Monissa seurakunnissa kipuillaan sateenkaariväen suhteen - ja toisissa hlbti-vähemmistötkin toivotetaan tervetulleiksi

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • Sami Mollgren
  • 2
Kallion seurakunta Helsingissä tunnetaan sateenkaarimyönteisenä.

Helsingissä ja monissa muissakin paikoissa merkittävä osa evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista ovat avarakatseisia hlbti-vähemmistöjen suhteen, mutta eri puolilla maata sateenkaarihartaudet ja pride-yhteistyö herättävät kipakkaakin keskustelua.

Kokkolassa käydään keskustelua suhteesta prideen, Setaan ja koko sateenkaariiikkeeseen, kertoo Yle. Esillä on paikallisen seurakunnan mahdollinen irtautuminen yhteistyöstä näiden kanssa. Toisen jutun mukaan pridesta tuli kova pala Kokkolassa: seurakuntaneuvosto miettii nyt irtisanoutumista kaikesta yhteistyöstä sateenkaariliikkeen kanssa ja toisessa pohditaan sitä, miten määritellään sateenkaariliike – entä yhteistyö?

Kokkolan suomalaisen seurakunnan seurakuntaneuvosto on käynnistänyt keskustelun aloitteesta, jossa esitetään että "seurakunta ei osallistu Pride-yhteistyöhön, Pride-tapahtumiin eikä sateenkaariliikkeen/Setan järjestämään toimintaan eikä muutenkaan tue millään tavalla pyrkimyksiä, jotka ovat ristiriidassa kirkolliskokouksen hyväksymän kirkon normatiivisen käsityksen kanssa avioliitosta yhden miehen ja yhden naisen välisenä yhteiselämän muotona". 

Huolta on herättänyt se, millainen viesti annetaan. Asiassa on myös juridinen ulottuvuus. Vaikka yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta uskonnon harjoittamiseen, velvoittaa laki kuitenkin seurakuntia työyhteisöinä ja viranomaistoimijoina toimimaan niin, ettei ketään syrjitä.

Taustalla Kokkolassa käytävälle keskustelulle on seurakuntalaisilta tullut palaute.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Aiemmin syksyllä seurakuntaneuvosto äänesti nurin kirkkoherra ja seurakuntaneuvoston puheenjohtaja Jouni Sirviön esityksen palveluryhmän perustamisesta miettimään ja koordinoimaan seurakunnan työtä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen parissa.

Sirviö pitää uutta aloitetta pesäeron tekemisestä sateenkaaritoimintaan ongelmallisena myös juridisessa mielessä.

- Se kysymys nousee esiin, kolistellaanko tässä lain rajoja. Laithan eivät ainoastaan kiellä loukkaamasta yhdenvertaisuutta, vaan kehottavat ajamaan sitä.

Kokkolassa on pride-tapahtuma keskusteluttanut myös kaupungin hallintoa.

Helsingin kyljessä Vantaallakaan sateenkaarimessun järjestäminen ei ole aivan jokapäiväinen asia. Kirkko ja kaupunki -julkaisu kertoo, että marraskuun loppupuolella järjestettyä kahdeksaan vuoteen ensimmäistä tapahtumaa ei mainostettu ennakkoon siksi, ettei suuri julkisuus houkuttelisi paikalle häiriköitä. 

- Kirkossa on edelleen ihmisiä, jotka kokevat, että on sopivaa tulla osoittamaan mieltä sateenkaarimessuun. Silloin ei ajatella jo ennestään heikommassa asemassa olevan ihmisryhmän oikeutta kokea olonsa turvalliseksi kirkossa edes messussa, kertoo sateenkaarimessun järjestäneen Rekolan seurakunnan tiedottaja Heli Yli-Räisänen julkaisulle.

Vantaan Rekolassa kirkkoherra Laura Maria Latikka oli saanut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen messua vastustavaa palautetta. Hänen mukaansa seurakuntalaisten joukossa on jyrkän kielteisiä asenteita. Eräs seurakuntaneuvoston jäsen oli ilmoittanut eroavansa neuvostosta ja kirkosta, joskaan tämä ei ollut halunnut kommentoida eroamisensa syytä.

Vantaan seurakuntien luottamuselimissä istuva Helsingin yliopiston valtio-opin dosentti Sari Roman-Lagerspetz kertoo julkaisulle, että kokouksissa lausutaan avoimesti sateenkaari-ihmisiä tuomitsevia kommentteja, esimerkiksi mollataan näitä vanhempina ja kristittyinä. Hän toteaa asenteiden olevan Vantaalla Espoota ja erityisesti Helsinkiä vanhoillisemmat.

