Talven aikana virisi keskustelu translaissa olevasta hedelmättömyysvaatimuksesta. Oikeudellinen sukupuoli muutetaan vain, kun on hedelmätön, käytännössä sterilisoitu tai kastroitu. Tätä asiaa käsiteltiin Suomen Sosiaalifoorumin keskustelutilaisuudessa viime lauantaina. Psykiatri Veronica Pimenoffin mukaan tämä on oikeusvaltiossa sietämätöntä. On sietämätöntä, että oikeusvaltiossa on laki, joka määrää tietyille ihmisille sterilisaation. Historiallisesti protestanttinen Eurooppa on ollut aktiivinen erilaisten ihmisten kastroimisessa ja Pohjoismaat ovat olleet kärjessä. Esim. Tanskassa se jatkui 1970-luvun puoliväliin. Historiallisesti meillä "on osaamista".
Translain vaatima sterilisaatio ei ole pakkosterilisaatio. Pakkosterilisaatiota pidetään Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä rikoksena ihmiskuntaa vastaan eikä meillä Suomessa ole kysymys pakkosterilisaatiosta. Senhän joutuu itse hakemaan.
Sukupuolen korjaamisesta on tullut Euroopan neuvoston ja Strassbourgin ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ihmisoikeus (se ei ole kohtalo, vaan sen voi valita). Jos sukupuolen muuttaminen on ihmisoikeus, sitä on voitava käyttää ilman, että on luovuttava muusta oikeudesta (ihmisen oikeudesta perustaa perhe ja ruumiillisen integriteetin koskemattomuudesta).
Historiallista näkökulmaa
Sosiaalifoorumin keskustelutilaisuudessa lauantaina luotiin myös katsaus asian historiallisiin vaiheisiin. Puheenvuoron käytti psykiatri Veronica Pimenoff. Hän on auttanut sukupuolen identiteetistä kärsiviä ihmisiä 1980-luvun loppupuolelta asti. Nyt hän on HYKSin psykiatrian poliklinikan sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikan vetäjänä.
Transilmiö on tunnettu jo pitkään. Aina on ollut sellaista, että henkilö on halunnut muuttaa ulkomuotonsa ja kehonsa, ja hän on halunnut saada sen sukupuolen aseman, jonka on kokenut omakseen. Tärkeä on myös, että muut kohtelevat tällaista ihmistä hänen haluamansa sukupuolen edustajana. Syitä ilmiöön ei tunneta.
Euroopassa aikaisemmin pystyi saamaan muutoksen oikeudelliseen sukupuoleen. Ennen kuin tuli lääketieteellisiä hoitoja, pystyi monissa maissa aika helposti muuttamaan sukupuolensa, jos esim. kyläyhteisö sen hyväksyi. Preussissa 18-vuotias voi käydä ilmoittamassa uuden sukupuolensa. Muutos hyväksyttiin, jos se ei aíheuttanut toiselle henkilölle seuraamuksia. Tällainen voi olla esim. perintöoikeus, joka kuului perheen vanhimmalle pojalle. Jos vielä vanhempi tyttö olisi halunnut muuttaa sukupuolensa pojaksi, tästä olisi ollut seuraamus pikkuveljelle.
Somaattiset hoidot tulivat paljon myöhemmin.
Kuka saa määrittää sukupuolen?
Harva tulee edes ajatelleeksi, että sukupuoli määritellään jossain elämän vaiheessa, ja sillä päätöksellä on laajat vaikutukset. Saako sukupuolen määrätä itse vai määrääkö sen joku asiantuntija? Yleensä sen määrittelee kätilö kurkkaamalla vauvaa. Tavallisesti päätös on helppo, mutta ei aina.
Mitä Suomen translaki määrää?
Meillä on ns. translaki, joka määrää, miten sukupuoli voidaan merkitä toiseksi kuin alunperin. Asetuksella määrätään, miten hoito järjestyy. Hoidossa puututaan kehoon. Hoidot Euroopassa alkoivat laajemmin 1930-luvulla. Suomeen tietoa tanskalaisesta sukupuolen korjausleikkauksesta saatiin 1950-luvulla. Kun hormonit tulivat käyttöön niitä kokeiltiin nopeasti.
