26.6.2011
Toissa iltana unkarilaisella Tilos-radioasemalla oli haastateltavana toinen niistä kahdesta itävaltalaisesta, jotka poliisi pidätti Budapestin Priden jälkeen "väkivaltaisuuden" vuoksi. He olivat 50 hengen opiskelijaryhmässä, joka oli tullut Wienistä Budapestin Prideen. He olivat juuri saapumassa kotimatkaa varten bussille, kun syntyi välikohtaus unkarilaisten Jobbik-puolueen kannattajien kanssa.
Haastattelun aluksi haastattelija palauttaa mieliin, miten Budapestin Prideen osallistui paljon ulkomaalaisia, Berliinistä, Kölnistä, Wienistä, oli myös Hollannista ja Suomesta. Amnestyn väkeä oli n. 50. Poliisi suojeli, mutta jälkeenpäin tuli yksi välikohtaus. Rainer oli wieniläisryhmässä journalistina ja ihmisoikeustarkkailijana.
Rainer: (ei sanatarkasti) Paraati oli värikäs ja monipuolinen. Paraatin jälkeen oltiin nousemassa bussiin, kun meidän kimppuun hyökättiin.
Kysymys: Ketkä hyökkäsivät?
Rainer: Myöhemmin selvisi, että ne olivat Jobbik-väkeä. Minä sanoisin heitä "fasisteiksi", mutta poliisi varoitti, että sitä sanaa ei saa käyttää Unkarissa. Siinä oli kaksi naista ja yksi journalisti. Heillä oli Suur-Unkari-T-paidat ja he olivat isänmaallisesta 64-liikkeestä. Selvästi hyökkäys oli suunniteltu. He olivat odottelemassa kunnes tulisimme bussille.
Kysymys: Lehdissä on ollut tietoja, että Oktogon-aukiolla oli julisteita hirsisilmukasta homoille hoitokeinoksi. Siellä myös huudeltiin "Likaiset homosiat" ja "Likaiset jutskut". Kaikki viittaa siihen, että hyökkäys oli suunniteltu.
Rainer: Kyllä, siinä bussillakin ne tekivät kaulan katkaisemismerkkejä. Siinä vaiheessa suurin osa ryhmästämme oli jo bussissa tai bussin luona ja viimeisten kimppuun käytiin. Selvästikään ei haluttu iskeä koko 50 hengen ryhmän kimppuun. Heillä oli jotain sprayta.
Kysymys: Millaista sprayta?
Rainer: Se poltti ja haisi vahvasti. Monet saivat sitä kasvoille, kaulalle ja käsiin. Se poltti vielä kotimatkalla.
Kysymys: Täytyikö teidän paeta, jouduitteko juoksemaan, mitä tapahtui?
Rainer: Se oli yhtä kaaosta. Kukaan ei tiennyt, paljonko niitä vielä tulee.
Kysymys: Entä poliisi
Rainer: Ne olivat lähistöllä ja tulivat heti paikalle, hyvin nopeasti. Oli myös tavallinen katupartio ja siviilipoliiseja. Tarkemmin en osaa sanoa, kun tilanne oli niin kaoottinen. Kaikkea ei ehtinyt huomata.
Kysymys: Mitä sitten
Rainer: Poliisin lisäksi siihen nopeasti tuli Jobbikin väkeä, joku asianajaja, nainen, Andrea Borbely ja Jobbikin kansanedustaja Zagyva. Nimet kuultiin siinä paikanpäällä. Aika ärsyttävää, että kansanedustaja tulee siihen puhumaan hyökkääjien puolella meitä vastaan. Sitten noustiin busseihin ja odoteltiin lähtöä. Kukaan ei onneksi loukkaantunut vakavammin. Haluttiiin mahdollisimman nopeasti pois, koska ei voinut tietää, onko lisäjoukkoja tulossa. Poliisi kävi sanomassa, että pitää vielä vähän odottaa. Se odotus olikin pitkä, ainakin kolme tuntia.
Kysymys: Mikä oli syynä?
Rainer: Ne ihmiset, jotka hyökkäsivät kimppuumme, tekivät ilmoituksen, että me olemme hyökänneet heidän kimppuunsa. Poliisi joutui selvittelemään asiaa.
Kysymys: Kuka teki teistä ilmoituksen
Rainer: Ne, jotka olivat hyökänneet meidän kimppuumme.
Kysymys: Sehän vaikuttaa organisoidulta tapahtumasarjalta. Kaikkeen oli valmistauduttu ennalta. Asianajajakin oli sopivasti siellä.
Rainer: He väittivät, että kaksi meistä puolustautui ja kävi väkivaltaisiksi. Että me hyökkäsimme heidän kimppuunsa. Sitten meistä tunnistettiin kaksi hyökkääjää. Minä olin toinen. Se oli aika yllätys, koska olin koko ajan ollut bussin vierelllä. Niiden puheet vielä koko ajan muuttuivat. Ensin etsittiin suurta, vaaleaa kaveria. Minä en ole ollenkaan blondi. Sitten ne väittivät, että minä ja kolleegani olivat ne kaksi "hyökkääjää" ja poliisi vie meidät selliin.
Kysymys: Kirjoititteko muistiin poliisien numerot
Rainer: Ei, ei sellaiseen ollut mahdollisuutta. Ehkä joku pani muistiin. Meidät pantiin erillisselleihin, kaikki tavarat otettiin pois kengännauhoja myöten.
Kysymys: Se on normaali käytäntö.
