Ranneliikkeen homofobian vastaisen tilaisuuden alkajaisiksi Kirjasto 10:ssä Helsingissä tilaisuuden juontaja kertoi oman homofobia-kokemuksensa. Hän viime syksynä torstaina elokuun 9. päivän iltana pääsi osalliseksi tapahtumasarjaan, joka koskettaa homofobia-aihetta. Hän sai turpaansa kaupungilla Tampereella täysin yllätyksenä ja pyytämättä. Vastapuolena oli tavallinen satunnainen "Hervannan soturi", joka ilmeisesti paransi juhlafiilistään sillä, että pisti homoa turpaan. Ei ole yllättävää siinä että homotellaan tai lyödään. Sitä tapahtuu monessa paikassa, missä ihmisiä on. Mutta henkilökohtaisesti tämä järkytti sen takia, että se sattui omalle kohdalle. Ja toisaalta sen vuoksi, että se oli kotikulmilla. Motiivina tekoon oli nimenomaan homofobia. Häntä lyötiin sen vuoksi että hän on homo tai että häntä oletettiin homoksi, vaikka hän oli vain satunnainen ohikulkija siinä tilanteessa. Lyöjä ei tunnistanut häntä mistään sen kummemmin.
Uhri vei sen asian välittömästi eteenpäin. Poliisit tulivat paikalle ja tekijä saatiin kiinni. Kaikki meni hienosti tilanteen jälkihoidon osalta. Naama turposi, verta tuli ja itsetunto koki kovan kolauksen. Hän vei asian eteenpäin, jotta saisi oikeutta. Tämä oli hänen käsityksensä siitä tilanteesta. Meni viikko tai pari ja hänet pyydettiin poliisilaitokselle kuulusteluun. Poliisi-setä hieman vaivautuneena ja epäuskoisena kyseli, että "etkö sinä mitenkään provosoinut sitä tilannetta" ja "Oletko nyt oikeasti sitä mieltä että aiot vaatia rangaistusta". Uhri kertoi poliisille ettei provosoinut ellei ohikävely ole provosointia. Ja hän halusi että syyllistä rangaistaan.
Esitutkintapöytäkirja kirjoitettiin ja sinne ei hänen esityksestään huolimatta tullut mainintaa siitä, että kyse oli viharikoksesta. Ei tullut mainintaa siitä, että motiivina lyöntiin oli nimenomaan uhrin seksuaalinen suuntautuminen. Sen sijaan vastapuolen kertomuksessa oli tarina, että lyöty oli lähestynyt lyöjää ja ehdotellut viattomalle heteromiehelle ties mitä, ja siitä suivaantuneena hän löi.
Käräjille päästiin suunnilleen puoli vuotta myöhemmin tammikuussa. Siellä uhri kertoi, että hänen näkökulmastaan kyse oli viharikoksesta ja häntä lyötiin sen takia, että hän kuuluu vähemmistöön. Tuomio tuli. Lyöjä sai vankeutta ja hänet tuomittiin korvaukseen, eli syytetty ei päässyt helpolla. Mutta se, mitä annettiin tuomiolle perusteluiksi oli taas yllättävää: Tuomion koventamisperusteena oli se että teko perustui täysin ulkopuoliseen henkilöön . Korvauksien perusteluna oli se että uhri työskentelee julkisuudessa. Ei sanallakaan vähemmistöistä, ei sanaakaan viharikoksesta, eikä sanaakaan seksuaalisuudesta tai homoista.
Kun tätä juttua on tutkinut jälkeenpäin niin väistämättä tulee sellainen olo, että oikeastaan itse lyönti oli rehellisin osa tätä rikosta. Todellinen homofobia tuli sen jälkeen kun asiaa ruvettiin käsittelemään . Homofobia tuli vastaa siellä poliisilaitoksella ja se tuli vastaan oikeustalolla. Teko tuomittiin, mutta kuitenkaan motiivia siihen tekoon ei koskaan tuomittu. Jos kärjistää voi ajatella niin, että motiivi jopa hyväksyttiin.
Niin kauan kuin nyrkki heiluu vähemmistöjä kohtaan, tällaisia homofobian vastaisia päiviä tarvitaan. Niin kauan kuin yksikin poliisi kysyy, että haluatko todella syytetylle rangaistusta, ja niin kauan kuin tuomioistuin ei ota niitä todellisia motiiveja huomioon, niin kauan tarvitaan homofobian vastaista työtä.