Malta yhä ILGA Europen vuosivertailun kärjessä - Suomi täyttää kriteeristöstä kaksi kolmasosaa

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • Sami Mollgren
  • 3

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaista asemaa edistävien toimijoiden eurooppalainen kattojärjestö ILGA-Europe on julkaissut vuosivertailunsa sekä sateenkaarikartan 49 eri Euroopan maan ihmisoikeustilanteesta.

Erityisesti huomioidaan se, että vertailun valtioista puolessa ei ole tapahtunut myönteistä muutosta edelliseen vertailuun nähden, ja jo toista vuotta peräkkäin on joissain maissa havaittavissa tilanteen huononemista. Tällaisista maista nostetaan esiin Unkari. 

Transsukupuolisten oikeudet asema on tällä hetkellä hlbti-aihepiirin näkyvin esilläoleva kysymys. Sen suhteen on joissain maissa tapahtunut edistystä mutta erityisesti sukupuolivähemmistöjen oikeuksien kohdalla on koettu myös takapakkia. Myös intersukupuolisten henkilöiden asema on jossain määrin ollut esillä. 

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemalla ja kansalaisyhteiskunnan tilalla todetaan olevan sidos; kun kansalaisyhteiskuntaan liittyvät yksilönvapaudet ja poliittiset vapaudet ovat uhattuna, on se uhka myös hlbti-vähemmistöille.

Vuoden 2020 vertailu

Malta jatkaa vertailun kärkipaikalla ylivoimaisesti. Se täyttää ILGA Europen vertailun kriteeristön 89-prosenttisesti. Malta uudisti hlbti-vähemmistöjä koskevaa lainsäädäntöään laajasti vuonna 2014 ja vielä sitä seuraavina vuosina. Yleisen asenneilmapiirin tiedetään kuitenkin olevan hltbi-vähemmistöihin liittyvissä kysymyksissälainsäädäntöä ahdasmielisempi.

Belgia ja Luxemburg täyttävät ILTA Europen vertailun kriteeristön 73-prosenttisesti, Tanska ja Norja 68-prosenttisesti, Espanja 67-prosenttisesti. Tanska, Norja ja Espanja nousivat Suomen edelle viime vuodesta.

Suomi yhdessä Portugalin ja Ison-Britannian kanssa toteuttavat kukin 66-prosenttisesti ILGA Europen asettamat tavoitteet.

Ruotsi saavuttaa 63 prosenttia tavoitteista. Sitä seuraavat Montenegro (62), Alankomaat (62), Ranska (56), Islanti (54), Irlanti (52), Saksa (51), Itävalta (50).

Alle puolen jäävät Kreikka (48), Kroatia (46), Slovenia (42), Viro (38), Bosnia ja Hertsegovina (37), Sveitsi (36), Kosovo (35), Andorra (35), Serbia (33), Unkari (33), Albania (31), Kypros (31), Georgia (30), Slovakia (30), Tsekki (26), Pohjois-Makedonia (25), Liettua (23), Italia (23), Ukraina (22), Bulgaria (20), Moldova (19), Romania (19), Lichtenstein (18), Latvia (17), Puola (16), San Marino (13), Valko-Venäjä (13) ja Monaco (11).

Tukalimmassa asemassa hlbti-vähemmistöihin kuuluvat joutuvat elämään Venäjällä (10), Armeniassa (8), Turkissa (4) ja Azerbaizanissa (2).

Erityisesti Euroopan itäisemmissä osissa ongelmat ovat yhtäläisesti niin asenneilmapiirissä kuin lainsäädännössäkin, mutta joissain läntisemmissä niukasti pisteitä saaneissa maissa lainsäädäntö on päivittämättä, mutta arjen käytännöt eivät kuitenkaan ole kaikissa asioissa yhtä ongelmallisia. Toisaalta joissain maissa lainsäädäntöä on korjattu, mutta asenteet arjessa eivät ole hyväksyviä.

Järjestyksessään yhdestoista raportti

Vertailu on julkaistu vuodesta 2012 lähtien 17.5. vietettävän kansainvälisen homo-, bi- ja transfobian vastaisen päivän (IDAHOT) alla. Nyt julkaistu ILGA-Europen vuosiraportti on järjestyksessään yhdestoista. Sateenkaarikartan ja -indeksin tiedot perustuvat ILGA-Europen jäsenjärjestöjen ilmoittamiin tietoihin lainsäädännöistä ja viranomaiskäytänteistä. Tarkastelun kohteena ei ole suoranaisesti maiden yleinen asenneilmapiiri, vaikka monessa tapauksessa asenteiden ja lainsäädännön tila ovat saman suuntaiset.

Ensimmäisessä vertailussa Suomen sijoitus oli kahdestoista. Sen jälkeen sijoitus on ollut 14. (2013), 17. (2014), 13. (2015), seitsemäs (2016 ja 2017), viides (2018) ja neljäs (2019). Pisteytyskriteerit ja painotukset ovat vuosien varrella muuttuneet jonkin verran.