Rainer: Puoli viideltä päästiin selllistä ja näimme ensi kertaa asiapaperit ja sen mistä meitä syytetään. Olimme väkivaltaisia kiihottajia. Tarkkaa käännöstä ei saatu.
Kysymys: Saitteko jotain apua
Rainer: Itävallan lähetystöstä oltiin nopeasti paikalla ja lähettiläs oli poliisin luona n. puoli neljään saakka odottelemassa. Sitten meidät päästettiin pois. Vielä on epäselvää, tuleeko siitä oikeusjuttu.
Kysymys: Tuskin, ei ne niin tyhmiä ole, se aiheuttaisi suurta huomiota. Toimiko poliisi korrektisti, saitteko syömistä, juomista
Rainer: Poliisi kohteli oikein hyvin. Ei tässä pelätä, ensi vuonna tullaan uudelleen ja hyvä, että asia sai näin paljon julkisuutta Unkarissa ja Itävallassa.
(lähteenä muistiinpano haastattelusta Pusztaranger-blogissa)
Alkuperäiset haastattelut Tilos-radiossa
http://new.tilos.hu/archivum/listen.php?file=2011/06/24/tilosradio-20110624-1700.m3u
(puhelinhaastattelu alkaa n. 14 minuutin jälkeen)
http://new.tilos.hu/archivum/listen.php?file=2011/06/24/tilosradio-20110624-1730.m3u
20.6.2011
Tiukasti suljetut kadut. Poliisit taisteluvarustuksessa. Tällaisilta näyttivät tunnelmat itävaltalaisille amnestylaisille Budapestin sateenkaariparaatissa. Itävallan Amnestyn sivulla Christian kertoo kokemuksistaan:
Mitä paraatiin osallistuvien tulee ehdottomasti muistaa ottaa mukaan, kun osallistuu itäeurooppalaiseen sateenkaariparaatiin? Sitruuna. Sitruunan mehulla hierotaan silmiä, kun joutuu kyynelkaasuhyökkäyksen kohteeksi. Turvallisuuspalaveri kesti noin tunnin. Tilanteesta kertoivat Amnesty Unkarin ja Amnestyn Brysselin toimiston edustajat. Mitä tehdään, kun joudutaan väkivaltaisuuksien keskelle ja on evakuointikäsky. Ennen marssia jokainen sai muovipussin, jossa oli puolikas sitruunaa.
50 amnesty-aktivistia oli tullut kaikkialta Euroopasta: Portugalista Suomeen saakka. Itävallan Amnestysta oli kolme osanottajaa. Matka Budapestiin kestää vain 2 ½ tuntia. Ne ovat kuitenkin kuin kaksi eri maailmaa. Samaan aikaan Wienissä oli pride-paraati, ja Wienin Ringstrasse oli täynnä kirjavaa hauskanpitoa. Yli 100 000 ihmistä oli liikkeellä. Poliiseja oli hyvin vähän, ja he keskittyivät liikenteen ohjaamiseen.
Budapestissa vain 1500 ihmistä uskaltautui paraatiin. Sadat rynnäkkövarusteissa olevat poliisit ja poliisikoirat ympäröivät ja sulkivat 5 kilometriä pitkän marssireitin kaupungin keskustassa tiukasti. Liian myöhään saapuneita marssijoita ei päästetty mukaan. Katsojia oli hyvin vähän kadun reunoilla. Useimmat seurasivat kylmästi tapahtumaa. Siellä täällä nähtiin ja kuultiin kuitenkin applodeja. Sata vastamielenosoittajaa oli odottamassa keskeisessä Oktogon-risteyksessä. He yrittivät murtautua poliisiketjujen läpi ja saivat vastaansa pippurisumutetta. Nopealla aikataululla marssireittiä muutettiin ja Oktogon ohitettiin sivukatua pitkin. Poliiseja heiteltiin kivin ja lasipulloin. Muuten kaikki meni rauhallisesti.
Mutta meitä ei peloteltu. Julistein, banderollein ja musiikin soidessa halusimme osoittaa mieltä HLBTI-ihmisten oikeuksien puolesta. Kahden ja puolen tunnin päästä marssi päättyi parlamenttitalolle, ja siellä oli loppujulistukset. Paluu hotelliin muodostui kujanjuoksuksi. Kaikki amnesty- ja sateenkaarimateriaali piti pistää piiloon. Äärioikeistolaiset olivat viereisellä metroasemalla. Amnestyn joukko hajaantui pienempiin ryhmiin ja meni kiertotietä kohtauspaikalle. Jos kimppuumme hyökättäisiin, meidän pitäisi näyttää tavallisilta turisteilta. Eduksi olisi , jos miehet ja naiset suutelisivat toisiaan, sanoi Amnestyn turvallisuudesta vastannut henkilö. Ikävää, että EU-kaupungissa tarvitaan tällaisia turvatoimia.
Amnestyläiset palasivat turvallisesti illalla kotiin Wieniin, mutta huonommin kävi opiskelijaryhmälle. Äärioikeistolaiset hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja opiskelijat pakenivat bussiinsa. Poliisi tuli paikalle ja asia muuttui niin, että opiskelijat olivatkin hyökänneet uusnatsien kimppuun. Opiskelijat pakotettiin ulos bussista, ja äärioikeistolaisjoukko tunnisti sieltä kaksi hyökkääjää. Nämä pidätettiin illan ajaksi. Muut saivat lähteä kotimatkalle.
Tapahtuma on herättänyt mediassa paljon huomiota niin Unkarissa kuin Itävallassakin.
