin nykyisessä duunissa kuin NHL-valmentajana. Huonommin pärjääminen olisikin mahdotonta. Historian yksi huonoimmista ellei jopa huonoin.
On yllättymisen rajamailla, etteikö henkilökultti olisi jo niissä mitoissa, että kun kiekkopaavista aika jättää, niin hänet julistetaan ikuiseksi puheenjohtajaksi ja tehtävää ei siten tarvitse täyttää. En silti kiistä hänen aikaansannoksiaan. Suomalainen jääkiekko on organisoitunut hänen aikanaan. Ongelmana vain on se, että uudistukset ovat ohi ja nyt junnataan paikoillaan. Esim. tuore "tasa-arvo ja suvaitsevaisuus" -teemaa sivuava julkaisu oli noin 50 sivua, mistä mainosten ja junnuleirien jälkeen itse asiaa oli ehkä kolme sivua, joka sekin niin yleisellä tasolla, että muistijälkeä ei ainakaan minulle jäänyt.
Brian Burke taitaa olla käytännössä vaikkei teoriassa vapaalla jalalla ja sen verran olen hänen kanssaan ollut tekemisissä, että uskaltaisin valintaa puoltaa; tiedän kyllä kyseessä olevan huumori.
Edistyksellisistä urheilujohtajista on ulkomailla pitkä lista, mutta uutiseen liittyen voisin mainita vaikka Julian Posadan, joka oli Robbie Rogersin pelaajaoikeudet omistavan Chicago Firen ylipäällikkö vielä muutama kuukausi sitten. Hänen logiikkansa voisi vapaasti kääntää ja muotoilla vaikka näin: "Olemme huipulla, joten meidän tekemisillämme on väliä. On hienoa, että voimme tehdä asioille jotain. Se on meidän velvollisuutemme huipulla." Olen hänenkin kanssaan ollut jonkin verran tekemisissä (aihe ei käsitellyt jalkapallonurmen standaripituutta), eikä mikään teinipoika Posadakaan ole. Iästä se ei siis ole kiinni. Posada tajuaa, että imago ja markkinointi ei ole sitä, että juotetaan sponsoreita ja sidotaan lehtien kädet yhteistyösopimuksilla. Yhteistyön muistoa kyllä kultaa se, että siitä ei jäänyt muistoksi vain mapillista aanelosia vaan paikka joukkueessa honoris causa ja nimellä varustettu pelipaita, jota ei seuran kaupasta saa (niin että rosterissa #12 ei pitäisi olla Logan Pause vaan minä).
Raha valuu kuvioista jo nyt aika kovaa kyytiä. Rahaseuroille tulee vaarallinen turvallisuudentunne, että talous on kunnossa. Nimittäin jos vaikka tusinan verran olisi sarjassa joukkueita, mistä kolmannes olisi taloudellisesti OK, kolmannes konkurssin partaalla ja viimeinen kolmannes eläisi aivan kädestä suuhun, niin tasoerot olisivat liian räikeät. Pitäisi tehdä suoria tulonsiirtoja tai pelata jotain 8 joukkueen sarjaa, jonka kiinnostavuus on kuin maalin kuivumista seuraisi.
Jääköön tänne netin aikakirjoihin tällainenkin ennustus, että jääkiekon SM-Liigassa 30 kotipelin runkosarjaa ei jääkiekossa pelata pitkään. Kausikortti on monelle iso investointi ja kun pelejä on syksyllä ja talvella tuhoton määrä, niin irtolippuihin investointi ei ole kovin kivaa sekään. Mutta nopea ja helppo uudistus olisi ottaa käyttöön esim. Englannin jalkapallosta tuttu yleisömäärän ilmoittaminen eli ilmoitetaan todellisuudessa areenan porteista tulleet, eikä vain myytyjen lippujen määrää. Nykyinen eli jälkimmäinen vaihtoehto ei hämää ketään: jos virallinen määrä on vaikka 3500 ja paikalla on max. 2500 katsojaa, niin se lähinnä syö uskottavuutta. Mutta tänään lauantainakin useampi kuin yksi seura tuputti lippujaan "puoliväkisin", jotta tilasto on kauniimpi.
Rahan katoamisen huono puoli on sekin, että se lähtee helposti sellaisista lajeista, joissa vuosibudjetit on pieniä. Joku kohtuullisen hyvätasoinen yleisurheiluseura voi perustaa koko budjettinsa summalle, jolla ei hankita edes kunnon liigakiekkoilijaa. Toisaalta isoja rahoja poltetaan suruttakin. Esim. Huippu-urheilun muutostyöryhmä (HUMU) jätti dokumentoimatta urheilijahaastatteluista ja koska urheilijat ovat suhteellisen tärkeä osa huippu-urheilua, on työ tehtävä uudestaan. Siinä paloi turhaan kaksi miljoonaa euroa aikana, jolloin suomalainen urheilu ja urheilukulttuuri kyntää syvällä. Jälkimmäisestä muistan aina toisen jääkiekon MM-kultamitalin. Itella teki ilmaveivistä postimerkin. Muistan liimanneeni sellaisen merkin muutaman urheilua ymmärtävälle ihmiselle menneeseen lähetykseen ja sisältöön laitoin: "P.S. Suomalaisen urheilukulttuurin koko vuosi mahtuu postimerkille."
Yksittäisten valmentajien suorituksia en osaa arvioida. Olen aina seurannut enemmän sitä kokonaiskuvaa. Ja ainakin sillä osastolla Ape on kunnostautunut, että ei ei hyssyttele näitä Suomen ongelmia eikä myöskään levittele hattarapropagandaa.
Brian Burke taitaa olla käytännössä vaikkei teoriassa vapaalla jalalla ja sen verran olen hänen kanssaan ollut tekemisissä, että uskaltaisin valintaa puoltaa; tiedän kyllä kyseessä olevan huumori.
Edistyksellisistä urheilujohtajista on ulkomailla pitkä lista, mutta uutiseen liittyen voisin mainita vaikka Julian Posadan, joka oli Robbie Rogersin pelaajaoikeudet omistavan Chicago Firen ylipäällikkö vielä muutama kuukausi sitten. Hänen logiikkansa voisi vapaasti kääntää ja muotoilla vaikka näin: "Olemme huipulla, joten meidän tekemisillämme on väliä. On hienoa, että voimme tehdä asioille jotain. Se on meidän velvollisuutemme huipulla." Olen hänenkin kanssaan ollut jonkin verran tekemisissä (aihe ei käsitellyt jalkapallonurmen standaripituutta), eikä mikään teinipoika Posadakaan ole. Iästä se ei siis ole kiinni. Posada tajuaa, että imago ja markkinointi ei ole sitä, että juotetaan sponsoreita ja sidotaan lehtien kädet yhteistyösopimuksilla. Yhteistyön muistoa kyllä kultaa se, että siitä ei jäänyt muistoksi vain mapillista aanelosia vaan paikka joukkueessa honoris causa ja nimellä varustettu pelipaita, jota ei seuran kaupasta saa (niin että rosterissa #12 ei pitäisi olla Logan Pause vaan minä).
Raha valuu kuvioista jo nyt aika kovaa kyytiä. Rahaseuroille tulee vaarallinen turvallisuudentunne, että talous on kunnossa. Nimittäin jos vaikka tusinan verran olisi sarjassa joukkueita, mistä kolmannes olisi taloudellisesti OK, kolmannes konkurssin partaalla ja viimeinen kolmannes eläisi aivan kädestä suuhun, niin tasoerot olisivat liian räikeät. Pitäisi tehdä suoria tulonsiirtoja tai pelata jotain 8 joukkueen sarjaa, jonka kiinnostavuus on kuin maalin kuivumista seuraisi.
