Monissa seurakunnissa kipuillaan sateenkaariväen suhteen - ja toisissa hlbti-vähemmistötkin toivotetaan tervetulleiksi (juttukommentit)

Tästä uutisesta mieleeni nousee tapahtuma ehkä kymmenisen vuotta sitten.

Joku Vantaan seurakunnista ilmoitti järjestävänsä terapiaryhmiä pariskunnille. Soitin sinne ja tiedustelin josko nais- ja miespariskunnat voisivat osallistua myös ryhmiin. Soittoni aiheutti melkoista kiemurtelua. Vasta etsinnän jälkeen löytyi ryhmää vetänyt seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä. Hän vastasi, että homo- ja lesbopareja hän ei ota ryhmään, koska ne vain tappelevat ja riitelevät.

Tein tuon kommentin julkiseksi mm. ottamalla yhteyttä kirkon Perheasiain keskuksen vetäjään ja kysyin onko linja sama heillä. Siellä vastaus oli selvä. Kaikki pariskunnat saavat heiltä tukea.

En muista miten Vantaalla jatko hoidettiin. Varmaan ryhmänvetäjä sai kehotuksen pitää suunsa kiinni. Eipä ole asennemuutos mennyt siellä suunnalla vieläkään läpi kunnolla.

***

Samoihin aikoihin joku konservatiivinen uskonnollinen yhteisö tarjosi myös terapiaryhmää pariskunnille. Yhteisön nimeä en nyt muista. Esitin heille myös kysymyksen lesbo- ja homoparien osallistumismahdollisuudesta. Taisivat vastata suoraan, että ryhmä ei ole tarkoitettu homoille ja lesboille. Ilmoituksessa ollut ryhmä peruttiin välittömästi.

Parisuhde- ja perheterapiaahan ei raamatun pohjalta toki voi antaakaan, sillä siellähän jessukka ei välitä Joosef-isästään yhtään mitään ja äitisuhdekin jää hyvin niukaksi, eikä jessukka välitä yhtään mitään veljistään ja sisaristaan, vaan pikemminkin kehoittaa heitä kaikkia vihaamaan - jos jessukkaa haluaa seurata.

Eikä parisuhdetta ja perhe-elämää tehdä hyväksi muutenkaan millään ristiriitaisten uskomusohjeitten kokoelmalla, jossa jumala-satuolentokin on rakkaudeton ikisinkku.

Toimiva parisuhde- ja perhe-elämä myös tarvitsee rehellisyyttä eikä humpuukilla valehtelua, mitä uskomuksissa harrastetaan.

Kirkollisongelmiin ei joudu, kun moisia uskomuksia ei lähde harrastamaan.
Toki sitten voi olla se eräitten vanhempien ja kirkkoväen yhä harrastama ikävä aivopesu lapsia kohtaan. Mutta takapajuisissa, luonnottomissa uskomuksissa ei kannata roikkua kuin "pitkässä hirressä".

Parisuhteeseen ja perhe-elämään löytyy oppia ja terapioitakin ihan maallisen hyviltä tahoilta ja viisailta ajattelijoilta ja asiantuntijoilta, jotka eivät liihottele uskomuksissa.

Äärimmäisyyttähän se uskominen kestää, kuten jopa keskenään rakasteleville miehille kuolemantuomiota julistavan raamattu-uskomuksen pitämisen Pridessäkin, vaikkei uskomus ole yhtään halukas saatanallisia säkeitä hlbtiq-ihmisiä vastaan raamatustaan poistamaan.