Käännös Rigan tapahtumien kuvauksesta. Sen kirjoitti Viron homonuorten järjestön tiedottaja.
Saavuimme Riikaan hyvin jännittyneinä ja hermostuneina odottamaan oikeuden päätöstä. Mozaika’n edustajat koettivat peruuttaa ehdottoman epäoikeudenmukaisen Pride-marssikiellon. Jouduimmekin keskelle poliittista kiistelyä: ”Sosiaalisen puolen mukaan ottaminen kriisin keskellä”. Itseasiassa se oli hienoa, koska paikalla oli merkittäviä edustajia sekä Liettuasta, että Virosta ja jopa paikallisia poliitikkoja Latviasta.
Yllättäen saimme tekstiviestin, että oikeus oli kumonnut Pride-marssikiellon. Se oli todella suurenmoinen hetki – ihmiset alkoivat taputtaa ja huudahdella riemusta. Tuo oli todella merkittävä hetki kaikille Baltian Pride –tapahtumaan osallistuville. Ja kuten sanottiin – voit kieltää marssin, mutta et voi kieltää ihmisoikeuksia. Suuri merkitys oli sillä, että vaikka poliitikot Latviassa eivät voi pitää kiinni Euroopan demokraattisista arvoista, edes oikeus on riippumaton poliittisesta vaikutuksesta.
Marssipäivänä aloimme kokoontua puistoon klo 12.00. Minä saavuin 15 minuuttia myöhemmin. Havaitsin vastamielenosoittajien marssivan puiston ympäri ja huutavan. Poliiseja oli puistossa kaikkialla. Sinne oli vain yksi sisäänkäynti, joka oli vahvasti vartioitu. Minä jotenkin jouduin vastamielenosoittajien ryhmään. Sieltä jatkoin puistoon. Siellä oli sadoittain ihmisiä, Mozaikan (Latvian homojärjestö) edustajia, Estonian Gay Youth, Lithuanian Gay League, Tolerant Youth Association, ILGA Europe, IGLYO and Amnesty International.
Kun mielenosoitus lähti liikkeelle puistosta, vastamielenosoittajat muuttuivat todella raivokkaiksi. Koska kadut puiston ympärillä olivat suljettuja aitojen avulla, eivät he voineet tehdä mitään muuta kuin huutaa. Mielestäni on erittäin surullista, että marssia pitää suojella valtavilla aitauksilla, jolloin kosketus katuyleisöön puuttui. Tällä kerralla aidat oli pystytetty todelliseen tarpeeseen.
Vastamielenosoittajat toimivat kuten ennenkin, huudellen ilkeitä asioita, näyttäen keskisormea. Poliiseja on kiittäminen, että nyt vastamielenosoittajat vaikuttivat vaarattomilta. Kahden vuoden aikana Pride-marssit ovat sujuneet niin, ettei marssijoita kohden ole heitetty mitään ja samoin tänä vuonna. Se on vähintäänkin hyvä signaali. Tunnelma Pride-marssilla oli hieno, vaikka marssin lyhyt reitti ja eristäminen katuyleisöstä hieman vähensi tunnelmaa.
Yleisesti ottaen kaikki olivat erittäin iloisia tapahtuman saamasta oikeuden ratkaisusta, että oikeus tapahtui lopulta. Samalla se on meille muistutus siitä, kuinka paljon työtä vielä on tehtävänä LGBT-ihmisten oikeuksien takaamiseksi Baltian maissa ja varmistaa samalla riittävän hyvä elämän laatu ihmisille niille ihmisille, jotka eivät sovi yhteiskunnan rajoittuneisiin ja jäykkiin normeihin.
Me katsomme jo eteenpäin seuraavaan Baltic Pride –tapahtumaan tulevana vuonna Vilnassa. Se tulee olemaan tämän kertaista tapahtumaa paljon suurempi haaste. Me toivomme, että ensi vuonna vieläkin useampi ihminen muista Euroopan maista voisi osallistua tapahtumaan ja osoittaa huolestumisensa LGBT-ihmisten kohtelusta Baltiassa.
Yllä olevan tekstin laatija, Estonian Gay Youth –järjestön tiedottaja Madle Saluveer, lähettää lämpimät terveiset meille Suomeen.