Jääköön tänne netin aikakirjoihin tällainenkin ennustus, että jääkiekon SM-Liigassa 30 kotipelin runkosarjaa ei jääkiekossa pelata pitkään. Kausikortti on monelle iso investointi ja kun pelejä on syksyllä ja talvella tuhoton määrä, niin irtolippuihin investointi ei ole kovin kivaa sekään. Mutta nopea ja helppo uudistus olisi ottaa käyttöön esim. Englannin jalkapallosta tuttu yleisömäärän ilmoittaminen eli ilmoitetaan todellisuudessa areenan porteista tulleet, eikä vain myytyjen lippujen määrää. Nykyinen eli jälkimmäinen vaihtoehto ei hämää ketään: jos virallinen määrä on vaikka 3500 ja paikalla on max. 2500 katsojaa, niin se lähinnä syö uskottavuutta. Mutta tänään lauantainakin useampi kuin yksi seura tuputti lippujaan "puoliväkisin", jotta tilasto on kauniimpi.
Rahan katoamisen huono puoli on sekin, että se lähtee helposti sellaisista lajeista, joissa vuosibudjetit on pieniä. Joku kohtuullisen hyvätasoinen yleisurheiluseura voi perustaa koko budjettinsa summalle, jolla ei hankita edes kunnon liigakiekkoilijaa. Toisaalta isoja rahoja poltetaan suruttakin. Esim. Huippu-urheilun muutostyöryhmä (HUMU) jätti dokumentoimatta urheilijahaastatteluista ja koska urheilijat ovat suhteellisen tärkeä osa huippu-urheilua, on työ tehtävä uudestaan. Siinä paloi turhaan kaksi miljoonaa euroa aikana, jolloin suomalainen urheilu ja urheilukulttuuri kyntää syvällä. Jälkimmäisestä muistan aina toisen jääkiekon MM-kultamitalin. Itella teki ilmaveivistä postimerkin. Muistan liimanneeni sellaisen merkin muutaman urheilua ymmärtävälle ihmiselle menneeseen lähetykseen ja sisältöön laitoin: "P.S. Suomalaisen urheilukulttuurin koko vuosi mahtuu postimerkille."
Yksittäisten valmentajien suorituksia en osaa arvioida. Olen aina seurannut enemmän sitä kokonaiskuvaa. Ja ainakin sillä osastolla Ape on kunnostautunut, että ei ei hyssyttele näitä Suomen ongelmia eikä myöskään levittele hattarapropagandaa.
Voi Jeesus, mitä keskusteluu! Eiköhän kuitenkin lätkä- ja fudispelaajien tarkotus oo nimen omaan pelata eikä homostella - saati sitten tulla kaapista. Suurinta osaa ei todellakaan kiinnosta ihmisten yksityisasiat.
- 9 / 40
- smo
- 17.2.2013 9:04
Riquman1990: Ehdotan, että tutustut ensin siihen, mikä on You Can Play -kampanjan viesti ja mitä tavoitteita on sillä. Silleen ajatuksella tutustut. Ja sitten kun ymmärrät, mistä tässä asiavyyhdessä on kyse, otat vielä halutessasi kantaa pelaamisen ja "homostelun" väliseen suhteeseen.
riquman sehän on tärkeää että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret esim jotka pelaa jalkapalloa saa kokea ettei ole ainoa homo jalkapallonpelaaja vaan ihan ammattilaisiakin on.
Provokaation ansiosta pääsenkin avaamaan aihetta lisää.
Eli aika harvaan ammattiin kuuluu olennaisena osana seksin harrastaminen työpaikalla, mutta siitä tässä ei ollutkaan kyse. Kyse on siitä, että miksi on tarpeen leikkiä tätä ikuista leikkiä (mies)urheilijat ovat aina 100% heteroseksuaaleja, kun otannan noussessa yli muutaman se on joka tapauksessa mahdottomuus? Tämä on aivan samaa kuin kehuisimme alastonta keisaria hienoista vaatteista, kuten Andersenin sadussa "Keisarin uudet vaatteet".
Vaikka olen paljon tekemissä urheilun kanssa, niin vielä en ole onnistunut bongaamaan sitä mörköä, mitä tässä nyt pelätään. Todennäköisesti tämä mörkö on jokin mielikuvituksen ja ryhmäpaineen luoma kollektiivinen illuusio, joka ei perustu tosiasioihin.
Äärinkonservatiivisiksi mielletyt alat, kuten poliisi, kirkko, armeija ja miesten urheilu eivät ole yhtenäinen kokonaisuus. Länsimaissa on ei-heteroseksuaaleja miehiä jopa ihan piispoina, korkeina upseereina ja olipa Euroopan suurimman kaupungin varapolisiikomentajanakin tällainen henkilö.
Perinteiset argumentit "spnsorit katoaa", "pukukopista tulee sietämätön paikka", "menettää työpaikkansa", "vastapuolen fanit tekee elämästä helvettiä" ovat kaikki yhtä relevantteja kuin väittää Maata litteäksi, koska itse päätin niin.
Sponsoreista osa lähee jo nyt. Jäljelle jäävät sponsorit tai ainakin ehdoton enemmistö on sen verran oikealla vuosisadalla, että ymmärtävät panostaa eettiseen sponsorointiin. Eli suurempi todennäköisyys on menettää sponsori siksi, että asiaan ei saada selkeää kantaa.
Pukokoppihelvetti on varmasti laji- ja joukkuekohtainen. En voi tietää, mitä ihan joka kopissa tapahtuu, mutta siellä läppä lentää kyllä muutenkin rankasti, mutta pohjimmiltaan hyväntahtoisesti. Tämän olen kuullut myös ammattilaisurheilijoilta. Asiaa on viime aikoina tutkittu Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoissa ja tulokset ovat saman suuntaiset. Eräässä NHL-joukkueessa vai yksi (1) pelaaja tuntisi olonsa epämukavaksi, jos tietäisi joukkueessa pelaavan ei-heteroseksuaalisen henkilön. Luotettavan tiedon mukaan kyseessä on joukkueen ainoa suomalaispelaaja. Haluaisin kyllä tietää, että mikä siitä tilanteesta tekee epämukavan. Ihan puhtaasti mielenkiinnosta tai sitten päivän vitsinä.
Potkujen perään Suomessa on turha pelätä. Jos on suomalainen seura ja suomalainen pelaaja ja pelataan Suomessa, niin Suomen laki on se mitä noudatetaan. Siitä ei pääse yli edes kirjaamalla sopimukseen "olet sitten tästä hiljaa niin kauan, kuin täällä pelaat". Ja moniko seura olisi tuollaiessa potkutilanteessa halukas päätyä kotimaisen ja kansainvälisen median spekulaatioiden hampaisiin?
Muutenkin tämä "urheilussa on omat lait, joita ulkopuolinen ei voi ymmärtää" on käsittämättömintä lässytystä, mitä olen vuosikausiin kuullut. Joka alalla on omia käytäntöjään. Joka työpaikalla on omia käytäntöjään. Mutta yksikään "talon tapa" tai "maan tapa" ei mene laissa turvattujen oikeuksien yli. Kun eräs laji tuossa alkusyksystä ajatteli olevansa rikoslain yläpuolella, niin oikeuslaitos korjasi väärinkäsityksen.
Vastapuolen fanien tehtävä on olla ärsyttävä ja murentaa itseluottamusta. Se tekee sen tavalla tai toisella. Ylilyöntejä varten on järjestyksenvalvojat ja tarvittaessa viranomaiset. Omien fanien tehtävä on rohkaista ja pönkittää omien pelaajien itseluottamusta. Koskee kaikkia tilanteita.
Kaikki em. asia siis tilanteessa, jossa joku suomalainen ammattilaisurheilija avautuisi henkilökohtaisista asioistaan. Mutta kuten You Can Play -kampanjassa ja tässäkin keskustelussa on kyse: miksi Suomi ei ole mukana edes periaatetasolla? Tuo HUMU-työn kahden miljoonan lipsahdus (unohdettiin pistää ylös urheilijoiden mielipide) oli enteellinen: urheiljoilta ei kysytä mitään. Voimme polttaa tähän harrastelijoiden näpertelyyn miljoonia, mutta silti nykymeno takaa sen, että aina kun aloitan lauseeni "In the Finnish sports culture...", niin kuulijan ilme ottaa saman vienon hymyn kuin aloittaisin vitsin: "Mies, pingviini ja nunna menivät baariin" eli me alamme olla jo kansainvälisen tason vitsi; alaston keisari.
