HGT: Ruumiinosalauluja

  • Uutinen
  • Viihde, kulttuuri ja media
  • Sami Mollgren
  • 4
Ruumiinosalauluja on ensi-illassa 23.10.2018 (kuva: HGT)

Helsingin Gayteatteri HGT ry:n syksyn tuotannon nimi on Ruumiinosalauluja. Lokakuun lopulla sitä esitetään Oranssi-klubilla Helsingin Suvilahdessa. 

Mitä tarinoita keho kertoo? Mitä se kertoo sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvasta naisesta? Miksi jotkut ruumiinosat muodostuvat tärkeämmiksi kuin toiset? Ohjaako ruumis tunteita vai tunteet ruumista?

Ruumiinosalauluja-esitystä kuvataan yhden naisen näkemykseksi itsemääräämisoikeudesta, ulkopuolisuudesta, ympäröivän yhteiskunnan oletuksista ja vaatimuksista.

Esitys on räävitön tutkielma häpeästä, rakkaudesta, seksuaalisuudesta sekä vanhenemisesta vähemmistössä elävän naisen kehon silmin. Salla Markkasen esitys on groteski kabaree elämästä ja lyyrinen joutsenlaulu menneelle.

Käsikirjoituksen, ohjauksen, musiikin ja esityksen suunnittelun takana on Salla Markkanen. Tuottaja on Veli Toppinen. Ensi-ilta on tiistaina 23. lokakuuta ja esityksiä on kuun loppuun asti. Lippujen hinta on 17 euroa, alennettujen lippujen hinta on 12 euroa.

Salla Markkanen

Salla Markkanen on freelance-esiintyjä, säveltäjä ja muusikko.

Hän on valmistunut musiikin maisteriksi vuonna 2014 Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta. Samana vuonna Markkanen jätti turvallisen työnsä opettajana kumppaneidensa kannustamana ja ryhtyi freelanceriksi viedäkseen eteenpäin taiteellista uraansa. Varsin pian Markkanen löysikin paikkansa taiteen kentältä, vähemmistöjen keskuudesta. Hän on toiminut säveltäjä-muusikko-näyttelijänä Helsingin Gayteatterissa vuodesta 2015, vierailevana improvisoivana muusikkona suomenruotsalaisista ammattinäyttelijöistä koostuvassa Stjärnfall-nimisessä improvisaatioryhmässä sekä kehitysvammaisista näyttelijöistä koostuvassa DuvTeaternissa.

Hiljattain Markkanen perusti viisihenkisen lauluyhtyeen nimeltään The Friends of Dorothy, joka on häpeämätön homorummutus ja meteliä marginaalista. Vähemmistöjen ja syrjittyjen oikeudet ovat aina olleet lähellä Markkasen sydäntä, mutta vasta Helsingin Gayteatterin myötä löytyi kanava tehdä taidetta, joka kyseenalaistaa normeja ja tuo sorrettujen ääntä kuuluville.

Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu

4 kommenttia

Kiinnostavaa, mutta tuo Ruumiinosalauluja -nimi on huonosti valittu, sillä suomenkielessä ruumis mieltyy aika vahvasti kuolleeseen ihmiseen - vrt. esim. ruumisauto, ruumiinavaus (josta toki juontanee tuo ruumiinosat), ...

Keho tai vartalo olisivat olleet elollisenelimellisempiä termejä.
vrt. kehon kieli (eikä ruumiin kieli).

Noh, luovalle taiteelle vapaudet sallittakoon, kunhan eivät ala tekemään seksiin liittyvää esitystä nimeltä "ruumiiseen sekaantuminen".

Tai sitten tuo juontuu siitä "ruumis ja sielu" -uskomuksesta, jossa ensinmainittu on eloton ja jäljempi oikeasti olematon.
Niin. Ja tuskinpa koskaan olen kuullut puhuttavan keho-autoista, kehon polttamisesta, vartalon hautaamisesta, vartalohuoneesta.

Ruumiillisuus käsitteenä on tunnettu niin kansainvälisesti kuin täällä suomessakin. Anatomiassa ja fysiologiassakin puhutaan ruumiin elimistä ja niiden toimista, ei kehon luurangosta tai kehon selkärangasta tai kehon tukielimistä. Vartalossa ei ole sisäelimiä tai hermostoja, vartalo ei johda sähköä tai vartalossamme olevat keuhkot eivät huolehdi....ymv., jne. Ruumiillisuudesta löytyy myös hyvin paljon mitä erilaisempaa tutkimustietoa ja mielenkiintoista uuttakin tutkimustietoa mm. aivotutkimukseen liittyen psykoterapian maailmassa.