Tänään julkistettiin kirja: "Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, vanheneminen ja palveluntarpeet". Nyt lähes ensimmäistä kertaa puhutaan laajemmin HLBTI-ihmisten elämäntilanteesta vanhuudessa. Ranneliike välittää julkistamistilaisuuden puheenvuorot sellaisenaan, audiona.
Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ovat tärkeitä myös vanhuksille. Vanhuudessa ollaan ehkä toisten armoilla ja luottamuksen tarve on suuri. Vanhuudessa sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen helposti riisutaan pois.
Sari Irni ja Jan Wickman ovat tehneet tutkimuskatsauksen ulkomaisesta tutkimustyöstä tältä alueelta. Kotimaista tutkimusta ei juuri löydy. Jos jotain esimerkkejä löytyy, ne on liitetty mukaan raporttiin.
Kaikilla vanhenevilla HLBTI-ihmisillä ei ole surkeaa, vaan monet viettävät hyvää elämää. Ongelmia kuitenkin esiintyy aika paljon. Tärkeää on, että vanhuudessakin on hyvät läheissuhteet ja kontaktiverkostot. Erityisen tärkeitä tuntuvat olevan ystävyyssuhteet oman ryhmän sisällä. Homo- ja lesbokontaktit tuntuvat parantavan elämänlaatua vanhuudessa.
Yhteiskunnassa vallitsevat kielteiset asenteet saattavat rasittaa suhteita perheen tai aiemman ydinperheen suuntaan. Erityinen haaste on esim. suhde omiin lapsiin. Useimmille HLBTI-ihmisille syntyy elämän aikana vaihtoehtoisia lähipiirejä ja perhemuotoja. On rekisteröityjä parisuhteita ja perheenomaisia ystävyyspiirejä.
Sukupuolivähemmistöillä kohtaaminen terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa voi olla erityisen hankalaa, kun on epätavanomainen keho ja sukupuoli-identiteetti. Transsukupuolisten keho on huomioitava hoitotoimenpiteissä.
Lähin omainen ei läheskään aina ole lähin sukulainen. Hoitotilanteista ei pitäisi sulkea pois vanhuksen omavalintaista perhettä, siis lähiystäviä.
Ikäsyrjinnästä puhutaan aika paljon HLBTI-yhteisön sisällä. Ikäsyrjintä ei koske koko yhteisöä, vaan se korostuu kaupallisella sektorilla.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen keskuudessa on suurta epäluuloa olemassa olevia vanhuspalveluja kohtaan. Vanhinta sukupolvea on tutkimuksiin vaikea löytää, mutta vanhuusiän kynnyksellä olevat ilmaisevat selkeästi epäluulonsa. Terveydenhoidon puolella on saatu huonoja kokemuksia.
Julkistamistilaisuudessa tänään puhuttiin myös siitä, tarvitaanko erillisiä palveluja, siis omia vanhain- ja hoitokoteja HLBTI-ihmisille, vai onko yritettävä vaikuttaa nykyiseen vanhustenhuoltoon. Omilla vanhainkodeilla pystytään parantamaan näiden ihmisten elämänlaatua, mutta kaikkia HLBTI-vanhuksia ei koskaan voida sijoittaa omiin vanhainkoteihin. On vaara, että syntyy eliittivanhukset hienoissa homo/lesbovanhainkodeissa, ja muut unohtuvat julkisen palvelun hoitolaitoksiin. Erillisissä hoito- ja asumispalveluissa voidaan kokeilla uusia menetelmiä, mutta painopisteen tulee olla siinä, että kaikissa vanhusten hoito- ja asumispalveluissa on otettu huomioon vähemmistöt.
Kirja on saatavissa Setasta
