Kulttuurisihteeri Mikko Nortela esittelee kuvaa kaupungin omistamasta teoksesta. - Tom of Finlandin työ on kaupungintalolla esillä, eikä suinkaan syrjässä kuten Lenin, Nortela heitti.
Aiemmin merkittävän uran museoiden johdossa tehnyt Svenska Kulturfondenin johtaja Berndt Arell loi Kaarinan seminaarissa 7.5.11 katsauksen Tom of Finlandin pääsystä taidelaitoksiin. Ensimmäisenä Suomessa Tom of Finlandin oli tuonut esiin Amos Andersonin museo. – Se oli aikanaan monessa muita edellä, luonnehti Arell. Sitten seurasi Galleria Mosabacka. Tom of Finland oli esillä myös Jyväskylässä. Keskeinen avaus julkisuuteen oli Helsingin Sanomien taidearvostelijan Leena-Maija Rossin arvostelu ja Puupää-sarjakuvapalkinto. Merkittävä oli myös Galerie Jansenin näyttely Länsi-Berliinissä. Siellä tosin kovemmat kuvat tarjottiin vielä erikseen Anderes Uferissa.
Julkista rahaa käyttävä Suomi on ostanut Tom of Finlandin tuotantoa vain kahdesti, toinen ostaja oli Kiasma, toinen Kaarinan kaupunki. – Maailmalla on museoissa kyllä Tom of Finlandin töitä, mutta ne ovat päätyneet sinne esimerkiksi lahjoituskokoelmina, kertoi Arell.
- Lähiaikoina Tom of Finlandia on tarjolla Bukowskilla Tukholmassa. Saa nähdä, milloin taidehuutokaupoissa Helsingissä, pohdiskeli Arell.
Tom of Finlandin työt levisivät aikanaan hyvin luotettujen verkostojen kautta ja ulkopuolisille ei puhuttu. Arell kertoi, että hän – sentään suuren taidemuseon johtajana - oli teosten jäljille päästäkseen sopinut nimettömiä tapaamisia maailmalla.
Omistajien suhde teoksiin on sukupolvien myötä muuttunut. Ensimmäinen omistajapolvi piti töitä ehkä enemmän lipastonlaatikoissa, uusi polvi sijoittaa ne nyt ylpeästi kotien seinille.
Tom of Finland lähti maailmalle ensin Tanskan kautta. Valitettavasti sikäläinen yhteistyökumppani ei palauttanut originaaleja. Tom of Finlandin nousu julkisuuteen USA:ssa on voitu dokumentoida hyvin ja sitä kautta Laaksosen tuotanto sai myös taloudellista vastetta. Yhteyksissä Ruotsiin ja Saksaan on vielä tutkittavaa, ilmeni seminaarissa.
