Torstaina Science-lehdessä julkaistu tutkimus toteaa, että yksilön kantamista geeneistä ei voi päätellä, harrastaako henkilö joskus seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa.
Tutkimuksesta ovat kertoneet esimerkiksi EurekAlert ja BBC. Suomessa asiasta ovat kertoneet esimerksiksi Helsingin Sanomat, Tekniikan Maailma, Tiede, ja MTV.
Kyse oli genominlaajuisesta assosiaatiotutkimuksesta (GWAS). Harvardin yliopiston ja Massachusettsin teknillisen korkeakoulun tutkijat käyttivät aineistona tietoa lähes puolen miljoonan ihmisen perimästä. Noin 410 000 ihmisen tiedot olivat peräisin Britannian biopankista ja 67 000:n tiedot 23andMe-geenitestiyrityksestä. Tutkimusjoukosta rajattiin pois transsukupuoliset ja intersukupuoliset.
Tutkimuksen kohteena oli sellaisten henkilöiden perimä, jotka olivat taustatietoihin itse ilmoittaneet harrastaneensa seksiä omaa sukupuolta olevan kanssa, joko yksinomaan tai onko heillä ollut myös eri sukupuolta olevia kumppaneita. Rajaavana tekijänä ei siis ollut esimerkiksi omiin eroottisiin ja romanttisiin tuntemuksiin liittyvä havainto tai oma identiteetti.
Tutkimuksen tekijöiden mukaan ei ole yksittäistä "homogeeniä", vaan tuhansia ominaisuuteen hienoisesti linkittyviä geneettisiä variantteja. Kaikkien testattujen geenivaihtoehtoehtojen merkitys on yhteensä 8-25 prosenttia. Tutkimuksen pääkirjoittaja Andrea Ganna kuvaa taipumusta harrastaa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa monigeeniseksi ominaisuudeksi. Viisi geenimuotoa liittyy tutkimuksen mukaan merkittävästi “samansukupuoliseen seksuaalikäyttäytymiseen”, mutta niiden yhteenlaskettu merkitys jää kuitenkin alle prosenttiin.
Löydöksistä voi tutkijoiden mukaan päätellä, että "samansukupuolisen seksuaalikäyttäytymisen" taustalla on monimutkainen sekoitus geneettistä ja ympäristön vaikutusta, samalla tavoin kuin suurimmassa osassa muitakin inhimillisiä ominaisuuksia. Tutkijat katsovat löydöksien tarjoavan käsitystä samansukupuolisen seksuaalikäyttäytymisen biologisesta taustasta. He kuitenkin korostavat yksinkertaistettujen johtopäätösten vastustamisen tarpeellisuutta, sillä käyttäytymisfenotyypit ovat monimutkaisia ja käsityksemme geneettisyydestä ovat alkeellisia. Väestötasolla näkyviä havaintoja ei voi viedä yksilötasolle, eikä yksilön käyttäytymistä voi ennustaa geeneistä.
Tutkijoiden mukaan heteroseksuaalien ja ei-heteroseksuaalien välillä on tiettyjä geneettisiä eroja. Tietyt muut erot taas liittyvät siihen, kuinka suuri osa ei-heteroseksuaalien seksikumppaneista on samaa sukupuolta. Tästä tutkijat päättelevät, ettei ole yhtä suoraa jatkumoa eri ja saman sukupuolen seksuaalisen suosimisen voimakkuuden välillä, jossa toinen vähenisi samalla kuin toinen kasvaisi.
Tutkijat katsovat ns. Kinseyn asteikon olevan edellisen valossa liiallisen yksinkertaistuksen. Kinseyn asteikolla täysin heteroseksuaalinen yksilö saa arvon nolla ja täysin homoseksuaalinen arvon kuusi, ja näiden keskivälissä kolmen paikkeilla olisi täysin biseksuaalinen henkilö. Aseksuaalinen henkilö on asteikon ulkopuolella. Samanlaiseen asteikkoon perustuva ns. Kleinin asteikko taas mittaa erikseen seitsemää eri osa-aluetta, esimerkiksi seksuaalista käyttäytymistä, tunteiden kohdistumista, fantasioita, elämäntapaa ja yksilön kokemaa identiteettiä. Nyt tehdyn tutkimuksen tekijät kuitenkin kertovat havainneensa, että kaikkiin edellisiin osatekijöihin on liitoksissa samoja geneettisiä tekijöitä.
Laajaa yhteisymmärrystä nauttiva käsitys seksuaalisen suuntautuneisuuden vaihtelun ympäristötekijöihin liittyvästä taustasta on sikiöajan hormonialtistus kohdussa, jota nyt tehty tutkimus ei tutkijoiden mukaan sen paremmin vahvista kuin kumoakaan. Ihmisen elämänhistorialla on vaikutusta siihen, tuleeko tämä elämänsä aikana harrastaneeksi seksuaalista kanssakäymistä samaa sukupuolta olevan kanssa. Aiemmissa tutkimuksissa on myös havaittu, että miesten ja naisten kohdalla seksuaalisen mielenkiinnon sukupuolisessa kohdistumisessa on taustalla eri mekanismeja.
Nyt tehdyn tutkimuksen tulosten viestinnässä on käytetty apua hlbti-järjestöjä ja -yhteisöjä. Näiden toiveiden vuoksi käytetään termiä “ei-heteroseksuaalisuus” vastaparina “heteroseksuaalisuudelle”, eikä esimerkiksi käsitettä homoseksuaalisuus, queer, gay tai lesbo.
Britannian biopankin tietojen perusteella 4,1 prosenttia miehistä ja 2,8 prosenttia naisista kertoi joskus harrastaneensa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa.
Andrea Ganna on työskennellyt maaliskuusta lähtien Helsingin Meilahdessa Suomen molekyylilääketieteen instituutin ryhmänjohtajana. Helsingin Sanomat kertoo, että hän ryhmineen kehittää keinoälyä, joka osaisi biopankeissa ja potilasaineistoissa tunnistaa sairauksien kehittymisen varhaisessa vaiheessa. Seksuaalisuutta koskeva tutkimus ei liity Gannan työtehtäviinsä Suomessa, mutta hän ryhmineen koki velvollisuudeksi tehdä tutkimus kunnollisesti, ennen kuin joku muu taho tekee sen epäsopivalla tavalla.
