Torontossa asustaa Iranin queer-organisaation perustaja ja vetäjä Arsham Parsi. Hän kertoo, mikä merkitys internetillä on Iranin homoille ja lesboille. Kuten hyvin tiedetään, homoseksuaalisuus on rangaistavaa ja siitä voi tulla jopa kuolemanrangaistus.
Kysymys: Miten arvioit homojen tilanteen iranilaisessa blogi-maailmassa? Kertovatko monet homoudestaan?
On paljon iranilaisia hlbti-bloggaajia, jotka myös asuvat Iranissa. He toimivat anonyymeinä ja käyttävät salanimiä. Usein kuitenkin hallitus löytää heidät IP-osoitteiden avulla.
Kysymys: Miten he käyttävät internetiä kertoakseen Iranin homojen tilanteesta?
Netti on tällä hetkellä tärkein informaatiokanava. Omalla järjestöllämme ei ole edustajia Iranissa. Ketään ei haluta vaaraan. Me seuraamme täällä lännessä blogeja ja käytämme niitä tietolähteinä. Internet on suuri lahja meille.
Kysymys: Miten teidän järjestöönne suhtaudutaan Iranissa? Onko vuoropuhelua homo- ja ihmisoikeusjärjestöjen kanssa? Entä ne, jotka pitävät homoutta syntinä ja epämoraalisena?
On monenlaisia reaktioita. Saamme paljon vihakirjeitä. Mutta on myös paljon kannustusta. Iranilaisten homojen blogeissa on välillä vastakkainasettelua. Monesti myös muut bloggaajat käsittelevät aihetta. Mutta viime vuosina ihmisten näkövinkkeli on muuttunut.
Kysymys: Onko teillä foorumia, johon iranilaiset homot voisivat lähettää ideoitaan tai kommentteja?
Meillä on lehti Cheraq. On myös keskustelufoorum, joka avattiin pari kuukautta sitten. Mutta eniten on blogeja.
Kysymys: Millainen on homojen tilanne Iranissa? Pystyvätkö he ilmaisemaan itseään?
Kuten sanottu, viime vuosina on tapahtunut muutosta. Koska fyysinen yhteys ei ole Iraniin mahdollinen, on vain netti. Ja monet yrittävät olla aktiivisia. Iranin homojen ongelmista on tullut ihmisoikeusongelmia. Homojen ja lesbojen välillä on myös eroja. Lesbot ovat hyvin näkymättömiä johtuen naisten huonosta asemasta yhteiskunnassa. Lesbojen blogeja ei juuri löydy. Lesboille on kuitenkin on-line -lehti Hamjens-e-man.
(Global Voices)