Miksi ihmeessä Suomi alkaa olla ainoa ns. Länsimaa, joka ei aiheeseen koske pitkällä tikullakaan? Kartan perusteella Suomi ei kuulu Länsimaiseen alueeseen, koska olemme yhtä idässä kuin kun esim. Ukraina, Valko-Venäjä ja Romania. Mutta haluammeko tässä(kin) asiassa profiloitua länteen vai itään, se jä itsemme päätettäväksi. Nykytilanteen pohjalta käytän jo Suomesta nimitystä Pikku-Itä siihen asti, kunnes joku todistaa sen vääräksi.
Lopuksi vielä: urheilujohto ja markkinointijohto selvästi istuu taktisen pelisilmänsä päällä sammuneena edustussaunassa. Tässä ei vältämättä tarvita edes mitään ylhäältä annettuja korulauseita tai kampanjoita. Riittää, kun urheilijat itse löytävät selkärankansa ja saavat suunsa auki. Haastatteluissa puhutaan paljon "pahempiakin", kuten arvostellaan näitä kuuluisia maan tapoja ja kirjoittamia sääntöjä (urheilussa murhaakin pahempi rikos).
Eli aika harvaan ammattiin kuuluu olennaisena osana seksin harrastaminen työpaikalla, mutta siitä tässä ei ollutkaan kyse. Kyse on siitä, että miksi on tarpeen leikkiä tätä ikuista leikkiä (mies)urheilijat ovat aina 100% heteroseksuaaleja, kun otannan noussessa yli muutaman se on joka tapauksessa mahdottomuus? Tämä on aivan samaa kuin kehuisimme alastonta keisaria hienoista vaatteista, kuten Andersenin sadussa "Keisarin uudet vaatteet".
Vaikka olen paljon tekemissä urheilun kanssa, niin vielä en ole onnistunut bongaamaan sitä mörköä, mitä tässä nyt pelätään. Todennäköisesti tämä mörkö on jokin mielikuvituksen ja ryhmäpaineen luoma kollektiivinen illuusio, joka ei perustu tosiasioihin.
Äärinkonservatiivisiksi mielletyt alat, kuten poliisi, kirkko, armeija ja miesten urheilu eivät ole yhtenäinen kokonaisuus. Länsimaissa on ei-heteroseksuaaleja miehiä jopa ihan piispoina, korkeina upseereina ja olipa Euroopan suurimman kaupungin varapolisiikomentajanakin tällainen henkilö.
Perinteiset argumentit "spnsorit katoaa", "pukukopista tulee sietämätön paikka", "menettää työpaikkansa", "vastapuolen fanit tekee elämästä helvettiä" ovat kaikki yhtä relevantteja kuin väittää Maata litteäksi, koska itse päätin niin.
Sponsoreista osa lähee jo nyt. Jäljelle jäävät sponsorit tai ainakin ehdoton enemmistö on sen verran oikealla vuosisadalla, että ymmärtävät panostaa eettiseen sponsorointiin. Eli suurempi todennäköisyys on menettää sponsori siksi, että asiaan ei saada selkeää kantaa.
Pukokoppihelvetti on varmasti laji- ja joukkuekohtainen. En voi tietää, mitä ihan joka kopissa tapahtuu, mutta siellä läppä lentää kyllä muutenkin rankasti, mutta pohjimmiltaan hyväntahtoisesti. Tämän olen kuullut myös ammattilaisurheilijoilta. Asiaa on viime aikoina tutkittu Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoissa ja tulokset ovat saman suuntaiset. Eräässä NHL-joukkueessa vai yksi (1) pelaaja tuntisi olonsa epämukavaksi, jos tietäisi joukkueessa pelaavan ei-heteroseksuaalisen henkilön. Luotettavan tiedon mukaan kyseessä on joukkueen ainoa suomalaispelaaja. Haluaisin kyllä tietää, että mikä siitä tilanteesta tekee epämukavan. Ihan puhtaasti mielenkiinnosta tai sitten päivän vitsinä.
Potkujen perään Suomessa on turha pelätä. Jos on suomalainen seura ja suomalainen pelaaja ja pelataan Suomessa, niin Suomen laki on se mitä noudatetaan. Siitä ei pääse yli edes kirjaamalla sopimukseen "olet sitten tästä hiljaa niin kauan, kuin täällä pelaat". Ja moniko seura olisi tuollaiessa potkutilanteessa halukas päätyä kotimaisen ja kansainvälisen median spekulaatioiden hampaisiin?
Muutenkin tämä "urheilussa on omat lait, joita ulkopuolinen ei voi ymmärtää" on käsittämättömintä lässytystä, mitä olen vuosikausiin kuullut. Joka alalla on omia käytäntöjään. Joka työpaikalla on omia käytäntöjään. Mutta yksikään "talon tapa" tai "maan tapa" ei mene laissa turvattujen oikeuksien yli. Kun eräs laji tuossa alkusyksystä ajatteli olevansa rikoslain yläpuolella, niin oikeuslaitos korjasi väärinkäsityksen.
Vastapuolen fanien tehtävä on olla ärsyttävä ja murentaa itseluottamusta. Se tekee sen tavalla tai toisella. Ylilyöntejä varten on järjestyksenvalvojat ja tarvittaessa viranomaiset. Omien fanien tehtävä on rohkaista ja pönkittää omien pelaajien itseluottamusta. Koskee kaikkia tilanteita.
Kaikki em. asia siis tilanteessa, jossa joku suomalainen ammattilaisurheilija avautuisi henkilökohtaisista asioistaan. Mutta kuten You Can Play -kampanjassa ja tässäkin keskustelussa on kyse: miksi Suomi ei ole mukana edes periaatetasolla? Tuo HUMU-työn kahden miljoonan lipsahdus (unohdettiin pistää ylös urheilijoiden mielipide) oli enteellinen: urheiljoilta ei kysytä mitään. Voimme polttaa tähän harrastelijoiden näpertelyyn miljoonia, mutta silti nykymeno takaa sen, että aina kun aloitan lauseeni "In the Finnish sports culture...", niin kuulijan ilme ottaa saman vienon hymyn kuin aloittaisin vitsin: "Mies, pingviini ja nunna menivät baariin" eli me alamme olla jo kansainvälisen tason vitsi; alaston keisari.
Miksi ihmeessä Suomi alkaa olla ainoa ns. Länsimaa, joka ei aiheeseen koske pitkällä tikullakaan? Kartan perusteella Suomi ei kuulu Länsimaiseen alueeseen, koska olemme yhtä idässä kuin kun esim. Ukraina, Valko-Venäjä ja Romania. Mutta haluammeko tässä(kin) asiassa profiloitua länteen vai itään, se jä itsemme päätettäväksi. Nykytilanteen pohjalta käytän jo Suomesta nimitystä Pikku-Itä siihen asti, kunnes joku todistaa sen vääräksi.
Lopuksi vielä: urheilujohto ja markkinointijohto selvästi istuu taktisen pelisilmänsä päällä sammuneena edustussaunassa. Tässä ei vältämättä tarvita edes mitään ylhäältä annettuja korulauseita tai kampanjoita. Riittää, kun urheilijat itse löytävät selkärankansa ja saavat suunsa auki. Haastatteluissa puhutaan paljon "pahempiakin", kuten arvostellaan näitä kuuluisia maan tapoja ja kirjoittamia sääntöjä (urheilussa murhaakin pahempi rikos).
