Venäjän korkein oikeus hyväksyi paraatikiellon
Venäjän federaation korkein oikeus piti viime vuoden pride-paraatikieltoa laillisena. Päätös tuli tänään. Ihmis- ja kokoontumisoikeuskia ei loukatttu, koska viranomaisilla on velvollisuus huolehtia turvallisuudesta. Nyt turvallisuudesta huolehditaan kieltämällä kaikki gay-mielenosoitukset.
Seuraavaksi asia viedään Strassburgiin.
(GayRussia)
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
2 kommenttia
Homot taitavat olla iso uhka Venäjällä. New Statesman -lehdessä on tarina Moskovan homoristeilystä, jonne saavuttiin OMON-kommandojen tiukan vartion läpi. (Kyrillisillä kirjaimilla nimi muuten kirjoitetaan OMOH.) Ihmiset vitsailivat, että Luzhkov on henkilökohtaisesti antanut laivastolle käskyn räjäyttää alus ilmaan. Risteily elvytti perinnettä, joka oli voimissaan ennen Stalinin määräämää homoseksuaalisuuden kriminalisointia. Aina vuoteen 1980 asti Neuvostoliitossahan homot suljettiin mielisairaaloihin ja käsiteltiin psyyken lääkkeillä. Vasta vuonna 1999 homous poistui sairausluokituksesta.
Risteilyllä oli, ilmeisesti venäläiseen tapaan, rahvaan puoli, VIP ja VVIP. Gay Pride -paraatikieltoa protestoitiin kuvaamalla suutelevia pareja Kremlin muuri taustalla, laivan lipuessa sen ohitse. Muilta osin juttu kuvailee tyypillistä risteilyjuhlaa, jota taustalla sävytti viranomaisten kielteinen suhtautuminen homoihin.
Juttu on luettavissa ja myös kuunneltavissa osoitteessa:
http://www.newstatesman.com/200707090004
Mukana jutussa on pari valokuvaa, jotka on ehkä tarkoituksellisesti sijoitettu mustiin surureunoihin.
Tuosta New Statesmanin risteilyjutusta tuli mieleeni vuosikymmenten takaa virallinen vierailuni Moskovassa. Kremlin muurilla on ihmisten mielissä vahva symboliarvo. Kaikkein mehevimmät hallintoa ja yhteiskuntaa koskevat juorut kuulin kävellessäni paikallisten ihmisten kanssa Kremlin muuria kiertäen.
Jo silloin oli tiedossa, että Leninin ruumista, kommunismin pyhää reliikkiä, entisöitiin erityisesti sitä tarkoitusta varten rakennetussa laboratoriossa Punaisen torin alla. Tiedossa oli myös, että ruumis oli jo silloin pahoin rapistunut. Suomessa en ollut sellaisesta kuullut sanaakaan - ei tietenkään. Elimmehän vahvan suomettuneessa ilmapiirissä, jossa tuollaisen asian julkistaminen olisi voinut olla maanpetoksen kokoinen virhe. Virallisina vieraina myös meidät kuskattiin Leninin ruumista palvomaan. Kokemus oli puistattava.