Suomessa sukupuolivähemmistöjen asemassa ongelmia

Vuosia Suomessa vireillä ollut translakiuudistus on yhä toteutumatta. Nykysen hallituksen ohjelmassa on kirjaus täysi-ikäisiä koskevasta lakiuudistuksesta. Kritiikkiä herättää kuitenkin alaikäisten jättäminen uudistuksen ulkopuolelle, samoin kolmannen sukupuolivaihtoehdon puute.

Nykyisen lainsäädännön mukaan juridisen sukupuolen vahvistamisen ehtona on henkilön steriliteetti. Juridisen sukupuolen taustalla ei myöskään ole itsemäärittely, vaan terveydenhuollon tekemä diagnoosi. 

Alkuvuodesta julkaistussa ILGA Europen vuosikatsauksessa huomioidaan myönteisesti uusi nimilaki, joka mahdollistaa sukupuolivähemmistöihin kuuluvien mahdollisuuksia vaihtaa nimeään itselleen paremmin sopivaksi. 

Myös intersukupuolisille lapsille tehtävät tarpeettomat lääketieteelliset toimenpiteet ovat huomion kohteena. Sen yhteydessä viitataan myös hallitusohjelmaan, jossa mainitaan tällaisten toimenpiteiden kieltäminen.

Aito avioliitto ry:n ja Päivi Räsäsen (kd) harjoittama hlbti-kielteinen retoriikka mainittiin raportissa, kuten myös Oriveden kunnanvaltuustossa tehty esitys kiellosta tuoda esiin sukupuolen moninaisuus kouluopetuksessa. Samoin esillä oli kouluterveyskyselyn tuloksissa näkyvä hlbti-vähemmistöihin kuuluvien kohtaama kiusaaminen. Asia huomioidaan lähivuosille laaditussa väkivallan ehkäisyä koskevassa toimintasuunnitelmassa. Raportissa mainitaan myös lisääntymeet ilmoitukset rikoksista, jotka kohdistuivat uhrien seksuaaliseen suuntautuneisuuteen. 

Perheasioista esillä oli voimaan astunut äitiyslaki ja naisparien hedelmöityshoitoon liittyvät ongelmat julkisessa terveydenhuollossa. Ahvenanmaalla tapahtunut henkikirjoittajan uskontoperustainen kieltäytyminen samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Kirkon vihkimiskeskusteluakin sivuttiin. Nykyisen pääministerin sateenkaariperhe-tausta tuli myös mainituksi.

Vertailussa Suomen sijoitusta laskee myös kumppanin sukupuolen vaikutus verenluovutukseen, yhdenvertaisuus-toimintasuunnitelman puute, vanhemmuuden yhdenvertaisuuteen liittyvät puutteet, ns. vihapuheeseen puuttumiseen liittyvien lakien ja käytäntöjen puute sekä eheytystoiminnan kiellon puuttuminen. Myös turvapaikkakriteeristössä on puutteita hlbti-statuksen osalta. 

3 kommenttia

Malta on hyvä esimerkki siitä, kuinka katolisen kirkon ote yhteiskunnassa on heikkenemässä. Maltalla oli, ei niin kauan sitten, katolisen kirkon tiukan konservatiivinen ote koko yhteiskuntaan. Kirkolla on tehokas lobbauskoneisto ja rahaa sen toteuttamiseen. Katoliselle kirkolle ei tunnetusti ole kelvannut mikään laki, jolla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa olisi parannettu. Rekisteröity parisuhde tuli siellä voimaan 2004 ja laki samaa sukupuolta olevien avioliitosta ja oikeudesta adoptoida tuli voimaan 2015. Maltalla on tilanne nyt parempi kuin vaikkapa meillä.

Oletettiin, että esimerkiksi Espanjassa ei saada mitenkään tasa-arvoista avioliittolakia aikaiseksi kirkon raivokkaan lobbauksen vuoksi. Laki saatiin kuitenkin läpi 2005 Espanjan valtapuolueen vaihduttua konservatiiveista sosialisteihin.
Minua kiinnostaa aina se, miten rehellistä vasemmistopuolueiden kannatus homojen ja lesbojen yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi on, varsinkin konservatiivisissa maissa, joissa kirkon ote yhteiskunnasta on vielä havaittavissa. Onko kyse aidosta asiasta, vai strategisesta politiikasta? Osittain varmasti aidosta tahdosta, mutta osittain myös puolueen mukana äänestämisestä. Joka tapauksessa tuntuu yllättävältä ja rohkaisevalta, että Maltan ja Espanjan kaltaisissa maissa, ja jopa Etelä-Amerikassa, löytyy kiinnostusta homo- ja lesboasioita kohtaan myös muussa kuin kielteisessä mielessä.