Kristinuskossa ei tarvitse erityistä uskonnollista " heräämistä ", kun me kaikki saamme käydä rippikoulun. Olin yhdessä vaiheessa tosi yllättynyt, kun huomasin, miten monilla on seurakuntataustaa, jopa niin että olivat olleet näissä Raamattukouluissa.
Ehkä se on hienompaa olla ortodoksi kuin lutsku. Mutta homoja viehättävät nämä tiukan linjan ottaneet kirkot, missä he takuulla saavat huomiota ja ovat keskipisteenä.
Tähän vaikuttavat tuetenkin tämä, kun ei lapsena ole saanut olla oma itsensä eikä sitten omana itsenään kasvatettu. Mutta monen pitää olla omassa perheessäänkin kaapissa ja turpa kiinni eli olla patterin välissä tiukka märkä pipo päässään.
Tämä kaapista ulostulo on vähän samanlaista kuin tulla uskoon eli sama paatos ja samat uhat. "Olen kristinuskon aktiiviuskis tai homoaktiivi". Nissä on tätä samankaltaisuutta, koska homous on stigmatisoitu ja uhka koko perheelle ja suvulle. Monin paikoin on vielä näin.
Tyyliin : olen sisäitänyt ideologian ja anarkisti. Sitten seuraavaksi liitytään ahdasmieliseen kirkkoon ja sama anarkismi jatkuu ( huomionkipeys ). Kommunismin vaikutusta? Jokainen haluaa olla Che! Tällainen Kristushahmo ja tehdä maailmanvallankumousta. Naisethan sanoivat tehneensä vallankumouksen tällä valhekampanjalla ( #metoo ).
Ortodokseilla on paremmat bileet ja näyttävämmät vetimet.
Ehkä heistä löytyy myös nöyryyttä luterilaisia enemmän (en nyt puhu Moskovan patriarkaatista).
Kuuntelin nämä jutut. Toi sarja uskosta tai oikeammin uskonnosta herätti kysymyksen, että olisiko ikoninäyttelyä koskaan tullut Helsinkiin, jos papit siellä Kreikassa olisivat tienneet homoudesta, mutta se ei kai tässä ollut se oleellisin seikka. No ok varmaan ikonin äärellä oleminen on osa ortodoksista uskoa, tässä Arellilla oman kertomansa mukaan on tullut " tehtävä " ikonin kautta eli näyttely oli myös "kutsumus". Hyvä tarina. Tuli hieman sellainen olo, että onks tää legendaa.
Kun on esillä mediassa, mahdollistaa myös sen, että muistetaan ja saa töitä, vaikka ei niitä itse hakisikaan.
Sitten pohdin tätä uskonnon roolia näillä julkihomoilla, jotka menevät näihin instituutioihin, niin onko tässä tällaista auktoriteettiongelmaa vai mitä, jos kerran on jo olemassa vuosituhantiset perinteet että mitä tehdään ja miten vai haetaanko vain asemia itselle. Mitä tää touhuilu on? Heillä on omat juttunsa ja sillä sipuli. Kun tulee sekulaarista yhteiskunnasta niin ei se luostarilaitos ole samaa, vaan ihan eri asia, vaikka niillä oli merkittävä rooli aikoinaan koko yhteiskunnalle, mutta se oli hengellistä työtä. Menee näyttämään tätä omaa "haavaansa". Se tarkoittaa heille julkisyntistä, joka ei ole kääntynyt siinä mielessä kuin mitä sillä ymmärretään. Menee sinne sillä asenteella, että " te olette väärässä ! "
Varmaan hyvä lähtökohta. Sitten ostellaan näitä kauniita koristeita (, mutta saahan niistä aina rahat pois, kun myy ) Uskonto on uskonto. Politiikka on politiikkaa.
Naispapithan kirjoittaa omaa Raamattuaan ja luovat omaa uskontoaan. He tekevät näin. Mutta miksi he tekivät sen luterilaisen kirkon sisällä? Tietenkin rahasta! Luterilaisilla on oikeus verottaa. Siksi. Rohkeampaa olisi ollut perustaa oma uskonto riippumatta valtiosta, mutta siinä raha painoi. Se paljastaa paljon.
Mutta noin yleisesti ottaen eivät ortodoksit paljon omasta ortodoksisuudestaan paukuta julkisesti, koska heitä syrjittiin sen takia. Sama asia on juutalaisilla- hiljaa ovat. Joku tarkoitushan siinä on, jos niin sitten tekee: voihan se olla että haluaisi pappina heilua, vaikkei siitä työn raskaudesta sitten niin tiedä. Kuka tietää?
Itselleni ei ole yksikään uskonto, eikä yksikään uskonto kyennyt perustelemaan uskomis-luulottelun mielekkyyttä, eikä tarvetta.
katolilaisuuuden kanssa suuressa ero-skismassa, mitättömästä kolmion asennosta eripurassa, yhä oleva ortodoksisuus kait vetää puoleensa sillä syntiviikko-oravanpyörällään, jossa eletään uskomuksessa että seläminen on syntiä täynnä ja sitä pitää sitten katua kroonisesti viikkokierrossa. Joitain umpimiehisiä ehkä ne vain miesten kesken athokset ja vain miesten sepustamat jutut sitten kiinnostavat.