Mä en ottanukaan kantaa You Can Play-kampajaan, vaan tällä palstalla esiintyviin väitteisiin siitä, et Suomi ois tässäkin asiassa jotenkin hassulla tavalla jäljessä. Mikä estää suomalaisii pelaajii tulemasta kaapista? Ehkä se, et niiden ei tarvi olla mitään huomiohakusii mediahuorii, vaan ne voi ite päättää, missä ja miten ne tulee ulos kaapista. Jos tulee. Siihen ei homoliike voi mitenkään vaikuttaa.
P.s. You Can Play-kampaja oli muuten erittäin ärsyttävä. Miten ne ei koskaan onnistu toteuttaan noita kampanjoita ilman, et se aiheuttaa katsojassa v*tunmoisen v*tutuksen?
Kommenttia muokattu: 17.02.2013 klo 17:02
P.s. You Can Play-kampaja oli muuten erittäin ärsyttävä. Miten ne ei koskaan onnistu toteuttaan noita kampanjoita ilman, et se aiheuttaa katsojassa v*tunmoisen v*tutuksen?
Kommenttia muokattu: 17.02.2013 klo 17:02
Jos jokin asia ei mene perille edes ihmiselle, joka ainakin jossain määrin väittää olevansa hajulla siitä, mistä homoseksuaalisuudessa on kysmys, miten siitä sitten saadaan hajulle sellaiset, jotka ovat täysin ulkona koko aihepiiristä ja sulkevat kaiken siihen liittyvän täysin oman maailmansa ulkopuolelle?
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi You Can Play -kampanja oli (ilmeisesti ei siis ole enää?) nimimerkistä Riquman1990 niin perin ärsyttävä ja sai aikaan naisen lisääntymiselimet mieleen tuovan tunnemyrskyn. Harmittaako ehkä se, että toiset, jopa urheilijat ja jopa heterot, voivat suhtautua toisten ihmisten erilaiseen seksuaalisuuteen ikäänkuin se olisi täysin yhdentekevä asia, jota kenenkään ei tarvitse salata ja joka nimenomaan ei aiheuta minkäänlaisia ärsytys- tai aggressioreaktioita?
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi You Can Play -kampanja oli (ilmeisesti ei siis ole enää?) nimimerkistä Riquman1990 niin perin ärsyttävä ja sai aikaan naisen lisääntymiselimet mieleen tuovan tunnemyrskyn. Harmittaako ehkä se, että toiset, jopa urheilijat ja jopa heterot, voivat suhtautua toisten ihmisten erilaiseen seksuaalisuuteen ikäänkuin se olisi täysin yhdentekevä asia, jota kenenkään ei tarvitse salata ja joka nimenomaan ei aiheuta minkäänlaisia ärsytys- tai aggressioreaktioita?
Kampanjan toteutus lähinnä oli ärsyttävä.
- 15 / 40
- smo
- 17.2.2013 18:46
Miten se "ärysttävyys" käytännössä ilmenee?
Ehkä kulttuurieroista johtuen kampanja on ollut täkäläiseen makuun liian "amerikkalainen". Ei kyllä minun mielestäni.
Ehkä kulttuurieroista johtuen kampanja on ollut täkäläiseen makuun liian "amerikkalainen". Ei kyllä minun mielestäni.
Brunette, Avery, Sopel ja Malhotra esimerkiksi teoillaan ja puheillaan antaneet tukensa vähemmistölle. Ihan tuon ärsyttävän kampanjan ulkopuolellakin. Vastaavanlaista ei ole tehnyt yksikään suomalainen. Siinä se pieni ero tulee. Ei kaapista ulostulossa.
Mielelläni kuulisin, että millä hassulla tavalla Suomi EI olisi näissä asoissa jäljessä? Myönnän, että seuraan urheilukulttuuriin liittyviä asioita (ei suorituksia ja tuloksia) vain tunnista kahteen per päivä / 7pv viikossa, mutta en ihan heti muista, että Suomessa tätä osuutta olisi edes tikulla tökitty. Voin tietysti muistaa väärinkin.
"Mikä estää suomalaisii pelaajii tulemasta kaapista?" on hyvä kysymys, mutta en vastaisi "Ehkä se, et niiden ei tarvi olla mitään huomiohakusii mediahuorii, vaan ne voi ite päättää, missä ja miten ne tulee ulos kaapista." Tällaisen pinnallisen näkemyksen perusteella väitän, että suurin syy on OLETETTU asenneilmapiiri. Julkisuushakuisuudella ei ole merkitystä. On julkisuushakuisia urheilijoita ja on julkisuutta karttavia urheilijoita. Silti ainakin ammattilaistasolla julkisuus on asia, josta ei pääse eroon. Julkisuus on osa toimenkuvaa niin pitkältä ajalta, kuin kilpaurheilua on dokumentoitu (antiikin olympialaiset). Ja huippu-urheilu tarvitsee julkisuutta; se on jo taloudenkin perusta. Miksi ihmeessä kukaan sponsoroisi "hyvää piirikunnallista/kansallista tasoa olevaa urheilijaa/seuraa/lajia", jos se kerää paikalle pienen joukon ihmisiä? Ei ainakaan näkyvyyden takia.
Jokainen päättää yksityiselämänsä yksityisyydestä itse. Paitsi jos sattuu toimimaan julkisella paikalla tai julkaisemaan vaikka kännisekoilua Youtubessa tai Facebookissa, mikä toisaalta sekin on oma valinta. Tragikoomisempaa on vain tämä, että koko aihe pidetään visusti hillopurkissa. Pidetään yllä jotain imagoa, jonka totuusarvo on ~ nolla. Jos nyt vaikka tuota jääkiekkoesimerkkiä käytetään, niin 14 joukkuetta, á 30 pelaajaa = 420 pelkästään pääsarjatasolla. Jos nyt ottaa vaikka varovaisenkin kertoimen 2% (todennäköisesti pahasti alakanttiin), niin se on ainakin 8 henkilöä. Jos matematiikalla jatketaan, niin 98% ei ole 100%.
You Can Playn toteutuksessa on pieniä viilauksia, jotka olisin tehnyt toisin. Mutta ärsyttäväksi en kampanjaa leimaisi. Se on tyylilajikysymys, joka ei voi miellyttää kaikkia. Mutta asia siinä on tärkeä. Kyse ei ole pelkästään "trendistä" eikä eettisestä vastuusta, vaan siitä, että moniko hyvä nuori pelaaja pistää varusteet naulaan vain siksi, että OLETTAA ilmapiirin olevan kielteinen hänenlaiselleen henkilölle? YCP tekee hiton hyvän vedon kertomalla jotain oikeista asenteista, jotta ei tarvitse olettaa eikä luulla. Suomalaisetkin voisivat tuoda mielipiteitään ilmi, oli ne sitten suuntaan tai toiseen tai jotain siltä väliltä. Mutta tämä olettelun, arvailun ja illuusion jatkaminen sahaa omaa oksaansa.
Median roolia ei voi väheksyä. Suomalainen media on tähän asti ollut kilttiä eikä kotiasioita ja likasankoja ole yleensä pengottu. Suunta on kuitenkin raadollisempaan suuntaan. Suurempaa roolia näyttelee sosiaalinen media, josta ei voi kannella Julkisen Sanan Neuvostoon ja jossa "journalistin eettiset ohjeet" on asia, joka pätee yhtä paljon kuin Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus vuonna 2013. Vielä kun kamera on yhtä lähellä kuin lähin kännykkä, niin tämän nykyisen illuusion todennäköisin puhkeaminen tapahtuu rumasti eli joku pistää nettiin kuvaa tai videota, joka osoittaa tämä "100% heteromeinki" -illuusion olevan valhetta. Se puolestaan käynnistää erinäköisiä spekulaatioita muistakin urheilijoista. Tuohon yhtälöön pitää lisätä, että keskiverto urheilujohtaja, -tiedotusvastaava, -markkinointipäällikkö ja -agentti ovat näistä asioista pahemmin pihalla kuin vanha lintulauta. "Ollaan hiljaan vaan ja ei puhuta mitään" on todennäköisesti toiseksi tyhmin neuvo, minkä voi antaa. Tyhmin on: "työnnä kaksi rautanaulaa pistorasiaan".
