Ukrainassa kansalaisaloite samaa sukupuolta olevien avioliiton laillistamisesta on kerännyt tarvittavat 25 000 allekirjoitusta. Asiasta kertoovan BBC:n mukaan aloitteella on yli 28 000 tukijaa.
Aloite siirtyy seuraavaksi presidentin harkittavaksi, ja presidentti Volodymyr Zelenskyillä on kymmenen päivää aikaa vastata aloitteeseen. Toistaiseksi ei ole tietoa, miten presidentti aloitteeseen suhtautuu. Hän on kuitenkin aiemmin puolustanut hlbti-vähemmistöihin kuuluvien aseman parantamista.
Samaa sukupuolta olevien parisuhteita ei Ukrainassa nykyisin tunnusteta millään tavoin. Lisäksi avioliitto on perustuslaissa rajattu vain miehen ja naisen väliseksi. Kansalaisaloitteessa todetaan vallitsevaan nykytilanteeseen viitaten, että jokainen päivä saattaa olla viimeinen. Sodassa kuolleen samaa sukupuolta olevalla puolisolla ei ole minkäänlaista virallista suhdetta kumppaniinsa, eikä tämä esimerkiksi ole oikeutettu hakemaan kuolleen ruumista ruumishuoneelta ja järjestää hautajaisia. Myöskään mahdollisuuksia korvauksen saamiseen ei ole.
Venäjän aloitettua sodan Ukrainaa vastaan, on nostettu esiin, että maan puolustamiseen osallistuvat yhtäläisesti hlbti-vähemmistöihin kuuluvatkin. Huolta on ollut myös siitä, että juridiselta sukupuoleltaan miehiä olevia transnaisia ei ole päästetty maasta ulos.
Ukraina ja hlbtiq+
Ukrainassa hlbti-vähemmistöihin kuuluvien asema ei ole ollut tyydyttävä, mutta myönteistä kehitystä on tapahtunut hiljalleen viime vuosina. Samaa sukupuolta olevien väliset suhteet laillistettiin Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 ja seuraavana vuonna transsukupuoliset saivat oikeuden vahvistaa juridisen sukupuolensa, joskin pitkällisen psykologisen arvioinnin jälkeen.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaista asemaa edistävien toimijoiden eurooppalainen kattojärjestö ILGA Europe sijoittaa vuosittaisessa vertailussaan Ukrainanheikoimmin pärjäävien maiden joukkoon; se täyttää ILGA Europen kriteeristön 18-prosenttisesti vuoden 2021 vertailun mukaan. Samalla tasolla ovat EU-maista esimerkiksi Italia, Bulgaria, Romania, Latvia sekä selvästi heikommalla sijalla Puola.
Näkyvä aktivismi on ollut mahdollista, työelämän syrjintäsuojaa on kohennettu ja viime vuosina pride-tapahtumiakin on järjestetty Kiovassa, Harkovassa, Odessassa ja muissakin suuremmissa paikoissa, ja viime vuosina maan johto on antanut - jos ei suoranaista tukeaan, niin kuitenkin - selkeän hyväksyntänsä. Tähän on vaikuttanut halu lähentää Ukrainaa Euroopan Unioniin ja muihin länsimaihin. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on kuitenkin kohdistunut erilaisten ääriryhmien taholta häirintää, joka kuitenkin on hiljalleen laantunut.
Itäisen Ukrainan jo pitkään venäläisessä suojeluksessa toimineissa separatistien "kansantasavalloissa" ja Venäjän valtaamilla alueilla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on heikentynyt. Säännöt ja käytännöt ovat taantuneet kohti Venäjän tasoa. On raportoitu aktiivisesta hlbti-vähemmistöihin kuuluvien vainosta.