Tutkimus: samansukupuolisen seksuaalikäyttäytymisen taustalla ei yhtä geeniä, vaan lukuisia geenejä ja ympäristötekijöitä (juttukommentit)

  • 1 / 8
  • JuhaniV
  • 31.8.2019 22:30
Tämän uutisen luettuani mietiskelen jälleen kerran sitä miksi yritetään yhä etsiä syytä homoseksuaalisuudelle. Mielestäni takana ei ole mikään muu kuin perustavaa laatua oleva virheellinen käsitys, että homoseksuaalisuus olisi jotenkin epänormaalia taikka peräti sairasta. Miksi ei koskaan etsitä syytä heteroseksuaalisuudelle? Miksi ei koeteta löytää bi-geeniä, entäs trans-geeniä jne. jne.
Minä taas ajattelen, että asiaa tutkitaan, koska se on tutkittavissa. Lisäksi suhteelliseen yleisenä esiintyvään ilmiöön on koettu liittyvän tiettyjä paradokseja.

Tutkittavuus: nykyään omasta seksuaalisuudesta ollaan niin avoimia, että tämänkaltaisen vertailemiskelpoisen tutkimusmateriaalin syntyminen on mahdollista. Elämää tahdotaan ymmärtää - joskin tiedolla toki on varjopuolensa ja väärinkäyttömahdollisuutensa. Seksuaalinen suuntautuneisuus on (tosin vain etupäässä yksilön itsensä) määriteltävissä joksikin tietyksi arvoksi vähän siten kuin silmien väri, ihonväri tai pituus.

Tässä tutkimuksessa rajaavaksi tekijäksi oli otettu tutkittavien seksikumppanien sukupuoli, joka yhä hieman samansukupuolista seksuaalista aktiviteettia torjuvassa ilmapiirissä voi vääristää tuloksia esimerkiksi siten, että addiktioherkkyyteen ja riskinottoon liittyvä perinnöllinen alttius korostuu; vain kaapissa unelmoivat toimimaan uskaltautumattomat/haluamattomat tulevat kirjautuneeksi heteroseksuaalieiksi.

Paradoksi: suvullisen lisääntymisen ja evoluution näkökulmasta lisääntymistä hillitsevän ominaisuuden pysyminen perimässä on kiinnostavaa. Oletettavasti se on liitoksissa johonkin selviämistä edistävään tekijään ja/tai se itsessään on ollut sellainen.

Heteroseksuaalisuuden "syy" selviää samaa tahtia kuin homoseksuaalisuudenkin. Ja sittenhän on vielä aseksuaalisuus. Heteroseksuaalisuutta itsessään on hankalaa tutkia ilman vertailua ei-heteroseksuaalisuuteen (jota tässä tutkimuksessa itse asiassa homoseksuaalisuuden asemesta selvitettiin), ja näillä tutkijoilla on näkemyksiä homoseksuaalisuuden ja biseksuaalisuudenkin geneettisistä eroista, joskin johtopäätelmäketju tuloksista ei ole ihan ehyt. Muutamia muitankin merkittäviä (jo tiedossa olevia) asioita oli jätetty asetelmasta huomiotta ja tavallaan "sotkettu" mahdollisuuksia havaita asioita selvemmin.

Yleisesti on tuloksekkaampaa keskittyä leppäkertun peitinsiivissä pisteiden olemassaoloon kuin muuhun väritykseen - jos haluaa selityksen siihen, miksi leppäkertun peitinsiivet eivät ole tasaväriset.

Tutkimus tutkimukselta näyttää tulevan selvemmäksi seksuaalisen suuntautuneisuuden vaihtelun taustalla olevat monet vaikuttimet: lukemattomia perintötekijöitä yhden geenin asemesta, muutaman korostuessa, ynnä sikiöajan hormonialtistus ja lopulta elämäntarinan otollisuus elää ehyenä itsenään. Omien geenien ohella minusta olisi kiinnostavaa myös tietää, miten äidin raskauden mekanismeihin liittyvät geenit vaikuttavat etenkin hormoniasiaan.

Transsukupuolisuuteen liittyvää geneettistä tutkimusta tietääkseni tehdään, mutta asiassa on enemmän muttia. Yksi on se, että sukupuoiliseen moninaisuuteen liittyy enemmän stigmoja, jotka seksuaalisesta moninaisuudesta ovat länsimaissa haihtuneet. Lisäksi ilmiöiden selvärajaisuuksissa on eroja.

