Alankomaalaisen Linda-lehden provosoivasti nimetty erikoisjulkaisu L’HOMO iskee luutuneita asenteita vastaan reippain ottein. Lehden tuoreimman numeron kantta hallitsee seitsemän vaatekertaansa keventänyttä huippu-urheilijaa. Tempaukselle tuo huomattavaa lisäarvoa se, että urheilijoista viisi on heteroja. Kansikuvamiehistä vain voimistelija Jeffrey Wammes ja rata-autoilija Mike Verschuur kuuluvat seksuaalivähemmistöihin. Lehtijuttu oli samalla heidän ensimmäinen virallinen ilmoituksensa asiasta.
Verschuur kommentoi lajinsa tilannetta vähemmistönäkökulmasta sanoen, että ”nimiä mainitsematta monet kollegani ovat kertoneet minulle olevansa homoja, mutta he eivät uskalla sanoa sitä julkisesti. Se on sääli, sillä siinä ei ole mitään pelättävää. Omalla kohdallani asian kertominen on tehnyt minusta vain vahvemman. Se on tehnyt minusta paremman kuljettajan”.
Lehden heterohuiput eivät hekään ole mitään sunnuntaiharrastelijoita:
jalkapalloilija Evgeniy Levchenko (Willem II, jossa pelaa myös suomalaisia)
jalkapalloilija Demy de Zeeuw (AFC Ajax)
jalkapalloilija Kenneth Perez (ex Tanskan maajoukkue)
jalkapalloilija Ronald de Boer (ex-AFC Ajax & - FC Barcelona)
tennispelaaja John van Lottum (paras ATP-ranking 62)
Osalla heistä ammattilaisura on jo takana, mutta varsinkin aktiiviurallaan olevien osallistuminen on hyvä esimerkki ”not a big deal” –esimerkistä. Jokaisella on oikeus päättää mitä ja paljonko kertoo yksityisistä asioistaan. Esimerkilliset urheilijat kuitenkin näyttävät mallia siitä, kuinka kenenään ei tarvitsisi piilotella mitään turhaan.
Ketkä suomalaishuiput sinä haluaisit tai kuvittelisit tekemään vastaavaa?
Kirjoittajan kommentti
Hieno veto lehdeltä. Jätin tarkoituksella otsikosta ja teaserista pois maininnan siitä, että kyseessä ei ole suomalainen lehti. Jos joku tämän johdosta pettymyksen, on aiheellista kysyä: ”miksi näitä ei voi tapahtua Suomessa”? Ja miksi yleensäkin urheilun homofobiaa (tai homo-teemaa yleensäkin) käsittelevät uutiset ängetään viihde- tai muihin uutisiin, mutta ei itse urheilu-uutisiin tai -lähetyksiin? Tiedon puutetta se ei voi olla, mutta kenen kädessä on itsesensuurin sakset? Vai onko mm. julkisen palvelun toimijan urheiluosasto päättänyt, että julkinen palvelu ei koske kaikkia?
Sanan uhreilu lähtökohtana on urheus, rohkeus laittaa itsensä vaaralle alttiiksi ja olla sankari eli urho. Sanan etymologian selittäminen on paikallaan, sillä varsinkin jutun viisi heterohuippua tekivät jotain siihen liittyvää; he ”altistivat itsensä vaaralle” ts. homofobiselle tai alatyyliselle kritiikille. Tosin uskon kritiikin jäävän vähäiseksi, kun kyse on kehittyneestä maasta. Toisaalta, onko se sitten parempaa kuulla kritiikkiä epäonnistuneista suorituksista tai kentän ulkopuolella tapahtuneista mörhöilyistä kuin siitä, että on antanut panoksensa johonkin oikeasti hyödylliseen? Jos on, niin asenteet ovat pahemman kerran pielessä.
Suomalainen urheilukulttuuri on repaleisempi ja nuorempi kuin moni ulkomaalainen vastineensa. Tämä näkyy mm. fanikulttuurin kääpiöitymisellä. Jos ajatellaan, että useimmat urheilijat ovat ”viran puolesta” edustavimmassa iässä ja rakenteessa, niin miksi ihmeessä studio-ohjaaja iskee paniikkinappia ja kääntää kamerat yleisöön, kun miesurheilija heittää paidan pois? Yllämainitun alankomaalaisesimerkin lisäksi tulee mieleen viimesyksyinen uutisointi, jossa erään suomalaisen jääkiekkoseuran naisjoukkue teki ns. tyttökalenterin. Melko pian tämän jälkeen eräs lehti uutisoi myös miesurheilijoiden pystyvän samaan, mutta ikävä kyllä kyseessä oli yhdysvaltalaislehden kokovartalonumero, mitä ei voi rinnastaa kotimaiseen produktioon.
Urheilijat ovat jumalten ja hallitsijoiden rinnalla ehkä vanhin ihmisryhmä, josta on tehty näköiskuvia. Onko Suomi päätetty muuttaa tältä osin puritaaniseksi (lue: tekopyhäksi) alueeksi vai onko jotain, mikä on kerrottu kaikille muille muttei minulle?