Kun teatterissa oikein kohelletaan, niin teatteriarvostelusta voi lukea , että oli karnevalistinen meininki. Tällaista menoa oli ainakin Helsingin Sanomien arvostelun mukaan Teatteri Rujossa, jossa tehtiin Suomen poliittisesta lähihistoriasta "räävitöntä karnevaalia" (HS). Mitä nuorempia ovat tekijät ja mitä kauemmin lähihistoriasta on kulunut, sitä hulvattomampi voi olla. Viis siitä, onko siinä mitään järkeä tai totuutta. Näytellähän saa, siitä riippumatta, onko sillä mitään tekemistä totuuden kanssa.
Teatteri Rujon esityksessä marsalkka Mannerheimillä oli kukkamekko, oljenvalkea lettiperuukki ja kainalosauvat. Hän huutaa "Suomi Finland perkele, haistakaa vittu". Hän ilmoittaa muuttavansa Ruotsiin, koska on homo. Hän nai kaikkea, mikä sattuu kohdalle: Stalinia taakse, samoin hevostaan Käthyä, ja useita naisia, ja raiskaa pojan ja Hitler suutelee häntä ja Ryti vielä intohimoisemmin.
Kun lukee vain arvostelua eikä ole nähnyt koko teosta, on heikolla pohjalla. Mutta siitä huolimatta herää kysymys: Onko tässä mitään kosketuskohtaa todellisuuteen vai ollaanko vain tekijöiden ideamaailmassa.Arvostelu oli Helsingin Sanomissa 14. helmikuuta 2010.
Mitä sanoo Jutta-täti?
Jutta Zilliacus on yksi harvoja aikakautemme ihmisiä, jotka todella tunsivat Mannerheimin, oikeasti elävänä ihmisenä. Tänään 19. helmikuuta hän kommentoi Mannerheimin seksielämää. Hän sanoo, ettei voi mennä takuuseen, koska: kuka tietää, mitä tsaarinajan kadettikoulussa tapahtui. Zilliacus ei kuitenkaan usko Mannerheimin olleen homo. Mutta miksi hänen olemustaan halveksitaan tai lähinnä herjataan? Jos hän oli homo, niin ei kai nykypäivän valistuneet henkilöt enää mollaa ihmisten sukupuolielämää? (Hyvä huomio Jutalta! Ja milloin tällainen teatteri muuttuukin homojen herjaamiseksi!)
Hän sanoo jäävänsä odottamaan seuraavia Teatteri Rujon esityksiä. Ehkä Lenin on tehty pedofiiliksi ja Stalin lapsia murhaavaksi transihmiseksi. Se olisi mojovaa.
Jutta Zilliacus yrittää myös perustella. Hän oli Mannerheim-liiton kanslisti ja jonkin aikaa myös sihteeri. Hän vastasi Mannerheimille tulevasta postista. Tuli paljon rakkauskirjeitä, jotka olivat kauniita. Hän joutui lukemaan niitä Mannerheimille. Kirjeitä tuli vain naisilta.
Uusi sukupolvi haluaa ottaa niskalenkin sukupolvitraumoista, mutta mille pohjalle trauma on rakennettu.
Saska Saarikoski kommentoi
Viime torstaina Helsingin Sanomien kulttuuriosaston esimies Saska Saarikoski otti kantaa Mannerheim-näytelmästä kirjoitteluun. Jotkut lukijat ovat olleet närkästyneitä, että sellaisesta roskasta kirjoitellaan. Saarikoski sanoo, että lehden tehtävä on raportoida ja arvioida teatteriesityksiä, mutta se ei ole Hesarin oma mielipide.
Monet lukijat ovat olleet närkästyneitä, että Mannerheimillä ja Hitlerillä oli näytelmässä suhde, vaikka todellisuudessa Mannerheim inhosi Hitleriä. Tunnetaanko huonosti lähihistoriaa?
Ongelmallisempaa Saarikosken mukaan on, että ei tunneta nykyhetkeä. Ilta-Sanomissa kirjoitettiin, että esitys kritikoi Mannerheim-myyttiä, koska ”Mannerheim on niin tabu Suomessa kuin voi olla”. Saska Saarikoski ihmettelee, että mikä tabu? Harvaa ihmistä on pilkattu niin paljon kuin Mannerheimia. Tunnettuja nimiä pilkan takana: Väinö Linna, Paavo Rintala, Leo Lindsten ja Juha Seppälä.
Viime aikoina Mannerheimista on tehty eräänlainen burleski kabareehahmo. Jari Tervo, Katariina Lillqvist, Aapo Korkeaoja ja jopa Pertti Jarla sarjakuvassaan. Tämä tuorein ”kohu” ei saanut edes Gustav Hägglundista kunnon kiukkua irti. Timo T. A. Mikkoselle ei kilautettu.
Lukijakommenteissa ihmetellään: Eikö taiteilijat muuta keksi. Terho Pursiaisen vanhaa vitsiä mukaillen: Mannerheim ratsasti hevosella Aasiassa, nyt moni ratsastaa Mannerheimilla mediassa.