Olen omalta osaltani tökkinyt suomalaista urheilukulttuurin tämän aiheen tienoilta juuri siksi, että tiedän varmuudella ettei siellä ole minkäänlaista osaamista hoitaa tilannetta siinä kohtaa, kun se on kaatunut syliin, media riehaantuu ja nettikeskustelut velloo.
Vaan mistä minä nyt urheilukulttuurin päälle mitään ymmärtäisin.
"Mikä estää suomalaisii pelaajii tulemasta kaapista?" on hyvä kysymys, mutta en vastaisi "Ehkä se, et niiden ei tarvi olla mitään huomiohakusii mediahuorii, vaan ne voi ite päättää, missä ja miten ne tulee ulos kaapista." Tällaisen pinnallisen näkemyksen perusteella väitän, että suurin syy on OLETETTU asenneilmapiiri. Julkisuushakuisuudella ei ole merkitystä. On julkisuushakuisia urheilijoita ja on julkisuutta karttavia urheilijoita. Silti ainakin ammattilaistasolla julkisuus on asia, josta ei pääse eroon. Julkisuus on osa toimenkuvaa niin pitkältä ajalta, kuin kilpaurheilua on dokumentoitu (antiikin olympialaiset). Ja huippu-urheilu tarvitsee julkisuutta; se on jo taloudenkin perusta. Miksi ihmeessä kukaan sponsoroisi "hyvää piirikunnallista/kansallista tasoa olevaa urheilijaa/seuraa/lajia", jos se kerää paikalle pienen joukon ihmisiä? Ei ainakaan näkyvyyden takia.
Jokainen päättää yksityiselämänsä yksityisyydestä itse. Paitsi jos sattuu toimimaan julkisella paikalla tai julkaisemaan vaikka kännisekoilua Youtubessa tai Facebookissa, mikä toisaalta sekin on oma valinta. Tragikoomisempaa on vain tämä, että koko aihe pidetään visusti hillopurkissa. Pidetään yllä jotain imagoa, jonka totuusarvo on ~ nolla. Jos nyt vaikka tuota jääkiekkoesimerkkiä käytetään, niin 14 joukkuetta, á 30 pelaajaa = 420 pelkästään pääsarjatasolla. Jos nyt ottaa vaikka varovaisenkin kertoimen 2% (todennäköisesti pahasti alakanttiin), niin se on ainakin 8 henkilöä. Jos matematiikalla jatketaan, niin 98% ei ole 100%.
You Can Playn toteutuksessa on pieniä viilauksia, jotka olisin tehnyt toisin. Mutta ärsyttäväksi en kampanjaa leimaisi. Se on tyylilajikysymys, joka ei voi miellyttää kaikkia. Mutta asia siinä on tärkeä. Kyse ei ole pelkästään "trendistä" eikä eettisestä vastuusta, vaan siitä, että moniko hyvä nuori pelaaja pistää varusteet naulaan vain siksi, että OLETTAA ilmapiirin olevan kielteinen hänenlaiselleen henkilölle? YCP tekee hiton hyvän vedon kertomalla jotain oikeista asenteista, jotta ei tarvitse olettaa eikä luulla. Suomalaisetkin voisivat tuoda mielipiteitään ilmi, oli ne sitten suuntaan tai toiseen tai jotain siltä väliltä. Mutta tämä olettelun, arvailun ja illuusion jatkaminen sahaa omaa oksaansa.
Median roolia ei voi väheksyä. Suomalainen media on tähän asti ollut kilttiä eikä kotiasioita ja likasankoja ole yleensä pengottu. Suunta on kuitenkin raadollisempaan suuntaan. Suurempaa roolia näyttelee sosiaalinen media, josta ei voi kannella Julkisen Sanan Neuvostoon ja jossa "journalistin eettiset ohjeet" on asia, joka pätee yhtä paljon kuin Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus vuonna 2013. Vielä kun kamera on yhtä lähellä kuin lähin kännykkä, niin tämän nykyisen illuusion todennäköisin puhkeaminen tapahtuu rumasti eli joku pistää nettiin kuvaa tai videota, joka osoittaa tämä "100% heteromeinki" -illuusion olevan valhetta. Se puolestaan käynnistää erinäköisiä spekulaatioita muistakin urheilijoista. Tuohon yhtälöön pitää lisätä, että keskiverto urheilujohtaja, -tiedotusvastaava, -markkinointipäällikkö ja -agentti ovat näistä asioista pahemmin pihalla kuin vanha lintulauta. "Ollaan hiljaan vaan ja ei puhuta mitään" on todennäköisesti toiseksi tyhmin neuvo, minkä voi antaa. Tyhmin on: "työnnä kaksi rautanaulaa pistorasiaan".
Olen omalta osaltani tökkinyt suomalaista urheilukulttuurin tämän aiheen tienoilta juuri siksi, että tiedän varmuudella ettei siellä ole minkäänlaista osaamista hoitaa tilannetta siinä kohtaa, kun se on kaatunut syliin, media riehaantuu ja nettikeskustelut velloo.
Vaan mistä minä nyt urheilukulttuurin päälle mitään ymmärtäisin.
Lähinnä imelä, niin ku yleensäkin kaikki tollaset kampanjat.
Kenties haettu kontrastia lajin imagoon?
Edit: Näsäviisastelun välttämiseksi lisään, että ehkä You Can Playn pehmeydellä on haettu haettu kontrastia NHL-jääkiekon imagoon (kova ja nopea).
Kommenttia muokattu: 18.02.2013 klo 18:16
Edit: Näsäviisastelun välttämiseksi lisään, että ehkä You Can Playn pehmeydellä on haettu haettu kontrastia NHL-jääkiekon imagoon (kova ja nopea).
Kommenttia muokattu: 18.02.2013 klo 18:16
Onks sun mielestä fudiksen imago siis imelä?
Rasittavaa! Googlaa kontrasti.
Rasittavaa tosiaan. Kuka on Rokkihomo ja mitä se meuhkaa?
Se EI liity tähän keskusteluun.
Eikä kuulu sinulle.
Kontrasti liittyi.
Eikä kuulu sinulle.
Kontrasti liittyi.
Nimimerkille Riquman1990:
Jos välttämättä haluat viisastella, niin voit viisastella sille, että keskustelu kulki You Can Play -kampanjassa, jonka näit aiheuttavan katsojassa (onneksi muuten puhuit vain yksikössä etkä monikkossa)"v*tunmoisen v*tutuksen?". Syytä kysyttäessä kerroit sen olevan: "Lähinnä imelä, niin ku yleensäkin kaikki tollaset kampanjat.". Vastasin tähän, että ehkä sillä on haettu kontrastia lajin imagoon, sillä varsinkin NHL:n kohdalla hitaus ja pehmeys ovat niin räikeä kontrasti lajin imagoon, että se herättä huomion. Sait tähän aikaan vastauksen, että onko minun mielestäni jalkapallon imago siis imelä.
Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta - aivan kuten tarkkasilmäisimmät jo huomasitkin- keskustelu ei NHL:n You Can Play -kampanjan jälkeen poistunut jääkiekosta ennen kuin itse vedit sen jalkapalloon.
Suosittelenkin vilkaisemaan tällaisen suomenkielisen sivun: http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentaatiovirhe . Sen voi vaikka tulostaa ja aina ylivivaata käyttämänsä kohda.
Nimimerkkiä Inom haluan kiittää kommentista. Kyllä, juuri tuosta mainitsemastasi oli kyse. Siihen ei todellakaan tarvita mitään kampanjoita, jos homma toimii. Meillä ei tunnu toimivan ei kampanjoilla eikä ilman. Mutta on lukijoiden ja urheilua seuraavien ihmisten aliarviointia kuvitella, että jos asiasta ei puhuta, niin sitä ei ole. Sanottuihin asioihin kiinnitetään huomiota, mutta niin kiinnitetään myös sanomatta jätettyihin.
