Kiinnostavaa, mutta tuo Ruumiinosalauluja -nimi on huonosti valittu, sillä suomenkielessä ruumis mieltyy aika vahvasti kuolleeseen ihmiseen - vrt. esim. ruumisauto, ruumiinavaus (josta toki juontanee tuo ruumiinosat), ...
Keho tai vartalo olisivat olleet elollisenelimellisempiä termejä.
vrt. kehon kieli (eikä ruumiin kieli).
Noh, luovalle taiteelle vapaudet sallittakoon, kunhan eivät ala tekemään seksiin liittyvää esitystä nimeltä "ruumiiseen sekaantuminen".
Tai sitten tuo juontuu siitä "ruumis ja sielu" -uskomuksesta, jossa ensinmainittu on eloton ja jäljempi oikeasti olematon.
Niin. Ja tuskinpa koskaan olen kuullut puhuttavan keho-autoista, kehon polttamisesta, vartalon hautaamisesta, vartalohuoneesta.
Ruumiillisuus käsitteenä on tunnettu niin kansainvälisesti kuin täällä suomessakin. Anatomiassa ja fysiologiassakin puhutaan ruumiin elimistä ja niiden toimista, ei kehon luurangosta tai kehon selkärangasta tai kehon tukielimistä. Vartalossa ei ole sisäelimiä tai hermostoja, vartalo ei johda sähköä tai vartalossamme olevat keuhkot eivät huolehdi....ymv., jne. Ruumiillisuudesta löytyy myös hyvin paljon mitä erilaisempaa tutkimustietoa ja mielenkiintoista uuttakin tutkimustietoa mm. aivotutkimukseen liittyen psykoterapian maailmassa.
Ruumis voi yhtäläisesti olla niin elävä kuin kuollut. Sanalle syntynyt kuollut paino toki aiheuttaa sen välttelyä elävässä yhteydessä. Yksi kielen kehittymisen liikkeellepanevista voimista ovat tabut. Tässä kohdassa vältelty aihepiiri ohjaa sanavalintoja ja houkuttaa valitsemaan synonyymin tai kehittämään uuden sanan, jossa ei ole yhteyttä välteltävään aiheeseen.