Edit: pari kielellistä lapsusta fiksattu jälkikäteen.
Aivelon kirjoitus on mielenkiintoinen - ja ajatuksiakin herättävä. Omalta osaltani kommentoin lähinnä tutkimusasetelmaa, ja voin allekirjoittaa Aivelon havainnot.

Tutkimuksessa ei siis selvitetty seksuaalista suuntautuneisuutta, vaan nimenomaan seksuaalikäyttäytymisen sukupuolittuneisuutta; mikä saa yksilön harrastamaan seksiä samaa (tai eri) sukupuolta olevan kanssa. Aivelo toteaa yksilön homouden (synnynnäinen seksuaalisen suuntautuneisuus) olevan merkittävän tekijän. Tämän lisämksi hän mainitsee käyttäytymisen osalta syyt alkoholista uteliaisuuteen ja väkivaltaan: "Homouden lisäksi avoimuus, uteliaisuus, riskinotto ja spontaanius voivat kaikki selittää tätä käyttäytymistä".

Hän toteaa, että tutkimuksessa tutkittu ilmiasu (seksin harjoittamisen sukupuolittuminen) ei ole onnistuneesti rajattu. Aivelo ottaa myös sen, että miesten ja naisten homoseksuaalisuus on erilaista ja asiaan liittyvät geenialueet vain osittain päällekkäisiä. Aivelo pohtii miesten ja naisten yhdistämisen samaan tutkimukseen järkevyyttä.

Se, että "homogeeniä" ei ole löydetty - eikä löydettänekään, rauhoittanee niitä, joilla on huoli mahdollisista ennakoivista toimenpiteistä.

Tutkimuksesta on julkaistu lyhyt uutinen myös Potilaan lääkärilehden verkkosivuilla ( https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/perima-ei-maaraa-homoseksuaalisuutta/ ) otsikolla "Perimä ei määrää homoseksuaalisuutta", ja 3.9.2019 Lääkärilehdessä. Verkkojutussa ingressinä on toteamus: Laaja genomitutkimus ei löytänyt homoseksuaaliselle käyttäytymiselle perinnöllistä taustaa.

Paitsi että itse asiassa kyllä löysi, vaikka tämä perinnöllinen tausta ei suodattumattomasti johdakaan toimintaan.

Jotenkin tuntuu taas, että seksuaalisen suuntautuneisuuden (ominaisuus) ja seksuaalisen käyttäytymisen (toiminta) välille on rakennettu välitön yhteys. Aika vahva on konsensus siitä, että seksuaalinen suuntautuneisuus on myötäsyntyinen (vahvasti perinnöllinen ja esimerkiksi sikiöajan hormoniympäristöön liittyvä) ominaisuus. Tämä ominaisuuden tulee esiintulo taas liittyy kulttuuriin, kasvatukseen ja muuhun elettyyn elämään.

Setan verkkosivuilla ( https://seta.fi/2019/09/05/ihmisen-seksuaalistakaan-kayttaytymista-ei-voida-selittaa-vain-geeneilla-elamanhistoria-ja-ymparistotekijat-vaikuttavat/ ) pääsihteeri Kerttu Tarjamo katsoo kirjoituksessaan, että loputon kiinnostus homoseksuaalisuuden syihin tuntuu turhauttavalta sekä "homouden normalisointi" seksuaalisen käyttäytymisen syiden selittämisellä vanhanaikaiselta ja toiseuttavalta. Hän viittaa siihen, että dekriminalisoinnista on pian 50 vuotta ja depatologisoinnista 40 vuotta.

Toisaalta Tarjamo toteaa sen tiedon merkityksellisyyden, että on kyse ilmiöstä, joka ei ole vain ja ainoastaan oman valinnan vallassa. Varsinkin arvokonservatiivisessa (l. uskonnollisessa) ympäristössä elävälle tällaisella tiedolla voi olla jopa hengensäästävä vaikutus: seksuaalisen suuntautuneisuuden muuttamiseen ei voi aktiivisesti vaikuttaa, vaikka jostain syystä niin tahtoisikin. Seksuaalisen suuntautuneisuutensa voi ehkä onnistua lakaisemaan "maton alle", mutta ei muuttamaan.