Nimimerkille Rokkihomo samon kiitokset ja tarkentava kysymys: oliko tuo keltainen vai punainen kortti? ;)
Jos välttämättä haluat viisastella, niin voit viisastella sille, että keskustelu kulki You Can Play -kampanjassa, jonka näit aiheuttavan katsojassa (onneksi muuten puhuit vain yksikössä etkä monikkossa)"v*tunmoisen v*tutuksen?". Syytä kysyttäessä kerroit sen olevan: "Lähinnä imelä, niin ku yleensäkin kaikki tollaset kampanjat.". Vastasin tähän, että ehkä sillä on haettu kontrastia lajin imagoon, sillä varsinkin NHL:n kohdalla hitaus ja pehmeys ovat niin räikeä kontrasti lajin imagoon, että se herättä huomion. Sait tähän aikaan vastauksen, että onko minun mielestäni jalkapallon imago siis imelä.
Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta - aivan kuten tarkkasilmäisimmät jo huomasitkin- keskustelu ei NHL:n You Can Play -kampanjan jälkeen poistunut jääkiekosta ennen kuin itse vedit sen jalkapalloon.
Suosittelenkin vilkaisemaan tällaisen suomenkielisen sivun: http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentaatiovirhe . Sen voi vaikka tulostaa ja aina ylivivaata käyttämänsä kohda.
Nimimerkkiä Inom haluan kiittää kommentista. Kyllä, juuri tuosta mainitsemastasi oli kyse. Siihen ei todellakaan tarvita mitään kampanjoita, jos homma toimii. Meillä ei tunnu toimivan ei kampanjoilla eikä ilman. Mutta on lukijoiden ja urheilua seuraavien ihmisten aliarviointia kuvitella, että jos asiasta ei puhuta, niin sitä ei ole. Sanottuihin asioihin kiinnitetään huomiota, mutta niin kiinnitetään myös sanomatta jätettyihin.
Nimimerkille Rokkihomo samon kiitokset ja tarkentava kysymys: oliko tuo keltainen vai punainen kortti? ;)
Saaks mä huomauttaa, et alkuperänen uutinen liitty nimen omaan fudikseen eikä lätkään? Kyllä täällä on ihan jotkut muut taas keskustellu aiheen vierestä.
Se lukutaito vois varmaan tehdä kaikille ihan hyvää?
Se lukutaito vois varmaan tehdä kaikille ihan hyvää?
Lukutaito on tärkeää ja niin on kronologinen järjestyskin. Jos keskustelu on edennyt jääkiekosta lähteneen You Can Play -kampanjan epämiellyttävyyteen, niin keskustelun voi olettaa jatkuvan siitä, jos toisin ei mainita.
Nimim. " human ". Kirjoittamallasi kommentilla 16.02.2013 17:13 toit iloa ja valoa tähän lumisateiseen päivään. Kiitos! Katsoin nuo mainitsemasi videot ja niistä varsinkin You Tube:n video Max Pitruzzellan ja Thomas Blacharzin tanssista " Love Me Or Leave Me " sai miehen sydämen iloisen voimauttavasti sykkimään! Heidän tanssia katsoessani tuli jälleen kerran mieleeni tuo Eeva Kilven runo:
Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.
Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä!
Iloa ja onnea elämääsi " human "!
Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.
Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä!
Iloa ja onnea elämääsi " human "!
- 28 / 40
- oscari
- 19.2.2013 1:32
Ossi Helmeelle tuplapisteet ja papukaijamerkit hienosta artikkelista ja siihen liittyvistä kommenteista. Tällaista urheilujuttua minäkin viitsin lukea, asiallista, näkemystä omaavia ja avarakatseisia. Normaalit lehtijutut loikaan ylitse EVVK-mielellä!
Heinoa, hienoa!! Kiitoksin ja kehuin Oscari !
Heinoa, hienoa!! Kiitoksin ja kehuin Oscari !
Kiitos kiitoksista, Ossi Halme, ja kiitos hyvästä jutusta.
(Korttini ei tietenkään ollut keltainen eikä punainen, kun en ole tuomari. Se oli v*tutuskortti, kun tuota lässytystä ja räksytystä joutuu seuraamaan joka välissä jos ja kun kumminkin haluaa seurata mitä ranneliikkeessä tapahtuu.
En usko että menee ns. "perille", mutta tärkeintä että hyvä osa *muista* lukijoista huomaa noita argumentaatiovirheitä.)
(Korttini ei tietenkään ollut keltainen eikä punainen, kun en ole tuomari. Se oli v*tutuskortti, kun tuota lässytystä ja räksytystä joutuu seuraamaan joka välissä jos ja kun kumminkin haluaa seurata mitä ranneliikkeessä tapahtuu.
En usko että menee ns. "perille", mutta tärkeintä että hyvä osa *muista* lukijoista huomaa noita argumentaatiovirheitä.)
Kyllähän se varmaan vituttaakin, kun joutuu kestään eri mieltä olevii ihmisii. Ei sun oo mikään pakko täällä olla "lässyttämässä ja räksyttämässä", kuten sä itekin sanot.
Alkuperäinen uutinen todellakin oli jalkapallosta, mikä on terävä havainto. Tosin jo toimittajan kommentti -osassa liikuttiin urheilussa laajemminkin.
Keskustelu usein alkaa versoa johonkin tiettyyn suuntaan. Jos viestien #14 nurkilla focus siirtyy You Can Play -kampanjaan, niin keskustelun voi kohtuudella olettaa jakuvan siitä, jos muuta ei mainita. Näin varsinkin, kun nämä kommentit vierivät kronologisessa järjestyksessä. Keskustelu kuolisi pystyyn, jos yhden virkkeen mittainen kommentti vaatisi mapillisen tekstiä, jotta näsäviisasteluun ei ole aihetta. Joka tapauksessa kommentit ovat pääosin asiallisia ja niin kauan kuin se linja pysyy, niin haluan säilyttää kommentointimahdollisuuden kirjoittamissani artikkeleissa. Ja jos trollaus tai tarkoitushakuinen väärinymmärtäminen tukahduttaa asiakeskustelun, niin jutun kirjoittaja voi aina helposti jälkimoderoida (ts. heittää pihalle) yksittäiset kommentit.
Kommenttiketjussa käydään usein oikein oivaltavaa ja taustoittavaa keskustelua, minkä lisäksi ne säilöytyy bittiavaruuteen (ja esim. Googlen välimuistiin) jälkimaailman iloksi ja suruksi. Ja koska suomalainen palautekulttuuri on luonteeltaan passivinen, niin sitä kauttaa säilyy jonkinlainen käsitys lukijakuntaan; karkeasti ottaen muutama promille lukijoista kommentoi uutista.
Kiitos myös palautteista. Tarkoitus on jatkossakin terästää tuota urheilu-uutisointia. Kulisseissa käy jo kuhina.
Keskustelu usein alkaa versoa johonkin tiettyyn suuntaan. Jos viestien #14 nurkilla focus siirtyy You Can Play -kampanjaan, niin keskustelun voi kohtuudella olettaa jakuvan siitä, jos muuta ei mainita. Näin varsinkin, kun nämä kommentit vierivät kronologisessa järjestyksessä. Keskustelu kuolisi pystyyn, jos yhden virkkeen mittainen kommentti vaatisi mapillisen tekstiä, jotta näsäviisasteluun ei ole aihetta. Joka tapauksessa kommentit ovat pääosin asiallisia ja niin kauan kuin se linja pysyy, niin haluan säilyttää kommentointimahdollisuuden kirjoittamissani artikkeleissa. Ja jos trollaus tai tarkoitushakuinen väärinymmärtäminen tukahduttaa asiakeskustelun, niin jutun kirjoittaja voi aina helposti jälkimoderoida (ts. heittää pihalle) yksittäiset kommentit.
