Uuden arkkipiispan virkaanastujaissaarnan lähtökohtana 3.6.2018 oli Matteuksen evankeliumin luku 16 jae 24. Arkkipiispa tulkitsi lukua selväkielisemmin. Mutta homo, lesbo tai transihminen voi tulkita asioita toisinkin.
Matteuksen evankeliumin 16:24 -jakeessa Jeesus puhuu opetuslapsilleen:
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. 25 Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. 26 Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?
Nykyaikana ihmisiä rohkaistaan olemaan aidosti ja avoimesti sitä mitä ovat. Se, joka kieltää itsensä, joutuu elämään valheessa.
Uusi arkkipiispa lähestyy virkaanastujaissaarnassaan tätä asiaa pohtimalla, mikä on ihmiselle arvokasta ja hyväksi. Mikä on ihmisen hyvä. Se voi koskea yhdenvertaisuuden toteuttamista, ilmastonmuutosta tai demokratian puolustamista. Kun tavoitellaan ihmisen hyvää, erilaiset arvostukset ja tärkeysjärjestykset ovat mukana ohjaamassa ihmistä toimimaan moneen suuntaan.
Mikä on evankeliumin mukaan on tärkeää ja arvokasta ihmiselle ja Jumalalle. Evankeliumissa sanotaan, että se, joka yrittää pitää kiinni elämästään menettää sen, mutta se joka luopuu elämästään Jumalan hyväksi, pelastaa elämänsä.”Joka elämänsä Minun tähteni kadottaa, on sen löytävä”.
Jeesus johdattelee syvemmälle arvopohdintoihin.”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa”. Arkkipiispalla on esimerkkejä. Mitä hyödyttää onnellisuuden tavoittelu, jos mikään ei riitä. Mitä hyödyttää vaikutusvalta, jos ihminen joutuu olemaan jotain muuta kuin mitä hän on. Tai mitä hyötyä on korkeasta asemasta, jos se sokaisee näkeään muiden ihmisten ahdingon.
Jeesuksen mukaan oman sielun menettäminen on suuri onnettomuus. Mikä sielu on? Arkkipiispa esittää yhden selityksen: sielu on ihmisessä sitä, mikä on luovuttamatonta ja ainoalaatuista. Sielu on jokaisen persoonan ydin, hänen ihmisyytensä, hänen minuutensa ydin. Empatia tai myötätunto nousee sielusta. Jos kadottaa sielunsa, kadottaa kyvyn olla läsnä. Silloin ihminen on aina jossain muualla, muiden kuin lähellä olevien kanssa. Sielunsa hukannut ihminen ei ole läsnä edes itselleen.
Arkkipiispa ei ole haastatteluissa ilmaissut suurta myötätuntoa homoille, lesboille tai transihmisile. Avioliittoasiassa hän pitäytyy Raamatun tiukkaan ja monien mielestä ahdasmieliseen opetukseen, vaikka uskookin, että asenteet kirkossa vähitellen muuttuvat. Vuoden 1918 jälkiselvittelyissä monet papit eivät pitäneet punaisia edes lähimmäisinään, mutta nekin asenteet pehmenivät 40-50 vuoden kuluessa.
Useimmat homot, lesbot ja transihmiset kertovat, että he tunsivat jo lapsuudessa olevansa ”erilaisia”. Se on ollut vahva tunne ja leimannut koko elämää. Heidän sielunsa eli persoonallisuutensa ydin on erilainen kuin enemmistöllä. Tämän persoonallisuuden ytimen, homouden tai transominaisuuden piilottaminen ja peittely on tehnyt elämästä vaikeaa. Yritykset puhua asiasta on monesti tyrehdytetty häpeäleimalla. Kirkko on ollut siinä mukana yhtenä ruoskijana. Ei ole lainkaan outoa, että iso osa hlbtiq-ihmisistä on eronnut kirkon piiristä.
Yksi mielipide
Omista tunnelmistaan kertoo tänään Helsingin Sanomien Mielipidepalstalla Panu Mäenpää, entinen Tapio Luoman alainen Seinäjoen ajoilta 1970-luvulta. Silloin he vielä keskustelivat, että kirkon ovi olisi korkea ja leveä, ja siitä mahtuvat sisään kaikki ne, jotka tarvitsevat apua tai joilla on halua rakentaa kirkkoa.
Nyt kirkolliskokous eriarvoistaa kirkon jäseniä.Kirkko puolustaa niitä arvoja, jotka jakavat ihmisiä. Kirkko ei yhdistä vaan jakaa. Monet kirkon työntekijät ovat edellisen arkkipiispan tukemina tulleet esiin yhdenvertaisuuden puolesta.
Panu Mäenpää toivoo, että seuraavissa seurakuntavaaleissa arkkipiispa olisi tukemassa niitä, jotka haluavat yhdenvertaisen kirkon.
https://www.hs.fi/paivanlehti/03062018/art-2000005704546.html