Tuo kokemus on tyypillinen. Kaiken maailman roistot luottavat siihen, etteivät viranomaiset tee mitään. Ja viranomaiset kun eivät yleensä tee mitään, eikä ohikulkijat puutu, eikä Seta protestoi.
Aamulla ehti kulua neljä tuntia ennen ensimmäistäkään törmäämistä homofobiaan, mutta heräsinkin aikaisin.
Hannu Taanila haaveili 1970-luvulla tulevaisuuden radiosta. Se olisi sellainen, joka olisi suoraa lähetystä. Suoraa lähetystä vaikkapa Tamminiemen saunasta. Sellaista radiota emme ole saaneet, joka lähettäsii suoraa lähetystä esim. homofobian vastaisen päivän tapahtumista. Sen sijaan eilisen kaupallisiista tapahtumista suoraa lähetystä tuli.
Täytyy siis käyttää kirjoitettua sanaa. Muutama puheenvuoro eilisestä tapahtumasta.
*****
Setan puheenjohtaja kertoi, että kansainvälistä homofobian vastaista päivää vietetään nyt muuallakin kuin kehä-3:n sisäpuolella. Nimittäin Jyväskylässä ja Oulussa. Edelleen Juha Jokela jatkoi ihmisoikeustyöstä Suomessa:
"Tänä vuonna Seta haluaa nostaa esiin ihmisoikeudet kunnissa. Tämä yhtälö saattaa vaikuttaa ensikuulemalta hieman oudolta. Ihmisoikeuksistahan puhutaan usein nimenomaan kansainväliseen politiikaan liittyvänä kysymyksenä. Kunnilla on kuitenkin merkittävä rooli ihmisoikeuksien toteututumisessa Suomessa. Arviolta noin joka kymmenes suomalaisista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin. Lukumäärällisesti heitä on satoja tuhansia , enemmän kuin suomenruotsalaisia tai maahanmuuttajia. Heitä on myös suomenruotsalaisissa ja maahanmuuttajissa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat tasaisemmin jakautuneet koko maahan kuin monet muut vähemmistöt.
Syrjivät asenteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan, jopa homo- ja transfobia ovat yhä arkipäivää monilla paikkakunnilla. Näitä syrjiviä asenteita on monenlaisia. Itse törmään yleensä kahdenlaisiin asenteisiin.
On ihmisiä jotka pitävät homoseksuaalisuutta tai sukupuolen moninaisuutta yhä edelleen syntinä , rikoksena tai sairautena. Heistä siis syrjintä on oikeutettua. Vaikka tämänkaltaisia mielipiteitä on yhä vaikeampi sanoa julkisesti ääneen Suomessa, Mannerheim-nukkeanimaatioon liittyvä kohu paljasti, etä nämä asenteet ovat yhä vahvasti läsnä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Toisaalta syrjintä on usein välillistä. On paljon ihmisiä, jotka pitävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintää vääryytenä. Syrjintää ei kuitenkaan nähdä suurena yhteiskunnallisena ongelmana. Tyypillinen viranomaisen tai kunnanisän vastaus seksuaali- tai sukupuolvähemmistöjen syrjintää koskevaan kysymykseen on: "Ei meillä ketään syrjitä, koska meillä kohdellaan kaikkia samalla tavalla. Mitä tämä "samalla tavalla" sitten käytännössä tarkoittaa esim. lääkärin vastaanotolla tai koulussa. Usein se tarkoittaa sitä että asiakkaiden odotetaan olevan heteroseksuaaleja tai sukupuoleltaan selkeästi miehiä tai naisia. Ja kun näin menetellään, seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia syrjitään takuuvarmasti. Tilanne on erityisen huolestuttava koulumaailmassa ja nuorisotyössä. Kansainväliset ja kotimaiset tutkimukset osoittavat, että homo- ja transfobinen koulukiusaaminen on yleistä. Suomessa "homo" on yleisimpiä lasten ja nuorten käyttämiä haukkumasanoja. Tiedetään myös että sukupuoltaan vastoin ympäristön oletuksia ilmaisevia lapsia kiusataan Ja vaikka nämä lapsen oikeudet yleensä ovat olleet Suomessa esillä vahvasti ja pitkään, harvassa koulussa tai nuorisoseurassa tai urheiluseurassa on pohdittu keinoja puuttua tähän ilmiöön,.
Ihmisarvoista vanhuutta pidetään yhteiskunnallisesti merkittävänä kysymyksenä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien vanhusten asemaan liittyviä erityiskysymyksiä ei ole vielä keskusteltu. Moni näistä vanhuksista empii yhä edelleen puhua avoimesti tunteistaan parisuhteistaan tai elämästään. Osa pelkää toimintakykynsä ja lähisuhdeverkostojensa heiketessä joutuvansa uudelleen salaamaan osan itseään.
Uusimman sateenkaariperheitä koskevan tutkimustiedon mukaan 19% seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista vanhemmista on kokenut syrjintää (joka viides). Vanhemmista 40% on sitä mieltä, että äitiysneuvolan terveyshoitaja ei tunne hänen perhemuotoaan tai sen erityistarpeita.
