Kulttuuriperinnön suojelulakia aletaan valvoa San Franciscossa niin, että kaikista vanhoista lyhtypylväistä on poistettava Castron alueella liehuvat sateenkaariliput. Gay-väki on tietenkin nyreissään. Monet vanhat lyhtypylväät ovat jäljitelmiä vieläkin vanhemmista pylväistä. Tällä hetkellä Castro-streetille ovat tyypillisiä kymmmenet liput, jotka liehuvat siellä ympäri vuoden. Kaupunginhallinto haluaa kieltää jatkuvan liputtamisen. Liput vaurioittavat lyhytpylväitä niin, että ne alkavat ruostua.
Liputuksen vastustajat sanovat, että ihan kiva, että Castron alue on erilainen, mutta jonkin kaupunginosan jatkuva liputtaminen ei miellytä. Asia nousi julkisuuteen viime perjantaina. Sateenkaariliputuksen puolustajat haluavat kompromissin. Lippuja huolletaan ja huonot vaihdetaan. Ruostuneet lyhtypylväät korjataan. Paikallinen muistomerkkikomissio on jo myöntymässä kompromissiin.
Liputtaminen on yhteydessä homoliikkeen nousuun. Vuonna 1979 olivat ns. White Night Riots -levottomuudet, kun Harvey Milkin tappaja sai erityisen lievän tuomion. Valtava määrä ihmisiä oli kokoontunut kaupungintalolle ja kaupungissa alkoi riehua vastarinta ja poliisin väkivalta. Siitä alkoi homoliikkeen tietoisuus, ja se näkyy kaupunkikuvassa.
Amerikkalaisten tapa käyttää lippuja yleensäkin eroaa esimerkiksi suomalaisesta tavasta. Meillähän lippu nostetaan näkyville juhlan kunniaksi. Suomessa kansallislippu on laskettava auringon laskiessa. Amerikassa lipun käyttö on päivittäistä ja jatkuvaa. Kansallislippukin roikkuu kodin ulko-oven päällä kaiken aikaa. Amerikkalainen voi kuvioittaa kalsarinsakin kansallislipulla. Vessapaperia en ole sentään nähnyt koristeltavan heilläkään vielä lipun värein ;-)
Sateenkaarilippua nuo esilläolosäännöt eivät koske, mutta mielestäni sitäkin voisi käyttää nykyistä juhlavammin. Se ei ole sama asia kuin vaikkapa jonkun liikeyrityksen lippu. San Franciscossa Castron alueen liputus toimii ikään kuin alueen paalutuksena homoille, tarkoittaen gettoutumista. Kyllä sillä alueella nykyisin muitakin asuu.
Asuin 80-luvun lopulla San Franciscossa, ystäväpiiriini kuului mm. Harry Britt (Milkin jo testamentissaan nimeämä seuraaja) joten tuon alueen historian tunnen suoraan sen tekijän suusta. Vuonna 1987 Britt pyrki edustajainhuoneeseen mutta hävisi niukasti nykyiselle edustajainhuoneen puhemiehelle Nancy Pelosille (johon myös tutustuin ja saan häneltä edelleen joulukortin).
Kyseessä on lillukanvarsiin kompuroivien pakallisen museoviraston virkamiesten pieleen mennyt ehdotus lyhtypylväiden suojelusta. Historiaa ja kulttuuria tuntemattomien byrokraattien aivoituksista unohtui että sateenkaarilippu on saanut alkunsa Castrosta paikallisen taiteilijan suunnittelemana. Olen varma että lippujen tulevaisuus ei ole vaarassa!
