Kysely opettajille: Moninaisuus ei mahdu kouluun
Homo- ja hetero-opettajilla on erilainen käsitys kouluympäristön moninaisuudesta. Kun hetero-opettajista 45 prosenttia sanoo opettaneensa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, homo- ja lesbo-opettajista niin kertoo 73 prosenttia. Samoin homo- ja hetero-opettajien vastaukset poikkesivat, kun kysyttiin, onko työkaverina ollut ei-heteroita.
"Vähemmistöön kuuluva opettaja näkee herkemmin ympäristönsä moninaisuuden, olipa kyse kollegan tai oppilaan seksuaalisesta suuntautuneisuudesta, toteaa tutkimuskoordinaattori Jukka Lehtonen Opettaja-lehdessä.
Iso osa koulujen opettajista on sitä mieltä, että seksuaalinen suuntautuminen on tabu koulumaailmassa. 22 prosenttia seksuaaliväehmmistöihin kuuluvista opettajista pitää sitä vaiettuna asiana, heteroista 11 prosenttia. Kyselyn mukaan viime aikoina on kuitenkin näkynyt vapautumisen merkkejä.
Seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat pelkäävät enemmän vanhempien reaktiota kuin lasten, joilla ei vielä ole ennakkoluuloja. Moni glbt-opettaja pelkää vanhempien reaktioita ja miettii varmuuden vuoksi puolustautumistapoja.
Selvitys paljastaa myös, ettei koulun uskota olevan turvallinen paikka seksuaalivähemmistöihin kuuluville oppilaille. Tutkimuksen mukaan vain 12 prosenttia vastasi, että reaktiona on luonteva hyväksyminen. Lähes 36 prosenttia kertoo vaivautuneesta torjunnasta ja 16 prosenttia pilkasta ja kiusaamisesta.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Opettaja-lehden kyselyyn 1002 vastaajasta runsas seitsemän prosenttia sanoi olevansa homo tai lesbo, biseksuaaleja oli viitisen prosenttia. Heteroita oli 87 prosenttia. Vastaajista yksi kertoi olevansa transsukupuolinen.
Opettaja-lehti: Moninaisuus ei mahdu kouluun
Opettaja-lehdessä haastateltu pohti sitä, että oppikirjoissa on pelkkiä heteroseksuaalisia ydinperheitä - ja se on malli, joka tekee heteroseksuaalisuudesta ei-seksuaaliseksi koetun itsestäänselvyyden. Tästä voi ehkä seurata se, että sateenkaariperheistä kertominen koettaisiin tuputtamisena.
Itse kävin peruskoulun 1980-luvun aikana. Silloin opetuksessa/opetusmateriaalissa homoseksuaalisuus tuli esiin vain muutaman kerran ja silloinkin lähinnä täysin marginaalisena ilmiönä, sävyyn "tällaistakin voi olla olemassa". Ei vahingossakaan mitään syvempää aiheesta, mihin henkilökohtaisesti tarttua. Vuosikymmenen taitteessa käydystä lukiostakaan en sen suurempia esiinnostoja aiheesta muista. Tosin silloinhan kehoituskielto oli tietysti vielä kirjattuna lakiin.
Miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä käsitellään nykyisin?
Olisi kiinnostava tietää, miten eri aineet ja niiden oppimateriaalit (ainakin biologia, psykologia, yhteiskuntaoppi, ympäristöoppi, historia, äidinkieli ja kirjallisuus, terveystieto tai niiden nykyajan vastineet) huomioivat nykyisin sateenkaariasiat. Onko vielä hyshys vai onko teema esillä avoimemmin? Tässä olisi jollekin akateemisella opintiellä kulkevalle paikka tehdä opinnäytetyö.
Sen tiedän, että yksittäisten opettajien aktiivisuus vaikuttaa siihen mihin sävyyn asioita tunneilla käydään läpi. Nykypäivänä myös aktiiviset oppilaat nostavat aihetta esiin; tekevät tutkielmia aiheesta ja pitävät esitelmiä. Tämä on myönteistä, koska asioiden esilläolo ja niistä keskustelu tuovat vaikeita asioita lähemmäs.
Kolusimme pari vuotta sitten Savon setan kouluttajaporukalla läpi useamman lukion terveystiedon oppikirjasarjan ja arvioimme seksuaalisuutta koskevaa sisältöä. Toki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä käsitellään edelleen varsin vähän, mutta selvästi enemmän kuin 20-30 vuotiaan raatimme nuoruudessa. Kirjasarjojen taso vaihteli huimasti ja aika usein ihan okei -arvion saavassa tekstissä oli joku todella kummallinen sivulöydös, kuten esimerkiksi puhetta vankilayhteisöjen "pakkohomoseksuaalisuudesta" asian alkupuolella.