Ihmisoikeuksien toteutumisen arviointi kunnissa on ajankohtaista juuri nyt kun yhdenvertaisuuslainsäädäntöä uudistetaan Suomessa ja samalla Suomessa arvioidaan perustuslain toimivuutta ja laaditaan ihmisoikeuspoliittista selontekoa. Vaikka tässä valmistelutyössä on kuultu kansalaisjärjestöjä ja asiantuntijoita, Seta on korostanut useassa vaiheessa, että näiden hankkeiden tulisi selkeämmin nojata yhdenvertaisuuden arkitodellisuuteen. Olemme toivoneet että ihmisoikeuspolitiikka jalkautettaisiin kuntiin ja käytännön toimiin koko valtakunnan alueella. Asuinpaikan valinta ja yhdenvertainen kohtelu ovat perustuslakiin kirjattuja oikeuksia. Ja vaikka valtio ja kansainväliset sopimukset säätelevät näitä oikeuksia , usein kunnat ja niissä tehdyt päätökset ratkaisevat sen, millaisia peruspalveluita kuntalaisille tuotetaan.
Jotta tuloksia saadaan aikaan, homo- ja transfobia on tehtävä näkyväksi. Tästä syystä Seta tervehtii erityisellä ilolla Ranneliikkeen järjestämää huippuhienoa ja tärkeää tapahtumaa."
Vantaan Hakunilan seurakunnan kirkkoherra Reijo Liimatainen oli tilaisuudessa haastateltavana.
Viime joulukuussa Helsingin Sanomat kirjoitti Teidän pitämästänne saarnasta, jossa käsittelitte ja nimenomaan kannatitte rekisteröidyn parisuhteen siunaamista. Millaista palautetta saarna kirvoitti?
Ei aivan valtavaa ryöppyä mutta täytyy tunnustaa, että normaalisti jumalanpalvelussaarnoista en näin paljon koskaan saanut palautetta. Kyllä sähköpostia tuli ympäri Suomea ja yllättävää kyllä ehkä siinä mielessä, että kannustavia palautteita valtaosaltaan, noin 80% viesteistä oli iloisia tervehdyksiä, että onpas kiva, että joku on ottanut tällä tavalla ääntä. Ja sitten tuli niitä muutamia, jotka olivat kovasti huolissaan ikuisen elämäni sijoituspaikasta.
Valtaosa oli positiivista palauutetta. Kukaan ei tullut kaapista sillai enemmän, mutta oli jännä , että koska tunnen omaa seurakuntaani yli 20 vuoden ajalta, näitä ihmisiä ja heidän arvomaailmaansa, niin aika jänniä yllätyksiä tuli , että sellaiset ihmiset jotka tiedän arvomaailmaltaan melko perinteisiksi, ovat ottaneet asian puheeksi ja kyselleet, että onko sinua kauheasti ryöpytetty ja että kyllähän tästä asiasta on pakko ruveta keskustelemaan myös paikallistasolla.
Julkisuudessa keskustelu on ollut aika monisyistä ja monitahoista. Mitä kirkkoon kuuluu tänään, kun puhutaan homoudesta.
Suuria uutisia ei ole valitettavasti kerrottavana. Ehkä voisi parhaiten kuvata tätä tilanetta sillä tavalla, että tilanne on aika polarisoitunut. Se polarisoituu tähän rekisteröidyn parisuhteen kirkolliseen siunaamiseen. Se on se ydin kysymys, mitä jauhetaan ja minun tavalla ajattelevat, ehkä tällaista liberaalia kantaa edustavat ihmiset, ovat sitä mieltä, että nyt on jo aika ottaa askel eteenpäin. Me emme voi enää jäädä tähän tilanteeseen ja olla tässä tyytyväisiä. Asiaa on työnnettävä eteenpäin. Vastustava puoli on terhistäytynyt ja käyttää kaikki voimia ja vaikutusvaltaansa siihen, että tämä asia ei etenisi ainakaan myönteiseen suuntaan, vaan päinvastoin tällainen virkakielto on edelleen esillä kirkolliskokouksessa. Siinä todettaisiin, että parisuhteensa avoimesti siunannut henkilö ei voisi toimia kirkon virassa. Se ei tule menemään läpi, koska se sotii perustuslakia vastaan. Mutta selkeästi tilanne näyttää siltä, että nyt on "reunat" ahkerasti liikenteessä ja sitten katsotaan, mihin suuri enemmistö kääntyy.
Kestääkö kirkko liberalisoitumisen?
