Nyt niillä on ovi raollaan ja leväyttäisivät sen kokonaan auki vaatimalla, että Ukrainaan halusi olla osa EU:ta ja vaatimalla osansa jälleenrakennusmiljardeista esimerkiksi: omat koulut ja vanhainkodit, apurahoja kulttuurinalueella, asumistuet erikseen ja asuinkiintiöt jne
Rahaa tulee Ukrainalle käsittämätön määrä ja siitä pitäisi vaatia iso kakku: NYT.
Mutta todennäköisesti eivät tätäkään ymmärrä tehdä. Pelkkä avioliitto on liian vähän.
Ukrainalla voisi olla mahdollisuus näyttää koko maailmalle, että nimenomaan seksuaali ja sukupuolivähemmistöjen asioissa olemalla edistyksellinen ja esimerkillinen se nimenomaan kuuluu Eurooppaan eikä mihinkään patavanhoilliseen ja epädemokraattiseen Venäjään. Tämä tapahtuu pistämällä koko kenttä uusiksi ja putsaamassa pöytä: todelliset uudistukset tehdään rahalla ja hyvinvointi nousee.
Berliinin homomuseo toimii lahjoitusvaroilla.
Vaatisivat edes kulttuuritaloa Ukrainaan, joka katetaan näillä jälleenrakennusmiljardeilla. Jos ne ei ees tätä saa aikaiseksi, niin olen pettynyt.
Avioliitto instituutiona on jo kuollut. Se on vain juridinen asia esim perinnönjako. Niinkuin SE olisi ainoa asia, mitä voi vaatia….c’moon! Voi hyvät hyssykät.
Mitäs ihmettä siellä suurella rahalla pykätyssä kulttuuritalossa sitten olisi? Ei ole olemassa mitään erillistä "homokulttuuria", ainakaan siinä muodossa, että se pitäisi sulkea johonkin erilliseen ympäristöön. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia kulttuurin tekijöitä toki on, ja on erilaisia hlbti-vähemmistöjen historiaan liittyviä kulttuurillisia ulottuvuuksia. Omaan karsinaansa suljettuna vain aihepiiristä erityisesti innostuneet menisivät siihen tutustumaan. Minusta kaikki se pitää olla esillä siellä missä muukin kulttuuri ja historia on esillä. Kaiken sellaisen pitää olla avoimesti ilmaistuna ja tunnustettuna osana kaikille yhteistä.
Minä ajattelen niin, että hlbti-vähemmistöihin kuuluvien tulee olla yhdenvertaisessa asemassa suhteessa muuhun väestöön. Se on ainoa merkityksellinen tavoite pitkällä aikavälillä. Ja jos itseäsi avioliitto ei kiinnosta, niin jätä se muille, äläkä selitä asiasta kuin jotain ymmärtäisit.
Ihmisillä on minusta oikeus kokea elämänsä merkitykselliseksi. Kulttuurikeskus voisi olla tällainen monitoimitalo, joka ehkäisee deprivaatiota ja eristäytymistä, kohtaamispaikka. Siellä voi tapahtua kaikenlaista: häät, juhlat, hautajaiset, lakkiaiset name it! Siellä voi olla esiintymislava, museo, kahvila, kappeli, work shoppeja , lääkäriasema jne, jotka kaikki tukevat hyvää itsetunnon kasvua ja terveyttä: hyvinvointia.
Jos kerran on jo vanhainkotihankkeita ja yhteisöllisiä asumisratkaisuja , niin yhtä hyvin kulttuurikeskus.
Kuka voisi olla tätä vastaan?
Valitsisitko sateenkaarivanhainkodin vai tavallisen, jos sellainen olisi tarjolla?
Minusta julkisin varoin edesautettu olemisen linnoittautuminen ja eristäytyminen ei ole hyväksi. Pitäisi päinvastoin toimia niin, että hlbti on läsnä siellä, missä muukin. Sellaiseen liittyvälle asioiden edistämiselle voi toki hakea julkista rahoitusta, valistamisen nimissä. Jos vähemmistön omat kohtauspaikka- tai asumisratkaisut toteutuvat omarahoitteisesti tai vapaaehtoisin lahjoituksin, niin mikäs siinä. Julkista rahaa taas voi käyttää siihen, että turvalliselta tuntuva oleminen ja eläminen onnistuu yhdessä kaikkien kanssa. Jos yksilölle tämä on liian hankalaa, niin tarveharkintaisesti siinä voi yhteiskunta ottaa koppia yleisin perustein.
Viittaan tähän haastatteluun, joka antaa synkän kuvan yhteiskunnastamme: asiat eivät ole edenneet toivotulla tavalla. Kiinnitti huomioni turvattomuuteen vrt Mona Bling. Tämä kaikki puoltaa sitä, että kaikkia palveluja voi kohdistaa myös erityisryhmiin julkisin varoin kuten tehtiin AIDS- tukikeskusten kohdalla aikoinaan, jotka huom. seksuaalivähemmistöt itse aloittivat, jos muistan oikein.
Sitten jos miettii Prideja, jotka ovat protesti: väkimäärä kasvaa, mutta liikahtaako mitään? Oire jostakin.
Moni asia on liikahtanut. Paljonkin ja pääsääntöisesti hyvään suuntaan. Moni asia on edennyt toivotulla tavalla. Jopa yllättävän nopeasti.
Jos esimerkiksi asuntoprojektia halutaan edistää nimenomaan hlbti-kärjellä, niin se kuitenkin on syytä tehdä yksityisellä rahalla. Yleistä sosiaaliperustaista asuntotuotantoa voi perustellusti edistää yhteisestä kassasta, ja siinä tarveharkinnan perusteet ovat kaikille yhteiset, eivätkä ole sidoksissa yksilön johonkin sellaiseen ominaisuuteen, joka ei itsessään liity yksilön toimintakykyyn. Tuossakin asuntoteemassa tulee jälleen esiin keskeinen kysymys siitä, kuka mihinkin on oikeutettu ja millä perustein: "Ajatus on, että asuntoihin pääsevät sateenkaari-ihmiset, mutta asian tarkistaminen on hieman hankalaa, sillä kenenkään makuuhuoneeseen ei voi mennä tirkistelemään, eikä asiasta voi kysyäkään kauhean voimakkaasti". Tämä sama tulee eteen aina, kun haikaillaan mitä hyvänsä reservaatteja hlbti-vähemmistöille yhteisistä varoista.
Esimerkiksi homoseksuaalisuuden ei pidä itsessään olla oikeutus mihinkään julkisin varoin kustannettuun.
Valistustoimintaan ja vastaavaan kohdennettu rahoitus on eri asia. Siihen menevät vaikkapa Seta jäsenjärjestöineen. Aids-tukikeskus (nykyisin HivPoint) taas olisi pitänyt jo heti alkuun irrottaa suorasta vähemmistö-kytköksestä, koska hiv/aids ei ole yksinomaan vähemmistöihin liittyvä asia. Kyse on yleisestä kansanterveyteen liittyvästä asiasta. Ymmärrys tästä toki kasvoi vasta myöhemmin.
Kolmoisriitti, miksi ihmeessä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville pitäisi olla omat koulunsa asumisteot, asumiskiintiöt yms? Ja Ukraina on ylipäätään vararikon partaalla, joten mahtaakohan siellä olla varaa muillekaan edes jakaa rahaa...