Kommenttiketjussa käydään usein oikein oivaltavaa ja taustoittavaa keskustelua, minkä lisäksi ne säilöytyy bittiavaruuteen (ja esim. Googlen välimuistiin) jälkimaailman iloksi ja suruksi. Ja koska suomalainen palautekulttuuri on luonteeltaan passivinen, niin sitä kauttaa säilyy jonkinlainen käsitys lukijakuntaan; karkeasti ottaen muutama promille lukijoista kommentoi uutista.
Kiitos myös palautteista. Tarkoitus on jatkossakin terästää tuota urheilu-uutisointia. Kulisseissa käy jo kuhina.
Elähdyttävintä Rogersis tapauksessa on se kannustus, mikä tulee päävalmentajalta ja sosiaaliselta medialta; ei tarvitse olla kaapissa menestyäkseen. Toivottavasti tämä kannustaa urheilioita tulemaan kaapista ulos uransa aktiiviaikoina. Toisaalta viesti siitä, kun olet tarpeeksi hyvä siinä mitä teet, sillä ei ole väliä mitä olet toimii aikamoisenena kannustimena. Homon pitää menestyä oikeuttaakseen olemassaolonsa.
Valitettavasti urheilijat - kuin myös muut julkisuuden ammattilaiset - asettavat menestymisen henkilökohtaisen onnellisuuden edelle. Vaikka nämä julkiset kaapista ulostulot ovatkin ihailtavia, ne tehdään usein uran loppuessa - tai lopahtaessa - ja syövät sen tehoa ainakin minun silmissäni. Toisaalta en voi eläytyä tähän valintaa, koska minun ei ole tarvinnut tehdä tuota.
Salailu on raskasta, kuten Rogers vakuuttaa. Kaappiurheilua ei varmaankaan helpota se, että niin monet homofantasiat perustuvat pukuhuoneisiin - ja ruokkivat näin myös homofobiaa?
Mielenkiintoinen seikka on tuo 25-vuotiaan vapautuminen 25 vuoden salailusta. Joko kyseessä on auttamaton drama queen tai uravalintaan ja menestymiseen johtanut salailun kulttuuri viestitään näin syntyneen kenties perhetaustasta?
Valitettavasti urheilijat - kuin myös muut julkisuuden ammattilaiset - asettavat menestymisen henkilökohtaisen onnellisuuden edelle. Vaikka nämä julkiset kaapista ulostulot ovatkin ihailtavia, ne tehdään usein uran loppuessa - tai lopahtaessa - ja syövät sen tehoa ainakin minun silmissäni. Toisaalta en voi eläytyä tähän valintaa, koska minun ei ole tarvinnut tehdä tuota.
Salailu on raskasta, kuten Rogers vakuuttaa. Kaappiurheilua ei varmaankaan helpota se, että niin monet homofantasiat perustuvat pukuhuoneisiin - ja ruokkivat näin myös homofobiaa?
Mielenkiintoinen seikka on tuo 25-vuotiaan vapautuminen 25 vuoden salailusta. Joko kyseessä on auttamaton drama queen tai uravalintaan ja menestymiseen johtanut salailun kulttuuri viestitään näin syntyneen kenties perhetaustasta?
Nimimerkille SainJudy:
Lisäisin tuohon menestyksen asettamiseen henkilökohtaisuuden onnellisuuden edelle, että kyse on varsin tilapäisestä menestyksestä. Kun ikävuosia on kasassa 35 (eli alle puolet keskimääräisestä eilinikäodotteesta länsimaalaisella miehellä), niin ura alkaa useimmiten olla jo ohi. Muutama poikkeus pärjää vielä "vanhana" ja sitten on niitä, joilla jäähyväiskausi kestää yhtä pitkään eli Hectorin jäähyväiskiertue.
"Ilmiön yleisyydestä" luin juuri tuoreen tutkimuksen, joka asetti jonkinlaiseksi alarajaksi 3,5%, joka joukkuelajien kohdalla on hieman korkeampi. Tutkimus tehtiin Yhdysvalloissa ja oli tilastotieteellisesti pätevä. Sen pohjalta NFL-jalkapallossa pitäisi "ilmiötä" (kuten eräällä keskustelupalstalla asiaa nimitettiin" esiintyä ~60 pelaajan kohdalla ja NHL-jääkiekossakin yli 30 tapauksessa. Jos sama kerron pätee kotoiseen SM-Liigaamme, niin luku on jossain 15 hujakoilla. Jo 5 on paljon enemmän kuin nykyinen virallinen tilanne eli 0,00. Jonkun helmitaulussa ei ole kaikki helmet jäljellä tai laskimessa pattereissa virtaa, enkä usko että kyse on omista laskureistani.
Oma veikkaukseni Rogersin tapauksen "25 vuoden salailusta" on, että hän hiukan epäonnistuneesti ilmaisi tarkoittaneensa jotain, joka on kestänyt koko hänen elinikänsä.
Lisäisin tuohon menestyksen asettamiseen henkilökohtaisuuden onnellisuuden edelle, että kyse on varsin tilapäisestä menestyksestä. Kun ikävuosia on kasassa 35 (eli alle puolet keskimääräisestä eilinikäodotteesta länsimaalaisella miehellä), niin ura alkaa useimmiten olla jo ohi. Muutama poikkeus pärjää vielä "vanhana" ja sitten on niitä, joilla jäähyväiskausi kestää yhtä pitkään eli Hectorin jäähyväiskiertue.
"Ilmiön yleisyydestä" luin juuri tuoreen tutkimuksen, joka asetti jonkinlaiseksi alarajaksi 3,5%, joka joukkuelajien kohdalla on hieman korkeampi. Tutkimus tehtiin Yhdysvalloissa ja oli tilastotieteellisesti pätevä. Sen pohjalta NFL-jalkapallossa pitäisi "ilmiötä" (kuten eräällä keskustelupalstalla asiaa nimitettiin" esiintyä ~60 pelaajan kohdalla ja NHL-jääkiekossakin yli 30 tapauksessa. Jos sama kerron pätee kotoiseen SM-Liigaamme, niin luku on jossain 15 hujakoilla. Jo 5 on paljon enemmän kuin nykyinen virallinen tilanne eli 0,00. Jonkun helmitaulussa ei ole kaikki helmet jäljellä tai laskimessa pattereissa virtaa, enkä usko että kyse on omista laskureistani.
Oma veikkaukseni Rogersin tapauksen "25 vuoden salailusta" on, että hän hiukan epäonnistuneesti ilmaisi tarkoittaneensa jotain, joka on kestänyt koko hänen elinikänsä.
" - - - kyse on varsin tilapäisestä menestyksestä"
joka voisi tuoda enemmän positiivista julkisuutta avoimena? Tärkeänähän Rogers sun muut ulostuloaan pitävät, postyymisti julkaistuna se syö sitä ylpeyttä (Pride), jota yritetään ilmoituksella ajaa?
joka voisi tuoda enemmän positiivista julkisuutta avoimena? Tärkeänähän Rogers sun muut ulostuloaan pitävät, postyymisti julkaistuna se syö sitä ylpeyttä (Pride), jota yritetään ilmoituksella ajaa?
"Tilapäisyyteen" liittyen esim. You Can Play on hyvä, koska siinä on mukana niitä ihmisiä, jotka ovat alalla juuri nyt. Sillä on huomattavasti vähemmän merkitystä, jos urheilueläkeläiset jakaa tukikommentteja. Siihen pitää olla jo ns. elävä legenda. Suurin osa kun muuttuu vain yhdeksi nimeksi tilastoissa jo muutama vuosi uran lopettamisen jälkeen.