Tässä on tietenkin erilaisia unelmia ihmisillä. On unelma vanhasta yhtenäiskulttuurista, jossa kaikki toimii samalla tavalla ja kaikelle on selkeät raamit ja reunat, minkä sisällä pysytään. Itse haaveilen sellaisesta kirkosta, joka on mahdollisimman moni-ilmeinen. Selvää on, että vaikka tässä asiassa päästäisiin eteenpäin, meille jää vahva vaikuttajajoukko, joka pitää sitä vihonviimeisenä virheenä ja on vastaan joka asiassa ja se tulee olemaan sitä todellisuutta, jonka keskellä eletään. Mutta minä itse olen osa tai tunnusmerkki tällaisen moni-ilmeisen kirkon arkielämästä
Maailma muuttuu. Armeijassa ei ennen poikkeavia yksilöitä kaivattu, mutta nyt esim. naiset ovat kelvanneet muuhunkin kuin sotilaskoteihin jo 15 vuotta. Rivissä nähdään myös maahanmuuttajia. Puvutkin ovat muuttuneet trendikkäämmiksi maastoasuiksi. Seuraava haastateltava oli varusmiesliiton puheenjohtaja Miikka Putto.
Edustan varusmiesliittoa, en Puolustusvoimia. Varusmiesliitto on ollut olemassa jo 37 vuotta edunvalvontajärjestönä. Alkuaan se perustettiin aika poliittisessa hengessä, mutta 80- ja 90-luvuilla se on muuttunut edunvalvojaksi. Ajetaan varusmiesten asiaa ja julkaistaan lehteä. Eli normaalia yhdistystoimintaa. Halutaan lisää päivärahoja, mutta siinä sivussa hyvin tärkeää on varusmiesten kohtelu ja kaikki muu mitä siellä päivittäin tapahtuu.
Mitä on homofobia varusmiehen arkipäivässä?
Varmasti monenkaan varusmiehen arkipäivässä se ei näy, mutta ne samat arvot, joita nuorisolla on, välittyy sinne, koska 80% nuorista miehistä menee palvelukseen. Samat ongelmat, joita on kouluissa tai muussa yhteiskunnassa, siirtyvät sinne ja sitten vielä välittävänä tekijänä on se miehinen kulttuuri, mikä perinteisesti puolustusvoimissa on ollut: jonkinasteista sovinismia, seksismiä. Mutta siinä on varmasti menty paljon hyvään suuntaan.
Onko homofobia ollut varusmiesliitossa käsiteltävänä asiana?
Varusmiesliitto kannattaa yleistä asevelvollisuutta. Kaikki palvelukseen ja siihen liittyy kiinteästi se, että niin enemmistöihin kuin vähemmistöihin kuuluvilla pitää olla hyvät palveluolosuhteet. Varusmiesliitossa on käsitelty tasa-arvoa aika laajasti. Siihen sisältyy etninen tausta, ikä, sosiaaliluokka, mahdollinen seksuaalinen suuntautuminen ja kaikki muu. Meillä ei ole ollut erityistä teemaa seksuaalisesta suuntautumisesta. Mutta tiedän, että Ruotsissa se on aika vahvastikin esillä ja siellä on oma yhdistys "Homot ja lesbot Puolustusvoimissa", joka ajaa sekä varusmiesten etä henkilökunnan asioita. En yhtään ihmettele vaikka sellaista olisi tulossa Suomeenkin. Tällä hetkellä tällä asialla ei ole erityistä painoa.
Voiko tällä hetkellä palveluksen suorittaa avoimesti homoseksuaalina?
Uskon että voi suorittaa. Puolustusvoimissa on viimeisen 5-7 vuoden aikana tehty tasa-arvosuunnitelmat ja selkeät ilmoitusmenettelyt siitä, jos siellä ei toimita asiallisesti. Mutta totta kai , se on iso organisaatio ja yksi yksilö pilaa helposti meiningin. Se, miten hyvät arvot on omaksuttu keskusjohdossa ja miten ne jalkautetaan, on varmasti kova haaste, mutta uskon, että avoimesti homo pystyy suorittamaan tällä hetkellä.
Jos ongelmia tulee, homottelua ja muuta, mitkä ovat ne tiet, joilla yksittäinen varusmies voi lähetä selvittelemään oikeuksiaan
Siinä on varmasti paljon tekemistä. Puolustusvoimilla on haasteita siinä, miten niitä rikoksia tai rikkeitä tutkitaan, kuka niitä tutkii. Ne on yleensä toisten henkilöiden esimiehiä. Mutta asia on vietävä omalle esimiehelle. Viimeisenä on tietenkin eduskunnan oikeusasiamies, Mutta se on huono kanava, koska asian käsittely kestää niin kauan, että sekä syrjijä että syrjinnän kohde ovat jo siviilissä. Silloin ei ole enää rangaistusta joka toimisi.
Kiitos kiitoksista. Minulla on puheenvuorot mp3-muodossa, ja jos ranneliikkeestä löytyisi paikka, mihin ne sijoitettaisiin, niin että niitä voisi jokainen kuunnella, se olisi taas kulttuuriteko ranneliikkeeltä. Jone Nikulan puheenvuoroa en kirjoita tekstiksi, koska se oli monipolvinen ja värikäs. Tosin puhuja palasi takaisin lähtöpisteeseen, joten puheenvuoro oli älykkäästi toteutettu. Myöskään Amnestyn puheenvuoroa en referoi, koska täällä on jo aikaisemmin ollut paljon asiaa Amnestyn hlbti-ryhmästä.