- Sateenkaari-ihmiset voivat saada koska vain verbaalisen tikarin kylkiluiden väliin seurakuntien toiminnassa. Se on tehokas tapa pitää heidät ulkona, sanoo Roman-Lagerspetz Kirkko ja kaupunki -julkaisulle.

Vantaalla Roman-Lagerspetzin mukaan rahoitetaan myös naispappeus- ja homokielteisiä lähetysjärjestöjä, mistä Helsingissä on luovuttu.

Roman-Lagerspetzin aloitteesta Vantaan seurakuntien tasa-arvosuunnitelma on määrä päivittää.

Vantaalla asenteet eri seurakuntien välillä vaihtelevat. Esimerkiksi Vantaankosken ja ruotsinkielisessä seurakunnassa samaa sukupuolta olevia parejakin on vihitty, mutta muissa seurakunnissa tilanne on vähintään avoin - ja monissa kielteinen. Yleisen seurakunnan toiminnan suhteen sateenkaariyhdyshenkilöt on nimetty Vantaankosken, Korson ja Tikkurilan seurakunnissa sekä Vantaan ruotsinkielisessä seurakunnassa.

2 kommenttia

Tästä uutisesta mieleeni nousee tapahtuma ehkä kymmenisen vuotta sitten.

Joku Vantaan seurakunnista ilmoitti järjestävänsä terapiaryhmiä pariskunnille. Soitin sinne ja tiedustelin josko nais- ja miespariskunnat voisivat osallistua myös ryhmiin. Soittoni aiheutti melkoista kiemurtelua. Vasta etsinnän jälkeen löytyi ryhmää vetänyt seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä. Hän vastasi, että homo- ja lesbopareja hän ei ota ryhmään, koska ne vain tappelevat ja riitelevät.

Tein tuon kommentin julkiseksi mm. ottamalla yhteyttä kirkon Perheasiain keskuksen vetäjään ja kysyin onko linja sama heillä. Siellä vastaus oli selvä. Kaikki pariskunnat saavat heiltä tukea.

En muista miten Vantaalla jatko hoidettiin. Varmaan ryhmänvetäjä sai kehotuksen pitää suunsa kiinni. Eipä ole asennemuutos mennyt siellä suunnalla vieläkään läpi kunnolla.

***

Samoihin aikoihin joku konservatiivinen uskonnollinen yhteisö tarjosi myös terapiaryhmää pariskunnille. Yhteisön nimeä en nyt muista. Esitin heille myös kysymyksen lesbo- ja homoparien osallistumismahdollisuudesta. Taisivat vastata suoraan, että ryhmä ei ole tarkoitettu homoille ja lesboille. Ilmoituksessa ollut ryhmä peruttiin välittömästi.
Parisuhde- ja perheterapiaahan ei raamatun pohjalta toki voi antaakaan, sillä siellähän jessukka ei välitä Joosef-isästään yhtään mitään ja äitisuhdekin jää hyvin niukaksi, eikä jessukka välitä yhtään mitään veljistään ja sisaristaan, vaan pikemminkin kehoittaa heitä kaikkia vihaamaan - jos jessukkaa haluaa seurata.

Eikä parisuhdetta ja perhe-elämää tehdä hyväksi muutenkaan millään ristiriitaisten uskomusohjeitten kokoelmalla, jossa jumala-satuolentokin on rakkaudeton ikisinkku.

Toimiva parisuhde- ja perhe-elämä myös tarvitsee rehellisyyttä eikä humpuukilla valehtelua, mitä uskomuksissa harrastetaan.

Kirkollisongelmiin ei joudu, kun moisia uskomuksia ei lähde harrastamaan.
Toki sitten voi olla se eräitten vanhempien ja kirkkoväen yhä harrastama ikävä aivopesu lapsia kohtaan. Mutta takapajuisissa, luonnottomissa uskomuksissa ei kannata roikkua kuin "pitkässä hirressä".

Parisuhteeseen ja perhe-elämään löytyy oppia ja terapioitakin ihan maallisen hyviltä tahoilta ja viisailta ajattelijoilta ja asiantuntijoilta, jotka eivät liihottele uskomuksissa.

Äärimmäisyyttähän se uskominen kestää, kuten jopa keskenään rakasteleville miehille kuolemantuomiota julistavan raamattu-uskomuksen pitämisen Pridessäkin, vaikkei uskomus ole yhtään halukas saatanallisia säkeitä hlbtiq-ihmisiä vastaan raamatustaan poistamaan.