Kiasman entinen johtaja Berndt Arell on avautunut mediassa yksityisyydestään

  • Uutinen
  • Viihde, kulttuuri ja media
  • vaeltaja2006
  • 8

Kiasman johtaja, sittemmin Tukholman Nationalmuseumin johtaja ja nykyään Fotografiska-näyttelykeskuksen konsulttina toimiva Berndt Arell on useampaan otteeseen ollut julkisuudessa kertomassa yksityisyydestään. Kymmenen vuotta sitten hän esitteli perhelehdissä kesähuvilaansa ja perhettään.

Nyt Areenassa on tv-ohjelma, jossa hän kertoo uskonnollisesta heräämisestään 2000-luvun alkupuolella. Arell kertoo, miten hän kiinnostui ortodoksisuudesta. Hän kävi useammankin kerran Kreikassa Athos-vuorella munkkiyhteisössä ja sai sieltä munkkiystäviä. Kokemukset luostarissa johtivat hänet jonkinlaiseen heräämiseen, ja nykyään hän on aktiivinen ortodoksiseurakunnan jäsen. Ristiriita on  hänen oman seksuaalisuutensa ja  ortodoksikirkon perinteiden välillä, mutta hänet on hyväksytty seurakuntaan ilman erityisehtoja.

Tv-ohjelma kuuluu sarjaan Taivalllista menoa ja tämän jakson nimenä on  "Jumalainen kohtaaminen". Ohjelma on Areenassa.

Taivaallista menoa, Jumalainen kohtaaminen, Areena

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

Hlbtiq-väelle Arell tuli tutummaksi, kun hän vuonna 2006 oli järjestämässä Kluuvin galleriaan Tom of Finland -näyttelyä. Näyttelykirjassa "Tom of Finland -ennennäkemätöntä" häneltä on laaja artikkeli Tomin taiteesta. Myöhemminkin hän on käynyt luennoimassa eri tilaisuuksissa Touko Laaksosesta ja tämän taiteesta.

Viime vuonna hän oli mm. Ruotsin suomenkielisessa Sisu-radiossa kertomassa siitä, miten hän on joutunut 2013 miespuolisen puolisonsa pahoinpitelemäksi. Asiasta on ollut myös uutis- ja lehtiartikkeleita. Hän on päässyt tästä vaikeasta elämänvaiheesta yli ja kertoo ohjelmissa oman elämänsä tapahtumista rauhallisena ja jollain tavoin "kypsästi".

Sisu-radion ohjelman voi kuunnella tältä nettisivulta

Sisuradion Arell-ohjelma ja artikkeli, voi kuunnella kohdasta Kesäpuhujat

8 kommenttia

Kristinuskossa ei tarvitse erityistä uskonnollista " heräämistä ", kun me kaikki saamme käydä rippikoulun. Olin yhdessä vaiheessa tosi yllättynyt, kun huomasin, miten monilla on seurakuntataustaa, jopa niin että olivat olleet näissä Raamattukouluissa.

Ehkä se on hienompaa olla ortodoksi kuin lutsku. Mutta homoja viehättävät nämä tiukan linjan ottaneet kirkot, missä he takuulla saavat huomiota ja ovat keskipisteenä.
Tähän vaikuttavat tuetenkin tämä, kun ei lapsena ole saanut olla oma itsensä eikä sitten omana itsenään kasvatettu. Mutta monen pitää olla omassa perheessäänkin kaapissa ja turpa kiinni eli olla patterin välissä tiukka märkä pipo päässään.

Tämä kaapista ulostulo on vähän samanlaista kuin tulla uskoon eli sama paatos ja samat uhat. "Olen kristinuskon aktiiviuskis tai homoaktiivi". Nissä on tätä samankaltaisuutta, koska homous on stigmatisoitu ja uhka koko perheelle ja suvulle. Monin paikoin on vielä näin.

Tyyliin : olen sisäitänyt ideologian ja anarkisti. Sitten seuraavaksi liitytään ahdasmieliseen kirkkoon ja sama anarkismi jatkuu ( huomionkipeys ). Kommunismin vaikutusta? Jokainen haluaa olla Che! Tällainen Kristushahmo ja tehdä maailmanvallankumousta. Naisethan sanoivat tehneensä vallankumouksen tällä valhekampanjalla ( #metoo ).
Ortodokseilla on paremmat bileet ja näyttävämmät vetimet.
Ehkä heistä löytyy myös nöyryyttä luterilaisia enemmän (en nyt puhu Moskovan patriarkaatista).