Maaliskuussa solmittiin 87 ja huhtikuussa 37 homoliittoa. Jos olettaa kolmena seuraavana kuukautena solmitun yhteensä noin 100 liittoa, on 5 kk aikana solmittu noin 220 liittoa. Jos tuo pappisvihittyjen liittojen määrä on about samalta ajalta, niin on se vain alle 10% kaikista vihityistä homoliitoista. Ei voi siis sanoa, että homot ja lesbot kovasti pappia häihinsä olisivat kaivanneet...
Jos kirkkovihkiminen jossain vaiheessa on täysin sallittua kaikille, määrä varmasti nousee, mutta taitaa kaikkinensa kirkko homoväestön aika hyvin luotaan karkoittaneen vuosikymmenien syrjimisen seurauksena. Itsekin erosin kirkosta jo opiskeluaikana, kun kirkko ei meitä homoja kaivannut. Ja kun kerran on lähtenyt, niin tuskin enää koskaan palaa.
Samojen oikeuksien ja suvaitsevaisuuden lisääntymisen näkökulmasta olisi hienoa, jos kirkko alkaisi avoisesti vihkiä homopareja, mutta käytännön tasolla sillä tuskin suurta muutosta vihkimiskäytäntöön olisi. Homot ja lesbot kävisivät jatkossakin henkikirjoittajan luona sormukset vaihtamassa. Valitettavasti kirkko myöhästyi junasta....
Anteeks, mutta missä homoja nykyään "kaivataan"?? Kerro minulle, mikä on se yhteiskunnallinen instanssi, joka on ilmoittanut kaipaavansa homoja riveihinsä?
Toisekseen, on ihan turha syytää kirkkoa "vuosikymmenten syrjimisestä", kun sitä syrjimistä harjoitti valtio. Kaiken kaikkiaan, jos koko kirkkohistoriaa objektiivisesti tarkastelee, kirkko on ollut homoille monella tapaa jopa turvapaikka menneinä vuosisatoina. Esimerkiksi aikana, jona kaikilta miehiltä odotettiin avioitumista, luostarit olivat monen homon pakopaikka. Siellä luostarien muurien suojissa oli paljon kohtalotovereita, joiden kanssa saatiin yhdessä elää turvaisaa ja suojattua homoerotiikan täyteistä elämää.
Ja jos luostariin ei tahtonut mennä homoilemaan, aina saattoi ryhtyä katoliseksi papiksi. Oli perinne, että perheen "erilainen poika" meni papiksi, eikä kukaan ihmetellyt eikä ruvennut sen kummemmin seksuaalisuutta kaivelemaan ja kyselemään. Homojen syrjintä on alkanut toden teolla vasta sen jälkeen, kun "homous" keksittiin, 1800-luvun lopussa. Kirkossa ei ketään ole homoteltu sen jälkeenkään, mutta kirkon ulkopuolella sitäkin enemmän. Koulumaailmassa haukutaan edelleen "erilaisia poikia" homoiksi. Mikään ei ole muuttunut tällä saralla.
Jos siis "syrjintää" on se, että kristillisissä kirkoissa ei vihitä homoja avioliittoon, koska kristityille avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, suosittelen kiinnittämään katseen sinne, missä sitä todellista syrjintää (nimittelyä, joukosta pois jättämistä jne.) edelleen tänä päivänä esiintyy: koulumaailmassa, harrastuksissa ja työelämässä. Mutta ei seurakunnissa!
Sami Mollgrenin toteamaan "Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kohdalla tilanne ei ole aivan selkeä" sanoisin, että tilanne on hyvin selkeä: homoja ei vihitä, koska avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Jos tämä on teille "syrjintää", niin ongelma on täysin omanne.
Jättäkää kristilliset kirkot rauhaan tai ruvetkaa vaatimaan samaa moskeijoilta! Muussa tapauksessa on ihan turha käyttää sanaa "syrjintä".
"Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kohdalla tilanne ei ole aivan selkeä. Kirkko ei ole antanut hyväksyntäänsä samaa sukupuolta olevien vihkimiselle, eikä kirkolla ole vihkimiselle sopivaa vihkikaavaa."
Ei mitään hätää, arvon kirkko. Teidänkin kirkollisen ylhäisyytenne yläpuolella oleva instituutio nimeltään Suomen laki, jota Teidänkin tulee noudattaa, on asiassa harvinaisen selvä.
Jochanan, Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaan avioliitto on kahden henkilön välinen liitto.
Nykyinen tilanne ei evlut-kirkon kannalta ole selkeä, koska se ei ole tehnyt päätöstä siitä, että avioliitto olisi vain miehen ja naisen välinen liitto (johon sillä olisi ollut mahdollisuus). Se ei ole toisaalta myöskään tehnyt päätöstä vihkikaavan luomiseksi samaa sukupuolta olevia pareja ajatellen. Piispoilta on tulkinta/kannanotto, jonka mukaan kirkossa avioliittoon voitaisiin vihkiä vain eri sukupuolta olevia pareja - mutta tuo tulkinta pohjautuu lähinnä perinteeseen.
Syrjinnästä en ainakaan itse puhu. Minä en näe tilannetta sinänsä syrjivänä, koska sama avioliittoinstituutio on auki siviilivihkimisen kautta yhtäläisesti kaikille.
Kirkon on kuitenkin tehtävä ratkaisunsa suuntaan tai toiseen ennemmin tai myöhemmin, jotta kirkko saa tilanteensa asian suhteen selkeäksi.
On mielenkiintoista seurata kirkon linjattomuutta. Naispappeutta kirkko perusteli nimenomaan tasa-arvoasialla - ei raamatulla. Nyt tässä vihkimisasiassa perusteena on raamattu ja kristillinen historia - ei tasa-arvo. Päätös on ilmeisesti kirkkopoliittinen, sillä piispat pelkäävät konservatiivien äänestävän kantapäillään, joka ajaisi kirkon kriisiin. Naispapit sekoittivat pakkaa jo riittävästi.
Kiikaroija kirjoitti: "piispat pelkäävät konservatiivien äänestävän kantapäillään, joka ajaisi kirkon kriisiin."
Nyt kirkon liberaalit äänestävät kantapäillään, joka ajaa kirkkoa kovaa vauhtia kriisiin.
Mitä te itkette tätä. Nyt on avioliittolaki. Menkää sinne maistraattiin hoitamaan hommat kuntoon ja lakatkaa ruikuttaminen. Kirkko ei hyväksy ja piste.
Posilot, en niin tuosta pisteestä tiedä. Kirkko on asian suhteen käymistilassa.
Kirkossa on hyvin paljon voimia, jotka hyväskyvät myös samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen. Ainakaan kirkon piirissä ei näytä olevan riittävästi voimia samaa sukupuolta olevien vihkimisten varsinaiseksi kieltämiseksi. Mitään lakeihin perustuvaa kieltoa samaa sukupuolta olevien kirkolliselle avioliittoon vihkimiselle ei ole olemassa.
Moni meneekin maistraattiin hoitamaan hommat kuntoon. Joillekin kirkko on kuitenkin tärkeä.
Posilot, olen toki kuullut, eikä kukaan ole tuppaamassakaan.
Oletko sinä puolestasi koskaan tullut ajatelleeksi, että kirkon piirissä jo on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia - jo lapsena kastettuja ja aktiivisesti seurakuntien toimintoihin osallistuvia?
Ja muistutan edelleen, että kirkon sisällä on runsaasti ihmisiä, jotka tykkäävät ajatuksesta samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä.