Kaikesta kritiikistä huolimatta pidän tarpeellisena ja hyödyllisenä, että seksuaalisen suuntautuneisuuden ja sukupuolen moninaisuutta tutkitaan monista näkökulmista. Se edistää aihepiirin normalisoitumista ja arkisuutta. En niinkään usko sen toiseuttavuuteen.
  • 5 / 8
  • JuhaniV
  • 13.9.2019 21:50
Ihminen ei ole ollenkaan niin monimutkainen kuin on aiemmin luultu, vaan paljon monimutkaisempi.

Tähän homogeeni-keskusteluun lisämausteeksi epigenetiikka. Mitenkä se voisi vaikuttaa siihen, kuinka ihminen käyttäytyy seksuaalisesti.

Yle Areenan tiedeohjelmassa käsitellään juuri epigenetiikkaa. Homoseksuaalisuuteen ei mitenkään kajota ohjelmassa, mutta antaa ajattelun aihetta siitä, kuinka paljon meissä voi olla vielä tutkimatonta ja kuinka mitä ilmeisimmin "homogeeni" pakenee yhä kauemmaksi tutkijoiden mikroskoopin alta.

Tuhti tiedepaketti epigenetiikasta:
https://areena.yle.fi/1-50242439
Epigeneettinen periytyminen on ollut aiemminkin esillä, ja suoraviivaisen perinnöllisyyden luonnollisena hämmentäjänä sen merkitys hyötyineen kiehtoo minua kovasti. Vuonna 2012 tutkijaryhmä arvioi löytäneensä "toistaiseksi uskottavimman" selityksen homoseksuaalisuudelle ( https://ranneliike.net/uutiset/9260/tutkijaryhma-uskoo-loytaneensa-toistaiseksi-uskottavimman-selityksen-homoseksuaalisuudelle ). Muutamaa vuotta myöhemmin kerrottiin tutkimustuloksesta, jonka mukaan epigeneettisillä laskentakaavioilla voitiin ennustaa miehen seksuaalinen suuntautuminen ( https://ranneliike.net/uutiset/12021/tutkimustulos-epigeneettisilla-laskentakaavioilla-voitiin-ennustaa-miehen-seksuaalinen-suuntautuminen ).
  • 7 / 8
  • JuhaniV
  • 14.9.2019 10:26
Mielestäni edelleenkään ei ole yhteistä näkemystä siitä mikä tarkkaan ottaen on homoseksuaalista käyttäytymistä. Prosentitkin heittävät melkoisesti sen mukaan kuka on tarkastelija. Mukaan tutkittavien joukkoon voidaan laskea jopa henkilöt, jotka ovat kerran kokeilleet seksiä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Myös tästä määrittelemättömyydestä seuraa, että tutkimustulokset voivat vaihdella melkoisesti.

On lähinnä huvittavaa ja epäloogiasta, kuinka homoihin kielteisesti suhtautuvat tahot yrittävät vähätellä homojen lukumäärää. Samaan aikaan nuo samat tahot käyttävät merkittävän määrän aikaansa ja aktiivisuuttaan homoseksuaalisuuden esillä pitämiseen ja sen tuomitsemiseen.
Käsitteen "homoseksuaalinen käyttäytyminen" hähmyisyys lienee sidoksissa siihen, että "heteroseksuaalinen käyttäytyminen" ja näiden yläkäsite "seksuaalinen käyttäytyminen" ovat lopulta ihan yhtä hähmyisiä. Oikein laajasti ajateltuna ihminen on kävelevä suvunjatkamiselin tai tukivälineistö suvunjatkamiselimille. Suppeasti ajateltuna seksuaalinen käyttäytyminen on kaikesta (ihmisen) toiminnasta erotettu pyrkimys paritteluun. Mitä älyllisesti kehittyneemmästä elämänmuodosta on kyse, sitä suurempi vaikutus on kaikenlaisella suhteilulla kommervenkkeineen. Ihmisten kohdalla melkoisen paksu välikerros on käsitteellinen ajattelu, kyky sanoittaa ajatuksiaan sekä välittää niitä muille ja ottaa niitä vastaan muilta.

Tuossa määrän vähättelyssä ja (vähäisen) määrän käyttämisessä perusteluna (olla ottamatta huomioon vähemmistöön kuuluvien hyvinvointia) on mielenkiintoinen avain vähättelijöiden sielunmaisemaan: heiltä selvästi puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan.