Münnchenissä tempaus, jossa kerättiin rahaa Serbian gay-liikkeelle
----------
Münchenin keskustassa Stacchuksella oli viikko sitten HoliGay on Ice –jäätapahtuma, jonka pääsylipputuloista osa lahjoitetaan Serbian gay/lesbotoiminnan tukemiseen. Tällä hetkellä Serbiassa on vaikeampaa kuin koskaan. Belgradilainen homoaktivisti kertoo, että Serbiassa homot ja lesbot elävät jatkuvassa jännitystilassa. Nyt yritetään parantaa homojen ja lesbojen näkyvyyttä ja elämäntilannetta ja müncheniläiset järjestöt ovat siinä tukena.
Synkkää historiaa
Vuonna 2001 Belgradissa yritettiin järjestää Gay Pride -paraati, mutta se loppui lyhyeen. Prideen osallitui muutama sata homoa ja lesboa. Vastamielenosoittajina oli jalkapallohuligaaneja, nationalisteja ja skinheadeja. Heitä johti serbialais-ortodoksisen kirkon pappi. Papin johdolla hakattiin pieni joukko homoja ja lesboja, jotka avoimesti kantoivat homo/lesbotunnuksia.Kukaan ei kuitenkaan kuollut väkivallan vuoksi. Ainakin tuhat äärikansallismielistä hyökkäsi homojen ja lesbojen kimppuun ja loukkaantuneita oli 14, heistä kahdeksan poliisia. Poliisi joutui ampumaan ilmaan varoituslaukaksia. Netistä löytyy ainakin Aftonbladetin kuvaus tapahtumista: http://www.aftonbladet.se/vss/nyheter/story/0,2789,69769,00.html
Gay-aktivistit ovat vetäytyneet pois toiminnasta oman turvallisuutensa vuoksi.
Mm. müncheniläinen Amnesty-ryhmä Mersi tiedotti tilanteesta ja kehotti lähettämään vastalauseita Belgradin viranomaisille. Viimeksi gay-paraatia yritettiin 2004, mutta vaikka poliisin kanssa keskustelut sujuivat hyvin, niin jalkapallohuligaanien suunnalta tullut uhka oli niin suuri, että marssi peruutettiin. Vihjeitä saatiin mm. internetin keskustelufoorumeilta, missä oli avointa homovihanielisyyttä ja kehotuksia väkivaltaan. Siinä on takana vahva kansallismielinen henki. Serbialaista kunniaa ei saa tahrata.
”Toisenlaisilla ihmisillä” on varsin vähän liikkumatilaa. Erityisesti se näkyy Belgradin ulkopuolella. Nuoret kaapista tulevat homot ajetaan usein pois kotoa, koska he loukkaavat kansallisia perinteisiä arvoja.
Tällä hetkellä tilanne on vieläkin vaikeampi. Homoja ei siedetä julksiuudessa. Ainakin vuosi sitten Belgradin ainoan gaydiskon luona oli poliisivartio. Saksankieliseltä Politik-foorumilta löytyi gay-aktivistin Boris Milicevicin haastattelu runsaan vuoden takaa. Hän kertoi, että vuonna 2004 poliisi oli halukas turvaamaan järjestystä. Lisäksi apuna olisi ollut yksityinen turvapalvelu (hinta 40000 euroa, tukea olisi saatu Amnestylta). Mutta gay-järjestöt pelkäsivät väkivaltaa ja pridemarssi peruttiin.
Milos, 28-vuotias mies kertoo omasta kaksoiselämästään. Hän on kotoisin Belgradin pohjoispuolelta, mutta asuu setänsä luona Belgradissa opintojen takia.Kukaan ei tiedä hänen homoseksuaalisuudestaan. Satunnaiset kumppaninsa hän löytää internetin kautta. Arviolta puolet kumppaneista on joko naimisissa tai elävät tyttöystävän kanssa. Vaikka Belgrad on 1,6 miljoonan asukkaan kaupunki, useimmat homot joutuvat elämään samalla tavoin kaksoiselämää.
Entisessä Itä-Euroopassa homot ja lesbot ovat vastakkain vahvasti patriarkaalisen yhteiskunnan kanssa, jossa konservatiivisella ortodoksisella kirkolla on keskeinen asema.Homous on siinä ympäristössä tabu. Serbiassa tilanne on vielä mutkikkaampi. 1990-luku kului sotimiseen. Milos sanoo, että hän ei ollut sodassa eikä hän menettänyt ketään sukulaisiaan sodan vuoksi, mutta sota aiheutti Serbiassa lamaannuksen ja depression. Jokaisessa perheessä oli tärkeintä, miten hankitaan toimeentulo. Seksuaalisista vähemmistöistä ei kukaan halunnut puhua.
Ensimmäinen homojärjestö Arkadija perustettiin vuonna 1990. Homouden rangaistavuus poistetiin 1994. Sen jälkeen järjestö voi toimia täysin laillisesti. 1990-luvun lopulla aloitettiin kampanja homofobiaa vastaan. Vuonna 2000 oli tärkeä virstanpylväs, homojen ja lesbojen kulttuurifestivaali. Se oli ensimmäinen kerta, kun suuri joukko homoja ja lesboja kokoontui yhteen.
Boris Milicevic kertoi, että hän on mukana järjestämässä joka toinen viikko diskoa (Can-can-klubi), jossa käy etupäässä nuorta väkeä. Ulko-ovella on järjestäjien pyynnöstä aina ryhmä poliiseja. Homojen päälle hyökkämiset ovat niin tavallisia, että suojaa tarvitaan. Vaikka Serbiassa on homoja suojaava laki, homofobia on lisääntynyt.
Arvioidaan, että Serbiassa on vain kolmisenkymmentä gay-aktivistia ja heiltäkin puuttuu poliittinen kokemus. Ulkomainen tuki ja apu ovat juuri nyt tarpeen.
Gay-serbia.com –sivusto antaa myös englanninkielistä tietoa serbialaisen homoliikkeen viime vuosista