Tutkimus: Homomiehet kouluttautuvat heteromiehiä pidemmälle

  • Uutinen
  • Terveys ja tutkimus
  • Sami Mollgren
  • 2

Homomiehet kouluttavat useammin pitkälle kuin heteromiehet, kertoo yhdysvaltalaistutkimus. Erityisesti ero on nähtävissä tohtoritutkinnoista, mutta myös alemmissa korkeakoulututkinnosisa.

Tutkimus on julkaistu American Sociological Review -tiedejulkaisuussa ja se on luettavissa myös esijulkaisupalvelu Socarxivissa. Suomessa asiasta ovat uutisoineet Helsingin Sanomat ja Tiede.

Kuudella prosentilla yhdysvaltalaisista homomiehistä on oikeustieteen, lääketieteen tai filosofian tohtorin tutkinto, joka on noi puolet suurempi kuin heteromiesten kohdalla. Myös alemmissa korkeakoulututkinnoissa näkyy vastaavansuuntainen ero: homomiehistä 52 prosentilla on kandidaatitn tutkinto, kun heteromiehillä se on 36 prosentilla. Ero näkyy myös läpi eri etnisten ryhmien.

Tutkimuksen takana on Notre Damen yliopiston sosiologian apulaisprofessori Joel Mittleman. Twitterissä hän kommentoi tuloksia toteamalla, että mikäli Yhdysvaltain homomiehet muodostaisivat oman valtionsa, tämä olisi koko maailmassa parhaiten koulutettu. Maailman maista Luxemburgissa on eiten korkeakoulututkinnon suorittaneita: hieman alle 47 prosenttia väestöstä.

Tutkimus perustuu viiteen viime vuosina tehtyihin väestötutkimukseen ja terveyskyselyyn. Näissä kysytään myös seksuaalista suuntautuneisuutta. Mittleman vertaili homoiksi, lesboiksi ja biseksuaalisiksi itsensä määrittelevien opintoja heteroiksi itsensä määrittelevien opintoihin.

Tutkimuksen mukaan erityisesti homomiehet etenevät hyvin akateemisella uralla. Yhdysvalloissa suomalaiseen tapaan naiset suorittavat miehiä yleisemmin korkeakoulututkinnon, mutta yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan homomiehet ohittavat naisetkni. Biseksuaaleiksi itsensä määrittelevät miehet ja naiset sen sijaan eivät suuresti erotu heteroseksuaaleiksi itsensä määrittelevistä. Homoseksuaalisten naisten kouluttautuminen on jonkin verran heteronaisia vähäisempää.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Mittleman arvioi, että heteronormista poikkeaminen ja siihen liittyviä syrjintä aiheuttavat eri sukupuolilla erilaisia seurauksia: pojilla se tuntuu näkyvän akateemisena hyötynä, mutta tytöillä se saattaa olla rasite opintouralla.

Mittleman ottaa esiin heteroseksuaalisen poikakulttuurin ja sen yleisen kouluvastaisuuden. Homopojat saattavat olla tästä koulunkäyntiin panostamista haittaavasta maailmasta sivussa, kun nämä koulun sosiaalisessa ympäristössä saattavat maskuliinisuuden normeihin mahtumattomina kohdata syrjintää ja toisaalta kokea heteropoikakulttuurin itselleen vieraana. Lisäksi koulumenestys itsessään saattaa toimia homopojille mahdollisuutena nostaa omanarvontuntoa ja saavuttaa hallinnan kokemusta.

- Kun toiset keinot "miehenä olemiseen" ovat rajoitettuja, pyrkimys erinomaisilla suorituksilla arvostetulle uralle antaa tavan vahvistaa asemaa miehenä, kirjoittaa Mittleman.

Toisinaan homomiesten kouluttautumiseen pidemmälle on arvioitu syyksi myös sitä, että perheellistyminen on luonteeltaan erilaista; erityisesti valintoja rajoittava lapsiperhearki on harvinaisempaa.

Tyttöjen koulumenestystä heteroseksuaalisesta normista poikkeaminen puolestaan voi heikentää: perinteiseen tytön rooliin nähden toisin käyttäytyvä ei sovi koulun ja sen henkilökunnan suosiman "kunnon tytön" malliin. Tällä on vaikutusta koulumenestykseen. 

Helsingin yliopiston kasvatussosiologian dosentti Jukka Lehtonen sanoo Helsingin Sanomille, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville koulutie on usein vaikeampi kuin heteroseksuaalisille. Esimekkinä hän mainitsee useammin kouluväkivallan kohteeksi joutumisen, samoin joukkoonkuulumattomuuden tunteen, yksinäisyyden, ja eristäytymisen sekä ahdistuksen ja masennuksen.

Lehtonen kertoo myös tehneensä koulumenestykseen liittyviä havaintoja, jotka kielivät samanlaisista asioista kun amerikkalaistutkimuskin. Arvostuksen hankkimisen lisäksi hän mainitsee oman seksuaalisuuden tukahduttamisen, jolloin se energia tulee käytetyksi opintoihin.

2 kommenttia

Jukka Lehtosen havainnot täsmäävät aika pitkälle omiin havaintoihini niin omalla kohdallani, kuin kaveripiirissänikin.

Ammattikoulussa kilpailin erään luokkakaverini kanssa parhaista arvosanoista ja todistuksista. Vuorottelimme ykköspaikasta. Myöhemmin minulle selvisi, että hänkin oli homo.

Isossa yrityksessä, jossa työskentelin yli 30 vuotta, minulla oli laajin kurssirekisterin sisältö siinä talossa. Siihen aikaan koulutusta saivat ne, jotka sitä halusivat ja minäpä sitä halusin. Sain huomattavasti vaativampia tehtäviä, kuin varsinaisilla oppiarvoillani olisi oikeastaan pitänyt. Kielitaito oli hyvä lisä tuossa kilvoittelussa.
Mielestäni tutkimuksissa saatetaan tuijottaa menestyksen mittareina vain akateemisia oppiarvoja. Asia on tuota paljon laajempi ja moniulotteisempi. Oppiarvo sinällään ei takaa sitä, että henkilö menestyisi työelämässä ja elämässä muutenkin.

Nostan tähän esimerkiksi menestyksen mittareina poikkitaiteellisen/-tieteellisen osaamisen ja koulutukset. Minulla on kahdelta täysin erilaiselta ei-akateemisen osaamisen alueelta perusteelliset koulutukset. Aivan samoin on tilanne puolisollani. Hänellä ne jatkuvat myös akateemiselle puolelle. Meitä kumpaistakin on tarvittu monenlaisiin, mielenkiintoisiin ja vaativiinkin tehtäviin elämämme aikana.

Monella heterokaverillani oli varsin koulutusvastainen asenne. "Hikipinko" oli haukkumasana, jos sait hyvät arvosanat todistukseen. Heterokaverini harrastivat ryyppäämistä ja "kaatoja", sekä muuta ajanvietettä. Yleinen ylpeilyn aihe oli ketkä kaikki olivat olleet poliisin pidättäminä putkassa. Olen aina pitänyt tietojen hankkimista ja opiskelua tavoittelemisen arvoisena asiana. Se on vain joskus pitänyt hieman piilotella.