Kotimaa24: Evankelis-luterilaisen kirkon papit vihkineet tai siunanneet noin 20 samaa sukupuolta olevaa paria
Uutinen
Yhteiskunta
Sami Mollgren
11
Helsingin tuomiokirkossa ei vielä toistaiseksi ole tiettävästi vihitty samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit ovat kevään ja kesän aikana vihkineet tai siunanneet noin 20 samaa sukupuolta olevien avioliittoa, kertoo Kotimaa24. Julkaisun kokoamien tietojen mukaan yhteensä parikymmentä vihkimis- ja siunaamistilaisuutta on järjestetty eri hiippakunnissa ja eri puolilla maata.
Suomessa samaa sukupuolta olevien avioliitot mahdollistanut avioliittolain uudistus astui voimaan 1. maaliskuuta 2017. Avioliittolain uudistukseen ei kuitenkaan sisältynyt vaatimuksia vihkimisoikeuden omaaville uskonnollisille yhteisöille vihkimiskäytäntöjensä muuttamisesta.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kohdalla tilanne ei ole aivan selkeä. Kirkko ei ole antanut hyväksyntäänsä samaa sukupuolta olevien vihkimiselle, eikä kirkolla ole vihkimiselle sopivaa vihkikaavaa. Vihkikaava on olemassa vain eri sukupuolta oleville pareille ja piispojen kannan mukaan vihkiä voi vain eri sukupuolta olevia pareja. Kirkon toimintaa säätelevissä laeissa tai alemman tason säännöksissä ei kuitenkaan ole samaa sukupuolta olevien vihkimiselle suoranaista kieltoakaan. Tällä hetkellä kirkon ylimmässä päättävässä elimessä, kirkolliskokouksessa, ei ole riittävää määräenemmistöä sen paremmin viemään läpi uudistusta samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen hyväksymiseksi kuin samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen kieltämiseksikään.
Jo ennen lakiuudistusta jotkut papeista ilmoittivat vihkivänsä samaa sukupuolta olevia kirkollisesti. Evankelis-luterilaisen kirkon papilla on lakiin perustuva oikeus vihkiä henkilöitä avioliittoon, kun taas eräillä valtion virkamiehillä on vihkimisvelvollisuus. Papin suorittama avioliittoon vihkiminen on juridisesti päteviä, vaikka kirkko toimintaa virallisesti vastustaakin. Pastori Kai Sadinmaan toimittamat kaksi avioliittoon vihkimistä ovat olleet esillä julkisuudessa, ja niistä on kanneltu Helsingin hiippakunnnan tuomiokapituliin. Asiasta odotetaan päätöksiä syksyllä. Sadinmaa on kertonut aikovansa tarvittaessa viedä mahdolliset seuraamukset oikeuden käsiteltäväksi.
Mainoskatko - Sisältö jatkuu alla
Mainoskatko loppuu
Eri puolilla maata seurakunnissa on käyty voimakastakin keskustelua siitä, luovuttavatko seurakunnat tilojaan myös samaa sukupuolta olevien parien käyttöön. Näkemyksiä on ollut puolin ja toisin.
Maaliskuussa solmittiin 87 ja huhtikuussa 37 homoliittoa. Jos olettaa kolmena seuraavana kuukautena solmitun yhteensä noin 100 liittoa, on 5 kk aikana solmittu noin 220 liittoa. Jos tuo pappisvihittyjen liittojen määrä on about samalta ajalta, niin on se vain alle 10% kaikista vihityistä homoliitoista. Ei voi siis sanoa, että homot ja lesbot kovasti pappia häihinsä olisivat kaivanneet...
Jos kirkkovihkiminen jossain vaiheessa on täysin sallittua kaikille, määrä varmasti nousee, mutta taitaa kaikkinensa kirkko homoväestön aika hyvin luotaan karkoittaneen vuosikymmenien syrjimisen seurauksena. Itsekin erosin kirkosta jo opiskeluaikana, kun kirkko ei meitä homoja kaivannut. Ja kun kerran on lähtenyt, niin tuskin enää koskaan palaa.
Samojen oikeuksien ja suvaitsevaisuuden lisääntymisen näkökulmasta olisi hienoa, jos kirkko alkaisi avoisesti vihkiä homopareja, mutta käytännön tasolla sillä tuskin suurta muutosta vihkimiskäytäntöön olisi. Homot ja lesbot kävisivät jatkossakin henkikirjoittajan luona sormukset vaihtamassa. Valitettavasti kirkko myöhästyi junasta....
Anteeks, mutta missä homoja nykyään "kaivataan"?? Kerro minulle, mikä on se yhteiskunnallinen instanssi, joka on ilmoittanut kaipaavansa homoja riveihinsä?
Toisekseen, on ihan turha syytää kirkkoa "vuosikymmenten syrjimisestä", kun sitä syrjimistä harjoitti valtio. Kaiken kaikkiaan, jos koko kirkkohistoriaa objektiivisesti tarkastelee, kirkko on ollut homoille monella tapaa jopa turvapaikka menneinä vuosisatoina. Esimerkiksi aikana, jona kaikilta miehiltä odotettiin avioitumista, luostarit olivat monen homon pakopaikka. Siellä luostarien muurien suojissa oli paljon kohtalotovereita, joiden kanssa saatiin yhdessä elää turvaisaa ja suojattua homoerotiikan täyteistä elämää.
Ja jos luostariin ei tahtonut mennä homoilemaan, aina saattoi ryhtyä katoliseksi papiksi. Oli perinne, että perheen "erilainen poika" meni papiksi, eikä kukaan ihmetellyt eikä ruvennut sen kummemmin seksuaalisuutta kaivelemaan ja kyselemään. Homojen syrjintä on alkanut toden teolla vasta sen jälkeen, kun "homous" keksittiin, 1800-luvun lopussa. Kirkossa ei ketään ole homoteltu sen jälkeenkään, mutta kirkon ulkopuolella sitäkin enemmän. Koulumaailmassa haukutaan edelleen "erilaisia poikia" homoiksi. Mikään ei ole muuttunut tällä saralla.
Jos siis "syrjintää" on se, että kristillisissä kirkoissa ei vihitä homoja avioliittoon, koska kristityille avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, suosittelen kiinnittämään katseen sinne, missä sitä todellista syrjintää (nimittelyä, joukosta pois jättämistä jne.) edelleen tänä päivänä esiintyy: koulumaailmassa, harrastuksissa ja työelämässä. Mutta ei seurakunnissa!
Sami Mollgrenin toteamaan "Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kohdalla tilanne ei ole aivan selkeä" sanoisin, että tilanne on hyvin selkeä: homoja ei vihitä, koska avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Jos tämä on teille "syrjintää", niin ongelma on täysin omanne.
Jättäkää kristilliset kirkot rauhaan tai ruvetkaa vaatimaan samaa moskeijoilta! Muussa tapauksessa on ihan turha käyttää sanaa "syrjintä".