Ihmettelen, jos Rogersin pelaajaoikeudet omistava Fire ei yritä keksiä miehelle käyttöä. Sopii seuran imagoon ja linjaan paremmin kuin hyvin, minkä lisäksi mukana tulee iso julkisuus- ja PR-arvo. Lisäksi suht edullinen juttu toteutta verrattuna vaikka siihen, että palkataan 10 pelin ajaksi joku huippunimi, joka on jäähdytellyt jo viimeiset viisi vuotta (köhköh, Beckham Ranskaan, köh).
En tiedä mitä sellaista Yhdysvaltojen urheilupiireissä on tapahtunut 2-3 vuoden aikana, että se selittäisi linjamuutokset. Varovaisesti pari askelta "uusia juttuja" jäljessä ollut USA:n urheilukulttuuri on tuulettanut vinttiään käsittämättömän paljon. Suomessakin se olisi mahdollista, jos ei odotettaisi että henkilö nimeltä Joku Muu tekee sen ajankohtana Joskus ja odotellessa istuttaisiin vaan omien käsien päällä, että mitään ei missään nimessä tapahdu.
Ihmettelen, jos Rogersin pelaajaoikeudet omistava Fire ei yritä keksiä miehelle käyttöä. Sopii seuran imagoon ja linjaan paremmin kuin hyvin, minkä lisäksi mukana tulee iso julkisuus- ja PR-arvo. Lisäksi suht edullinen juttu toteutta verrattuna vaikka siihen, että palkataan 10 pelin ajaksi joku huippunimi, joka on jäähdytellyt jo viimeiset viisi vuotta (köhköh, Beckham Ranskaan, köh).
En tiedä mitä sellaista Yhdysvaltojen urheilupiireissä on tapahtunut 2-3 vuoden aikana, että se selittäisi linjamuutokset. Varovaisesti pari askelta "uusia juttuja" jäljessä ollut USA:n urheilukulttuuri on tuulettanut vinttiään käsittämättömän paljon. Suomessakin se olisi mahdollista, jos ei odotettaisi että henkilö nimeltä Joku Muu tekee sen ajankohtana Joskus ja odotellessa istuttaisiin vaan omien käsien päällä, että mitään ei missään nimessä tapahdu.
Tässä viimeisin You Can Play -videon, mukana mm. venäläinen Kabanov ja ruotsalainen Persson. Lauantaina 23. helmikuuta vietetään AHL:n ensimmäinen You Can Play -ilta.
Sound Tigers Take You Can Play Pledge
New York Islanders (20 February 2013)
http://islanders.nhl.com/club/news.htm?id=656633
You Can Play Night this Saturday!
Bridgeport Sound Tigers (19 February 2013)
http://www.soundtigers.com/ViewArticle.dbml?DB_OEM_ID=22700&ATCLID=206169584
You Can Play Pledge - Bridgeport Sound Tigers
Sound Tigers (20 February 2013)
http://www.youtube.com/watch?v=lHCcsXpkg-Q
---
Sound Tigers Take You Can Play Pledge
New York Islanders (20 February 2013)
http://islanders.nhl.com/club/news.htm?id=656633
You Can Play Night this Saturday!
Bridgeport Sound Tigers (19 February 2013)
http://www.soundtigers.com/ViewArticle.dbml?DB_OEM_ID=22700&ATCLID=206169584
You Can Play Pledge - Bridgeport Sound Tigers
Sound Tigers (20 February 2013)
http://www.youtube.com/watch?v=lHCcsXpkg-Q
---
Kiitos nimimerkille Frankieboy päivityksestä.
Pitääkin päivittää aikaisempaa näkemystäni, jonka mukaa Suomi oli ainoa merkittävä kiekkomaa, joka ei You Can Playssa näy. Päivityksen jälkeen tuon merkittävä-sanan voi poistaa, koska idästäkin mennään jo ohi.
Tuota osallistumattomuutta vielä jokin aika sitten ihmeteltiin. Nyt piireissä liikkuu jo useampiakin vitsejä, jotka alkavat "You Can Play -kampanja ja suomalainen jääkiekkolija...". Kieltämättä tämä on evoluutiohistorian harvinainen tapaus, jossa lihansyöjänisäkkäiltä puuttuu sekä selkäranka että hampaat (jälkimmäinen sitten EI ole tarkoitettu keljuiluna jääkiekkoilijoille yleisen työtapaturman seurauksiin).
Toisaalta tämä sopii hyvin siihen linjaan, jossa Suomi kutakuinkin ainoana Länsimaana ei näe mitään ongelmaa Valko-Venäjän surkeassa track recordissa, mitä ihmisoikeustilanteeseen tulee (2014 MM-kisat ts. vuotuinen Skoda-cup järjestetään V-Venäjän Minskissä).
Pitääkin päivittää aikaisempaa näkemystäni, jonka mukaa Suomi oli ainoa merkittävä kiekkomaa, joka ei You Can Playssa näy. Päivityksen jälkeen tuon merkittävä-sanan voi poistaa, koska idästäkin mennään jo ohi.
Tuota osallistumattomuutta vielä jokin aika sitten ihmeteltiin. Nyt piireissä liikkuu jo useampiakin vitsejä, jotka alkavat "You Can Play -kampanja ja suomalainen jääkiekkolija...". Kieltämättä tämä on evoluutiohistorian harvinainen tapaus, jossa lihansyöjänisäkkäiltä puuttuu sekä selkäranka että hampaat (jälkimmäinen sitten EI ole tarkoitettu keljuiluna jääkiekkoilijoille yleisen työtapaturman seurauksiin).
Toisaalta tämä sopii hyvin siihen linjaan, jossa Suomi kutakuinkin ainoana Länsimaana ei näe mitään ongelmaa Valko-Venäjän surkeassa track recordissa, mitä ihmisoikeustilanteeseen tulee (2014 MM-kisat ts. vuotuinen Skoda-cup järjestetään V-Venäjän Minskissä).
West Ham Unitedin pelaajat ovat näyttävästi mukana kampanjassa homofobiaa vastaan.
West Ham get behind 'vital message' of Football v Homophobia campaign
Daily Mail (21 February 2013)
http://www.dailymail.co.uk/sport/football/article-2282434/West-Ham-support-Football-v-Homophobia-campaign.html
Football v Homophobia http://www.footballvhomophobia.com/
---
West Ham get behind 'vital message' of Football v Homophobia campaign
Daily Mail (21 February 2013)
http://www.dailymail.co.uk/sport/football/article-2282434/West-Ham-support-Football-v-Homophobia-campaign.html
Football v Homophobia http://www.footballvhomophobia.com/
---
Suomen jääkiekkomaailma on sitten miehisen symbolisen eroottinen muuten, vai mitä sanotte tästä kookkaitten kynttillöitten pelaaja-symboliikasta?
http://is13.snstatic.fi/img/978/1288420715864.jpeg
http://is13.snstatic.fi/img/978/1288420715864.jpeg
Nostan KalPalle hattua siitä, että ovat tehneet kalenterita tänäkin vuonna (ja tehneet myös kalentereilla rahaa). Suomalaisessa urheilussa, varsinkin jääkiekossa, on ollut pitkään trendinä, että naisjoukkueet tekevät suoranaiseen rahapulaansa tyttökalentereita, mutta miesten puolella samaa ei juuri tapahdu. Tällä hetkellä taitaa ehkä 3 joukkueella 14:sta olla kalenteri myynnissä.
Suomalaista miesurheilijaa ei yleensä näe ilman paitaa esim. mainoksissa. Tässä hiljattain tuli kiekon piirissä todistettua, että 59 pelaajaa 60:stä piti selvästi vähemmän hävettävänä juttuna vaikka sekoilla kännissä kuin olla kameran edessä ilman paitaa. Mutta se on toinen juttu se.
Suomalaista miesurheilijaa ei yleensä näe ilman paitaa esim. mainoksissa. Tässä hiljattain tuli kiekon piirissä todistettua, että 59 pelaajaa 60:stä piti selvästi vähemmän hävettävänä juttuna vaikka sekoilla kännissä kuin olla kameran edessä ilman paitaa. Mutta se on toinen juttu se.