HS kertoo vallalla olevaa ehdottoman kaksinapaista sukupuolikäsitystä haastavasta nuoresta korkeushyppääjästä

  • Uutinen
  • Urheilu
  • Sami Mollgren
  • 6

Helsingin Sanomien kuukausiliite kirjoittaa artikkelissa Minähän näytän niille 16-vuotiaasta korkeushyppääjästä Jere Nyströmistä, joka haastaa vallalla olevaa ehdottoman kaksinapaista sukupuolikäsitystä ja stereotypioita.

Esillä on urheilun piirissä vallitsevat asenteet: ihan viime vuosiin asti seksuaalivähemmistöön kuuluminen on ollut etenkin miesten osalta tabu ja perinteiseen kahden sukupuolen malliin mahtumattomuus on sitä pitkälti vieläkin.

Itäisen Uudeltamaan Lapinjärveltä kotoisin oleva Nyström on saavuttanut korkeushypyssä ikäluokkansa suomenmestaruuden.

Se, että Nyström meikkaa ja näyttää ulkoisesti muulta kuin perinteiseltä miehenalulta, johtaa tuijotteluun ja supatteluun. Hän kertoo elokuun alussa Pohjanmaan Pedersöressä järjestetyissä kilpailuissa joidenkin nuortenmiesten kannustaneen toisiaan hyppäämään hyvin Nyströmiä mulkoillen ja naureskellen, "ettei tuo vain voita". Voittoisa Nyström kertoo, ettei sellainen enää juuri haittaa kisoissa, vaan toimii jopa päinvastoin.

- Ne saavat päälle sellaisen tunteen, että nyt näytän kaikille olevani paras.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Hän toivoo, että sukupuolten moninaisuudesta puhuttaisiin julkisesti enemmän, että olisi esikuvia. Nyström kertoo yhteyttä ottaneista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista urheilijoista, jotka eivät uskalla puhua avoimesti esimerkiksi seuratovereilleen vähemmistöön kuulumisestaan.

Hän ottaa esiin myös urheilun säännöt: on kaksi tiukasti rajattua sukupuolikategoriaa, ja transtaustaiset sekä intersukupuoliset naiset joutuvat esimerkiksi keinotekoisesti lääkityksellä alentamaan testosteronitasojaan kilpaillakseen naisten sarjoissa. Vastakkain ovat ihmisoikeudet ja kohtuuttomina pidetyt fyysiset kilpailuedut. Toisaalta hän muistuttaa huippu-urheilijoiden olevan joka tapauksessa poikkeusyksilöitä, ja vaikkapa koripallossa jotkut ovat pään verran muita pidempiä - eikä tätä nähdä mitenkään erikoisena asia, toisin kuin hormonitasoja. 

Jutussa Nyström kertoo myös kaapistatulostaan ensin kotona ja myöhemmin koulussa. Nuorempana Nyström halusi käyytää isosiskon prinsessamaisia röyhelömekkoja ja myöhemmin kiinnostuksen kohteeksi muuttui meikkaaminen. Alkuun piilottelemansa harrastuksen hän toi lopulta esiin päätettyään, että salailu saa loppua. Kotona asia otettiin vastaan ilman suurempaa dramatiikkaa, mutta koulussa syntyi supinaa ja avoimempaakin huutelua.

Nyström kertoo, ettei tällä hetkellä tunne tarvetta tarkemmin määritellä itseään parhaiten kuvaavaa termiä. Onko hän mahdollisesti transsukupuolinen tyttö, joka on määritelty syntymässä pojaksi ja ehkä myöhemmin tarvitsee sukupuolenkorjaushoitoja - vai onko hän ehkä transvestiitti poika?

Jutussa kerrotaan, että Nyström ei juuri käytä "miestenvaatteita", vaan kasvoilla on arkimeikit ja jalassa piikkikorolliset kengät. Omannäköisen elämän hintana on ollut monien entisten kavereiden kaikkoaminen ja sosiaalisessa mediassa vastaan tulevat törkeydet. Nyström arvelee, että heteropojat saattavat pelätä tulevansa luokitelluksi Nyströmin kavereina homoksi. Hän kuitenkin toteaa, että omana itsenä oleminen on kaiken tuijotuksen ja vieroksunnan arvoista.

- Aivan kuin hartioilta olisi lähtenyt sata kiloa.

Drag-harrastuksen Nyström kertoo auttaneen löytämään sitä, mitä hän haluaa olla. Hän kuitenkin muistuttaa drag-hahmoksi laittautumisessa kyseen olevan roolista, eikä se ole sama asia kuin arjessa oleminen. Ne ovat hänen mukaansa kaksi eri asiaa. Nyström kertoo urheilemisen lisäksi haaveekseen esiintyvän viihdetaiteilijan uran.

Perhe sekä muut läheiset isovanhempia ja valmentajaa myöten ovat suhtautuneet hyvin. Nyström arvelee tällä olevan myönteistä vaikutusta urheilusuorituksiin, kun ei tarvitse piilotella.

6 kommenttia

Vielä joitain vuosia sitten oltaisi sanottu, että mieskin voi meikata ja pukeutua naisellisesti, eikä siinä ole mitään väärää. Nykyään sellainen herättää sen sijaan kysymyksen sukupuolesta, että olisiko se merkki naiseudesta tai ainakin jonkinasteisesta ei-mieheydestä. Monet ovat huomanneet tämän ristiriitaisen piirteen "edistyksellisessä" sukupuoliajattelussa. Tavallaan ollaan kierretty täysi ympyrä feminiinisten miesten hyväksymisen kautta takaisin asenteeseen, jossa meikkaava mies ei olekaan mies.

Jos miessukupuoleen liitetyt rooliodotukset tuntuvat ahtailta, niin eikö pitäisi paremminkin kannustaa miehiä olemaan vapaasti omanlaisiaan miehiä sen sijaan, että heti meikkien ja mekkojen ilmestyttyä aletaan heilutella ajatusta, että ehkä et olekaan mies?
Minusta ollaan maailmassa, jossa ei pidä varsinaisesti "kannustaa", vaan antaa kunkin tehdä omia johtopäätöksiään.

Yhä selkeämmältä nimittäin vaikuttaa se, että vain lisääntymisen sukusolujen kohdalla kaksi tiukka kaksijakoisuus on olemassaoleva tosiasia. Muussa sukupuolittumisessa on enemmän vaihtelua; jako naiseuden ja miehuuden luokkiin on lopulta tarpeetonta. Toki kaksijakoisuus määritelmineen on monille niin suuresti (ehkä vähän epävarman) identiteetin tukena, että siitä ei ole kokonaan mielekästä luopua. Mitään käytännön hyötyä noista kiveenhakatuista luokista ei kuitenkaan lopulta minkään suhteen ole. Ainakin minä ilman niitäkin tiedän mitä olen.