Mutta eihän elämän todellisuudesta uskomus-huuhaahan vihkiytymiset mitään hyvää tee kenellekään, ei ainakaan pidemmän päälle. Siinähänn hämärtyy elämän merkityksellisyyksien todentekemisetkin.
ortodoksien ekumeeninen johtajahan on ilmaissut useaan otteeseen dispatiansa hlbtiq-ihmisiä vastaan. Myös athoksen orotodoksi-luostari-niemimaassa on isolti etovaa se, että sinne on naisilta pääsy kielletty perustelulla, että naiset muka häiritsevät ortodoksi-uskovaisukkojen hengellistymistä, koska naiset on eriarvoistettu ja synnillistetty ortodoksiuskomuksessa(kin) ja miehet ylennetty, syittä suotta, perusteitta. Homo-miehellehän naisissa ei mentaalisestikaan ole mitään ongelmaa ja aika "kieroon kasvanutta" tekoa hetero- tai bi-mies, joka naisten kanssa ei tule toimeen.
uskomusten osaltahan Ylessä on alkanut juutalaisuudesta kertova puheohjelmasarjakin ja siinäkin valehdellaan ( = valehteluhan on uskonnoissa keskeinen harjoitettava asia) ummet ja lammet, kuten että juutalaisuus muka olisi vanhin monoteistinen (1-humpuukijumalainen) uskonto, mikä toki ei pidä paikkaansa, koska vanhempikin on ja on vielä olemassakin - ja aika monta abrahamikoille tuttua asiaa tuossa vanhimmassa, indo-persialaisessa monoteismissa onkin:
Joten kristitty Laura Huhtasaaren copy-pastettamis-usko ei ole mitään uutta.
uskontoja yhdistävä ja ehkä keskeisesti selittäväkin tekijä on se, että uskontoja ovat sepustaneet ja pitäneet muka-tärkeinä keskeisesti miehet. Mikä ehkä on ollut miesten #mentoo suuntautumisvastine koettaa synnyttää jotain, kun lapsia miehet eivät kykene synnyttämään. uskontoja synnyttäneet miehet eivät sitten vain ole kyenneet päästämään elinkelvottomista uskonto-lapsistaan irti.
Tuo "uskomus-juttuhan" lienee aivoissa olevissa rakenteissa. Toisilla se on (tehokkaampi) ja toisilla ei. Onko se sitten toiminnaltaan uskoon liittyvää mielihyvää lisäävä rakenne tai parempi (ehkä kvanttimekaniikalla toimiva) yhteys johonkin korkeampaan voimaan. Luonteestaan riippumatta järjellä perustellen tuota rakennetta ei saane käyttöön.
Jotenkin minua kummastuttaa Berndt Arellin tapa tarjoilla uskonsa julki. Viimeksi puolen tunnin tv-haastattelussa ohjelmasarjassa Taivaallista menoa. Kyseisen jakson nimi on Jumalainen kohtaaminen.
Onko hän ryhtynyt ortodoksien markkinamiehenksi, vai mikä ihmeen syy ajaa häntä tällaiseen käytökseen? Onko hän kenties uskossaan edelleen heikko ja käyttää julkisuutta, siis meitä tukemaan uskoaan?
Arvostan ja kunnioitan aitoa uskonnollista heräämistä. Sen markkinointia en lainkaan.
Ortodoksit yleensä ovat hissun kissun omasta uskostaan eivätkä paljoa huutele. Yleensäkin normaalissa elämässä ja työelämässä, jos menee kertomaan, että on " uskossa " tms vastaavaa, niin moni leimaa hulluksi: onko se seonnut? Saa heti tällaisen leiman. Täää on vähän sellainen seikka, missä minusta tulee monien homojen huono itsearvostus: kerrotaan naivisti asioita omasta yksityiselämästään, KOSKA ei ole ystäviä joille puhua. Löpertelee sitten töissä. Sitten on myös sellainen, että moni homomies puhuu jostakin erityisestä, jotta saa toiset kateelliseksi itselleen ja näin nostaa omaa itsetuntoaan. Se tietenkin kostautuu omaan nilkkaan, kuten Arellilla kävi. Eihän siinä mitään pahaa ole, kun kertoo. Minäkin kerron, mutta seuraukset saa itse kantaa: ne voivat olla vakavia, koska on paljon ihmisiä, jotka haluavat tuhota toisten uran ja jopa elämän, koska he ajattelvat, että kaikki kuuluu heille: tuo työpaikka kuuluu minulle! Tätä on hirvittävän paljon varsinkin noissa johtoasemissa. Metoo-kampanja on hyvä esimerkki myös tästä. Siinä otettiin minusta järjestelmällisesti kohteeksi menestyvät tai rikkaat miehet. Huomasitteko? He saivat mennä. Sitten tilalle tuli aina nainen. Mustamaalaamisella saa aikaiseksi.
