Kirkon avioliittokäsitys ja sen taustat Vartija-lehden tarkastelussa

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • Sami Mollgren
  • 7
Helsingin Kalliossa samaa sukupuolta olevien avioliittoihin suhtaudutaan keskimäärin myönteisemmin kuin yleisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä.

Vartija-julkaisussa sen päätoimittaja Matti Myllykoski käsittelee 17. maaliskuulle päivätyssä pääkirjoituksessa Suomen evankelis-luterilaisessa käytävää keskustelua samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Pääkirjoituksen lisäksi Vartijassa on julkaistu joukko muitankin asiaa käsitteleviä kirjoituksia.

Vartija on uskoon ja uskomiseen liittyviä kysymyksiä käsittelevä mielipidelehti, jota julkaiseen lehden kannatusyhdistys.

Myllykosken pääkirjoitus

- Tulisiko kirkollinen avioliitto avata samaa sukupuolta oleville pareille, joiden avioliiton Suomen valtio nyt tunnustaa?

Myllykoski käy kirjoituksessa läpi taustoja sille, miksi kirkossa avioliittokäsityksen laajentaminen samaa sukupuolta oleviin pareihin on hankala prosessi. Myllykoski kuitenkin ennakoi muutoksen toteutumista kirjoituksensa otsikkoa myöten: "Kohti samaa sukupuolta olevien kirkollista avioliittoa - hitaasti mutta varmasti".

- Kirkko sätkii kehityksen mukana ja keskustelee koko ajan siitä, mikä sen julistamassa evankeliumissa on luovuttamatonta – tai paremmin ilmaistuna: mikä evankeliumissa ilmentää sitä, että Jumala on hyvä, oikeudenmukainen ja rakastava Jumala?

- Suvaitsevuuden tuolla puolen on näky siitä, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan yhtä ja samaa. Juuri siksi he kaikki ovat kristitylle myös lähimmäisiä. Eurooppalaiset kirkot ovat toisen maailmansodan jälkeen päässeet pääosin irti omahyväisen dogmatismin, nationalismin ja ksenofobian kirouksesta – hitaasti mutta varmasti.

Myllykoski arvioi kirjoituksensa päätteeksi, että yksi seuraavista askelista tällä tiellä on kirkollisen avioliiton avaaminen samaa sukupuolta oleville pareille.

Artikkeli "raamatullisesta avioliittokäsityksestä"

Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissisen ja teologian tohtori Päivi Vähäkankaan kirjoituksessa "Raamattu ja avioliitto perustevaliokunnan avioliittomietinnössä" käydään läpi "raamatullisen avioliittokäsityksen" ja kirkon päätöksentekoprosessissa käytetyn raamatuntulkinnan taustoja. 

Kirjoittajat esittävät huolestuneisuutensa siitä, että avioliittokysymystä käsitelleen perustevaliokunnan mietinnön käsitys avioliitton raamatullisuudesta perustuu "yksittäisten jakeiden toistamiseen ilman pohdintaa siitä, miten tekstien syntykonteksti sekä historiallinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ero nykypäivään pitäisi huomioida tulkinnassa" sekä tekstien irrottamisesta asiayhteydestään.

Mietintöön tutustuttuaan Nissinen ja Vähäkangas toteavat katsoneensa tarpeelliseksi kirjoittaa nyt julkaistun puheenvuoron. Kirjoittajat tiivistävät kuvailevansa 19. maaliskuuta julkaistussa artikkelissaan lyhyesti Raamatussa esiintyviä avioliittokäytäntöjä ja niiden kontekstia, ja arvioivansa perustevaliokunnan mietinnön raamattuargumentaatiota.

Ns. "raamatullista avioliittokäsitystä" käsittelevässä osassa muistutetaan, että Raamatun teksteissä lukija kohtaa yhteiskunnan, jonka hierarkia perustuu erilaiseen sukupuolentulkintaan kuin mihin nykyinen länsimainen raamatunlukija on tottunut. Raamatun taustalla olevien yhteiskuntien avioliitto ei ole yhdenvertaisten kumppanien yhteenliittymä eivätkä sukupuolisuhteen osapuolet ole lähtökohtaisesti tasa-arvoisia.

Myös täkäläisen kirkon avioliittoja käsittelevän opetuksen todetaan ajan mittaan kokeneen muutoksia.

Nissinen ja Vähäkangas esittelevät Raamatussa esiintyviä avioliittoja sekä valottavat historiallista taustaa miehen ja naisen hierarkista asemaa toisiinsa nähden. Lisäksi perehdytään siihen, mitä Raamatussa sanotaan homoseksuaalisuudesta - vai sanotaanko yhtään mitään.

Kirjoituksen lopussa analysoidaan vielä kirkon piirissä olevien avioliittokantojen törmäystä: ovat yhteiskunnassa tapahtuvaa tosiasiallista muutosta korostavat, joiden tulkinnallinen katse kohdistuu yhteiskuntaan ja ihmisiin sekä oppia ja auktoriteettia ensisijaisena pitävät, joille merkitsevämpää on tunnustus ja traditio. 

7 kommenttia

Molemmat uutisjutussa esitellyt kirjoitukset ovat tärkeitä. Ne sisältävät hyvin perusteltuja ajatuksia.

Kirjoituksessaan Nissinen ja Vähäkangas lyttäävät vaikuttavin argumentein kirkon perustevaliokunnan mietinnön. He toteavat, ettei se ole lainkaan tasapuolinen eri näkökulmia tarkastellessaan. Mietintö puoltaa toistuvasti vanhakantaista näkemystä avioliitosta.

On hyvä, että Nissinen ja Vähäkangas puuttuivat noin jykevällä puheenvuorollan mietintöön.
Voi olla, että tätä avioliittokeskustelua käydään kirkossa hyvinkin pitkään, kun liikahdukseen niin suuntaan kuin toiseenkin vaaditaan kirkolliskokouksessa määräenemmistö.

Nykytilanteessa on kuitenkin huomioimisen arvoista se, että ei ole mitään juridista perustetta estää pappeja vihkimästä avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja - tai rangaista näin tekeviä pappeja.

Suomessa laki yksiselitteisesti sallii samaa sukupuolta olevien avioliitot - ja yhtä yksiselitteisesti Suomessa voimassaoleva lainsäädäntö ja kirkon säännöstö ei estä vihkimästä samaa sukupuolta olevia kirkollisesti avioliittoon.