Berliini: Uudenlainen monen sukupolven talo vanhoille homomiehille

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • vaeltaja2006
  • 2

Ennen tässä oli lastentarha, mutta nyt se kyltti on hävinnyt rakennustelineiden taakse. Talo sijaitsee Berliinin Charlottenburgin kaupunginosassa Niebuhrstrasse 59/60. On tapahtumassa sukupolven vaihdos. 1950-luvulla siellä alkoivat leikkiä lapset, ensi vuoden keväästä alkaen sinne muuttaa senioreita. Pääkohderyhmä ovat vanhenevat homomiehet. Mutta myös nuoremmat homot ja lesbot ovat tervetulleita. Projektin nimenä on: "Asuinpaikka Moninaisuus". Tämä on Euroopan ensimmäinen homoseksuaalisten ihmisten "monen sukupolven talo".


Yksi hankkeen aktivisteista on Bernd Gaiser (65v). Hän oli ennen kirjanpitäjä, nyt eläkeläinen ja homo. Hän haluaa katsoa tulevaisuuteen, ja hän haluaa vaikuttaa siihen, miten hän viettää vanhuuttaan. Berliinissä hän on asunut vuodesta 1977. Hän on asunut 200 neliön "kimppakämpässä" kahden muun homon kanssa. Nyt yhteisasuminen purkautuu, kun toiset muuttavat omaan taloon maaseudulle. Berndt Gaiser saa uudesta homotalosta 50 neliön huoneiston.


Millainen talo on syntymässä?

Idea homojen monen sukupolven talosta syntyi viisi vuotta sitten berliiniläisen homojen infokeskuksen keskusteluryhmässä. Kolme vuotta sitten alettiin etsiä sopivaa tilaa. Charlottenburg-Wilmersdorfin alueelta löytyi tämä "Haus der Familie". Kiinteistö maksoi 2,2 miljoonaa euroa, rakennusremontti 3 miljoonaa. Paikalliselta raha-automaattiyhdistykseltä tuli avustusta 2,7 miljoonaa.Loput on lainaa pankista. Maapohja säilyy julkisella vallalla. Asuntojen kysyntä on ollut kova, mutta lähiaikoina ei ole mitään mahdollisuutta uuteen vastaavanlaiseen projektiin.

Erikokoisia asuntoja on 24 kappaletta kolmessa kerroksessa. Alin kerros jää homojen info-keskuksen käyttöön. Tällä tavalla talo halutaan kaikkien ikäpolvien aktiiviseen käyttöön. Toiseen kerrokseen tulee kahdeksalle dementoituneelle ihmiselle yhteisasunto (kullakin oma huone) ja siellä on jatkuva päivystys.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Millaisia asukkaita?

Bernd Gaiser on jo kahdeksan vuoden ajan ollut mukana infokeskuksen vanhustyössä. Hän on vieraillut yksinjääneiden vanhusten luona ja vienyt heitä mm. teatteriin. Homomaailmassa on tämä ikäkausiongelma: kun ylittää tietyn iän, homopiireissä ei ennää tällaista ihmistä huomata. Useimmat vanhukset elävät täysin eristyksissä. Monet näistä vanhoista homomiehistä ovat eläneet sen ajan, kun homous oli rikollista, ja julkihomoja oli maassa vain kourallinen. Kaapista ulostulo on useimmille ollut mahdotonta tai hyvin vaikeaa. Syrjintä on opettanut varomaan. Monet ovat vanhempina eläneet vetäytyneinä, ja kontakteja ulospäin on ollut vähän. Uusi talo tarjoaa näille ihmisille uuden mahdolisuuden saada kontakteja muihin. Tärkeää olisi saada taloon myös nuoria ja naisia, jotta ei syntyisi homoghettoa.

Taloon on muuttamassa viisi naista. Gabriele Wicke (65v) on yksi heistä. Hänet tavataan talon entisessä juhlasalissa, josta tulee kahvila "Oscar Wilde". Gabriele kertoo, että hän etsi oikeastaan naisille tarkoitettua asuntoprojektia, mutta tapasi sattumalta tämän projektin vetäjän. Hänet otettin niin ystävällisesti vastaan, että hän päätti hakeutua tähän taloon. Nyt hänellä on kahden huoneen asunto Wilmersdorfissa. Hän on sairaanhoitaja ja hän on toiminut pedagogina. Hän on syntyisin pappissuvusta ja salasi pitkään suuntautumisensa. Hän tuli kaapista vasta 29-vuotiaana.


Berndt Gaiser ketoo toisenlaisen elämäntarinan. Hän halusi aina olla yhteiskunnallisesti aktiivinen homona - sekä työssä että vapaa-ajalla. Hänen sukupolvelleen on ollut tyypillistä, että toiset ovat piilossa, toiset sen sijaan tulevat räväkästi esiin. Nykynuorilla on jo erilainen tilanne: he ovat tietoisempia itsestään ja seksuaalinen suuntautuminen ei ole enää samalla tavalla elämän tärkein asia. Toivottavasti he eivät sitten aikanaan enää tarvitse erillisiä homojen vanhainkoteja.


Suurin osa talon asunnoista on jo mennyt. Asukkeja tulee olemaan 25 miestä ja 5 naista, iät 55-82v. Vielä etsitään viittä nuorempaa asukasta, iät 35-55v. Saa nähdä, löytyykö kiinnostuneita nuorempia mukaan asumaan vanhempien ihmisten kanssa. Tässä talossa haluttaisiin rikkoa homokulttuurin ankarat ikärajat. Kiinnostusta osoittaa se, että taloon jonotuslistalla on 180 hakijaa.


Harmoninen talon "henki"

Asunnot ovat esteettömiä, parvekkeellisia, näköala etelään puistoalueelle. Vuokra tulee olemaan n. 11 euroa neliöltä. Se on kuulemma hieman enemmän kuin alueen keskimäärä. Jo nyt on alkanut yhteinen sosiaalinen toiminta. Taloon muuttavat ovat tehneet viikonloppuretkiä ja käyneet teatterissa. Asukkaista yritetään luoda kiinteä ryhmä. Projekti onnistuu, jos saadaan aikaan harmoninen yhteiseläminen. Jokaisen pitää tuntea olonsa siellä sen verran hyväksi ja kotoisaksi, että voi tarvittaessa pyytää apua muilta. Iän lisääntyessä se tulee entistä tärkeämmäksi. Mutta tarkoitus ei suinkaan ole, että siellä joutuu hoitamaan toinen toistaan. Mutta hyvät suhteet tekevät elämästä turvallisemman.

(taz 18.1.2011)


Suomessa valmistunut selvitys vanhenevien HLBTI-ihmisten palveluntarpeista


Setan julkaisusarjassa on ilmestynyt Sari Irnin ja Jan Wickmanin kirjoittama tutkimuskatsaus Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, vanheneminen ja palveluntarpeet. Kaikille avoin julkistustilaisuus on to 20.1.2011 klo 11.30-12.30 Eurooppasalissa, Pohjois-Esplanadi 31, Helsinki.

2 kommenttia

  • 1 / 2
  • ikä tuokoon onnea
  • 22.1.2011, 10.39
Tosiaankin, "Tuossa talossa haluttaisiin rikkoa homokulttuurin ankarat ikärajat".

Olisi hienoa, jos yleistynyt, joskaan ei ehkä niinkään homo- vaan bi-miesten trendi hakea pelkkiin seksitarkoituksiin vain ja ainoastaan itseään nuorempia ja paljonkin nuorempia, saataisiin tuolla murrettua.

Olisi hienoa nähdä, että tuolla vanhemmat miehetkin olisivat kiinnostuneita ikäisistään ja jopa itseään vanhemmista miehistä, eivätkä odottaisi ja hinkuaisi ikäänsä "piristämään" nuorempia, etenkään seksiseuraksi.

Olisi hienoa myös se, että vanhemmat miehet kykenisivät asennoitumaan ja olemaan sosiaalisessa kanssakäymisessä nuorempienkin kanssa ilman niitä seksuaalisia taka-ajatuksia. Eli siihen tyyliin kuin eri sukupolvet ovat muutenkin tekemisissä, eikä ajatuksella että nuoremman sukupolven eli lapsi-sukupolven pitäisi olla seksi-kumppaneita tai hoivata vanhempaa sukupolvea siinä mielessä.

Tervehenkisintähän, myös itsensä hyväksymisen kannalta, on se, että kykenee elämään elämässään sitä ikäaikaa, kuin minkä ikäinen on ja rakastamaan kovasti omaa ikäänsä - ja oman ikäistään. Pederastia-kulttuuri jäin antiikin Kreikan patriarkaalisen yhteiskunnan kuriositeetiksi, eikä siitä ole nykyajan tasa-arvoisemman yhteiskunnan malliksi tai ihanteeksi. Ihminen on henkisestikin terveimmillään ja onnellisin silloin kun kykenee hyväksymään itsensä ja elämään ikäisenään ja löytää hyvää ja onnea ikäisestään.

Sehän, ettei nuorten tarvitse olla vanhemmista seksuaalisesti kiinnostuneita, ei ole ikä-rasismia, vaan se on nimenomaan ikä-rasismia, jos vanhemmat miehet ovat kiinnostuneita seksuaalisestikin vain sukupolvea itseään nuoremmista, lapsi-sukupolvestaan, eivätkä kykene rakastamaan itseään, ikäistään, tai jopa vähän vanhempaa samaa sukupolvea olevaa.

Menestystä ikänsä rakastamiseen tuonnekin Berliinin taloon! :)
  • 2 / 2
  • epätasapaino horjuu
  • 22.1.2011, 11.29
Tuolla Saksassahan homot ja lesbot ovat eläneet kutakuinkin samanlaisen nykyhistorian rakastamisensa laillisuuden ja rangaistavuuden osalta, kuin meillä Suomessakin. Saksoissa homoseksuaalisuuden laittomuus ja rangaistavuus poistettiin 1968/1969 ja meillä Suomessa 1971.
Eli kummassakin maassa on nykyäänkin vielä työiässä ihmisiä, joiden nuoruudessa heidän rakastamisensa oli laitonta ja siitä saattoi saada vankilatuomion. Kuitenkin molemmissa maissa tuolloinkin, ennen noitten lakien kumoamista, rakastettiin, mutta paljon enemmän salassa kuin nykyään. Tai sitten jouduttiin elämään itsensä siltä osin kieltäen tai jopa vastakkaisen sukupuolen aviokumppanilleen "olosuhteiden pakosta itselleen vilpillisen rakkaudenvalan vannoen".

Tuohon kulminoituu siis vielä niitä ajatuksia ja kokemuksia, että vanhuutta lähestyvät ja muutaman vuosikymmenen tästäkin eteenpäin vanhat HLBT-ihmiset ovat paljolti joutuneet kieltämään nuorina seksuaalisuutensa ja rakastamisensa.

Siihen perustellen tietty osa heistä on tullut myöhemmin, vanhemmilla päivillään vasta, itselleen ja yhteiskunnassamme "kaapistaan ulos" ja hakee ehkä tiettyä hyvitystä ja menetetyn nuoruutensa kokemusta.
Siinä kiperäksi asiaksi tulee vain se puoli, että he hakevat monesti, nyt itse jo vanhoina ihmisinä, menetettyä nuoruuttaan ja rakastelua, ensirakkautta nyky-nuorista. Eli he hakevat korvausta oman nuoruutensa yhteiskunnan kielloille tai omalle nuoruutensa saamattomuudelle, uskaltamattomuudelle, nyky-nuorista, jotka eivät ole mitenkään olleet vastuussa heidän nuoruutensa ajan menetyksistä. Tuota kieltolain aikaa ajatellen nyky-vanhojen halut ovat tietyllä tapaa ymmärrettäviä, mutta heidän hyvityksen haku nyky-nuorilta vain tekee asiasta sen kostamisen tai karhunpalveluksen tekemiseksi syyttömille. Lisäksi nuoruus, aikuisten elämään, seksuaalisuuteen ja rakkauteen opettelu, niiden kokeminen, aidosti toisen oikeasti nuoren kanssa on niin merkittävä ja arvokas asia, että sitä ei tunnu hyvältä, eikä oikealta anastaa nyky-nuoriltakaan.

Vanhempi ihminen ei ole enää nuori, eikä voi antaa nuorelle sitä kaikkea, mitä nuori voi toisen nuoren kanssa kokea ja omaan tahtiinsa opetella. Vanhempi on jo tullut ihan eri tavalla sinuiksi oman itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa, oli elänyt kaapissa tai ei. Hänellä ei ole enää elämässä sitä nuoruutta, viattomuutta ja aikuisuuden alkutaivalta, kuin mitä vanhalta on jo mennyt elämässän ohi, vanhaksi.

Osalle homoista ja lesboista, joilla ei ole lapsia, kuten lapsettomilla hetero-ihmisilläkään ei ole, voi tuntua ongelmaksi se seuraavan, luonnollisen sukupolven lapsuushoidolleen vastavuoroisen vanhuushoivan pidon puute. Mutta se on asia, jota ei voi muuttaa, eikä ei-omilta lapsilta mitenkään vaatiakaan, eikä heiltä etsiä. Eikä sen tarvitse olla ongelmakaan, sillä vanhemmilla ihmisillä, vanhuksilla kyllä kanssaihmisiä riittää, yllinkyllin, kun vain avaa silmänsä ja oman ajattelunsa. Tukea ja turvaa löytyy siitä omasta sukupolvesta, kun vain avaa ikärajoitteisen ajattelunsa, sekä unohtaa menneet ajat, ehkä kadotetun nuoruutensa, jota ei enää takaisin saa, eikä hyvitetyksi, eikä etenkään voi, pidä, eikä kannata vaatia niitä hyvittämään, jotka ovat siihen täysin viattomia. Aikuisuuteen kuuluu olennaisesti se, että elämässään on hyvä ottaa tekemisistään vastuuta, toisiakin ihmisiä kohtaan.

Sukupolvien elämänmeno myös muuttuu, aika lailla ja sukupolvet elävät muutenkin erilaisia elämänvaiheita. On tietenkin hyvä, jos eri sukupolvet kykenevät elämään sosiaalisesti kosketuksissa toisiinsa, mutta sen ei pidä sisältää perustettomia, eikä itsekkäitä vaateita toisia sukupolvia täyttämään toisen sukupolven perusteettomia tarpeita, eikä sitä, jos jää pyörimään päähänpinttymissään tai menetyksissään, kun ikää jo tulee.

Hieman vaikeaa siis kuvitella, että muutamien nuorempien elämä tuossa berliiniläistalossa voisi olla kovinkaan heille hyvä ja tervehenkinen. Jotta se onnistuisi, tervehenkisen ja tasapuolisen järkevästi, pitäisi tuo olla kuitenkin ikä- ja elämänvaihe-rakenteeltaan heterogeenisempi, eikä kuvatunlaisesti vanhustentalo, jonne halutaan haalia muutamia nuorempia tuki-ihmisiä. Sellainen ei ole tasapuolista sukupolvien välistä kanssakäymistä - ihmettelen siksi jutussa esitettyjä ajatuksi siltä osin. Homma toimisi paremmin, jos tuo olisi kokonainen kortteli, eikä noin ääripäähän keskittyvä yksittäinen talo. Kyllä tuollainen epätasapaino poikkeaa aidosta tasapainosta silkan teennäisen itsekkyyden puolelle.