Suomen translaki 2003 ei aseta vaatimuksia henkilön keholle. Ei vaadita, että keho muistuttaa toisen sukupuolen kehoa. Laki ei vaadi hormonihoitoa eikä leikkauksia. Ainoa, minkä laki vaatii, on hedelmättömyys. Saksan laki 1980-luvulla vaati, että pitää olla sukupuolta vastaavat sukuelimet. Vaadittiin leikkausta, muuten ei lupaa oikeudellisen sukupuolen muuttamiseen tullut. Naisesta mieheksi vaadittiin vain rintojen poisto, ei sukuelinkirurgiaa.
Kun transihmiset nousivat esiin järjestöissään, vaadittiin ensin leikkaushoitoja ja hormonihoitoja. Paljon myöhemmin tuli kysymys oikeudellisen sukupuolen tunnustamisesta. Oikeudellinen prosessi ei ollut monissakaan maissa kovin tarkkaa. Suomeen hetu (henkilötunnus) tuli 1963. Aluksi maistraateissa voi ilmeisesti käydä vaihtamassa sukupuolensa (oli virheitä, yms). Pian kuitenkin sukupuolen muuttamiset maistraateissa loppuivat totaalisesti. Vaadittiin yhden suomalaisen transpioneerin sitkeä taistelu, ennen kuin hän sai vaihdettua hallinto-oikeudessa asiakirjoihin merkityn sukupuolensa. Siitä muutos alkoi. Kun asetettiin diagnoosi, henkilö sai heti hakea toista henkilötunnusta. Sukupuoli muutettiin hallintopäätöksillä.
Asiaa alettiin säännellä translailla 2003. Asia tuli hankalammaksi. Translaissa ei edellytetä mitään hoitoja, vaan ainoastaan, että elää toisen sukupuolen roolissa.
Vielä 1990-luuvlla ajateltiin, että sukupuolen muutosta ei voida tehdä henkilölle, jolla on avioliitto tai lapsia. Oli oltava naimaton. Mutta translakiin 2003 ei tällaista vaatimusta tullut. Jos henkilö on jo lapsen vanhempi, saa muuttaa sukupuoltaan. Mutta lakiin tuli monien Euroopan maiden tapaan hedelmättömyysvaatimus. Euroopan neuvoston kokouksessa 1993 vaadittiin näyttö peruuttamattomasta steriliteetistä. Asia meni sellaisena myös Suomen translakiin.
Alunperin puhuttiin translain valmistelussa myös naimattomuusvaatimuksesta, mutta väliin ehti laki rekisteröidystä parisuhteesta. Se ratkaisi asian. Ainutlaatuinen pykälä määrää nyt, että jos puoliso suostuu, suhde voidaan vaihtaa avioliitosta rekisteröidyksi parisuhteeksi tai toisinpäin. Monet eivät kuitenkaan halua lesbo- tai homo-leimaa itselleen. Normaalisti avioliitto päättyy kuolemaan tai eroon, mutta se voi päättyä myös partnerin sukupuolen muuttamiseen. Toista puolisoa on siis kuultava tässä asiassa. Tasa-arvoinen avioliittolaki poistaisi tämän ongelman.
Nyt polttavana kysymyksenä on hedelmättömyysvaatimus. Ulkomailla on tässä asiassa alkanut tapahtua. Suomi tulee hyvin monissa asioissa jälkijunassa. Emme kulje edistyksen kärjessä. Monet uudistukset tulevat pakkona EUsta. Translaki tuli osittain Euroopan neuvoston vaatimuksesta, osittain Trasekin (transihmisten oman yhdistyksen) vaatimuksesta.
Suomen keskustelu keväällä 2012
Talvella Iltalehti otsikoi suunnilleen näin: lakiehdotuksen mukaan mieskin saa synnyttää. Siitä alkoi laajempi keskustelu translain hedelmättömyysvaatimuksesta. Peruspalveluministeri on nyt asettanut toimikunnan miettimään, miten translaki tältä osin pitäisi korjata.