TransHelsinki 2017 tapahtuman avausseminaari etu- ja sukunimistä 16.11.2017 oli ajan hermolla. Aikaisemmin samana päivänä eduskunnan lakivaliokunta julkaisi nimilakia koskevan mietinnön ja lakiesityksen etu- ja sukunimilaiksi.
Käynnissä on vanhan nimilain uudistaminen. Nimilain tilalle tulisi etu- ja sukunimilaki. Jonkinlaisista turhan byrokratian purkutalkoista on kysymys. Viranomaismenettelyjä on tarkoitus keventää ja viedä digitaalisiksi. Rekisteröidyssä parisuhteessa eläviltä evättiin aikoinaan toisen sukunimen ottaminen automaattisesti. Nyt tällainen erityisryhmää koskeva syrjivä kielto on tarkoitus poistaa.
Lakivaliokunnan mietintö ja lakiesitys eduskunta.fi
Nimiasiat ovat viime vuosikymmeninä aiheuttaneet paljon poliittisia tunnekuohuja. Kun edellisen kerran nimilakia muutettiin, peloteltiin perheiden hajoamisella, jos puolisoilla olisi eri sukunimet.
Mielenkiintoista etunimien valinnassa on ollut, että aikaisemmin historiassa on ollut runsaammin nimiä, joita on sekä miehillä että naisilla. Lakivaliokunta selvitteli etunimien ja sukupuolen yhteyttä. Jatkossakin tulee olemaan erikseen miesten ja naisten nimet. Etunimen sukupuolisidonnaisuus on pääsääntö, mutta siitä voidaan poiketa mm. intersukupuolisten lasten osalta.
TransHelsinki-tapahtuman seminaarissa yliopistonlehtori, dosentti Unni Leino kertoi nimien historiasta. Jo keskiajan lopulla Suomeen vähitellen tuli eurooppalaisen mallin mukainen nimisysteemi ja etunimen lisäksi ihmiset alkoivat saada myös sukunimen. Kansallisaate 1800-luvulla vauhditti nimijärjestelmän kehittymisytä, ja viimeistään 1900-alussa oli syntynyt nykyinen nimisysteemi. Lainsäädäntöön saatiin nimilait vuosina 1920 (sukunimilaki) ja 1945 (etunimilaki). Avioliittolaissa vuodelta 1929 säädeltiin lasten ja vaimon nimistä.
Unni Leino kertoi, että aina on ollut nimiä, joita on annettu sekä pojille että tytöille ja aina on jonkin verran annettu lapsille "väärän sukupuolen" nimiä.
