Münchenissä homoelämä on muuttunut. Glockenbachviertelin ”homokaupunginosassa" Müllerstrasse on ollut paikka, jossa homot ovat viikonloppuina parveilleet. Viime aikoina homojen baarit ovat alkaneet kadota. Homojen info- ja kulttuurikeskuksesta Subista kerrotaan, että vuonna 2000 Münchenissä oli kuusi homodiskoa, kuusi saunaa, ja 60 baaria, kahvilaa, ravintolaa ja pubia, useimmat Glockenbachviertelin alueella. Nyt paikat voi laskea kahden käden sormin.
Homoskene on kriisissä, kerrotaan Sub-keskuksesta. Monet kaupalliset paikat ovat sulkeneet ovensa ja lähes ainoa, joka kukoistaa, on tämän info- ja kulttuurikeskuksen, Subin, kahvila ja baari. Kaupalliset yrittäjät moittivat, että Sub edullisilla hinnoillaan tuhoaa kaupallisen skenen. Mutta Sub tarjoaa halvoilla hinnoillaan myös köyhemmille mahdollisuuden osallistua iltaelämään.
Toinen tekijä homopaikkojen katoamiseen on netti. Kun ennen baareista etsittiin seuraa, nyt seuranhaku tapahtuu verkossa eikä ole tarvetta lähteä kaupungille. Vain yhdessä kapakassa on enää ns. pimeä huone ja jäljellä on vain yksi homosauna. Mutta saunakin on jouduttu uudelleen miettimään. Se tarjoaa laajan wellness-osaston, hierontaa, hyvän keittiön ja juomista. Sellaisiin hämypaikkoihin, joissa on ovikello ja tirkistysluukku, harva enää haluaa mennä.
Se, että homojen ”olohuoneet” ovat kadonneet, häiritsee vain vanhempaa väestöä. Nuoret menevät mielellään paikkoihin, jotka ovat mixed ja gay-friendly. Müllerstrassen Bau-kapakka oli ennen vain ”miehekkäille” miehille. Nyt se on poistanut ikkunoiden teipit ja muuttunut ”gay-friendlyksi”, homoystävälliseksi. Suuri ajattelun muutos.
Nyt menestyvät vain sellaiset paikat, joissa on sosiaalista tapahtumaa ja joissa on hauska olla (Prosecco Bar, Nil, Rendezvous). Pelkkä kohtaamispaikka tai seksipaikka ei enää riitä. Pitää olla tunnelmaa.
Lesboille on hyvin vähän kapakoita. Heille on neuvontakeskus LeTra ja joitakin tapahtumia kuten She-la party.
Deutsche Eiche on laadukas hotelli ja ravintola. Sen omistaja Dietmar Holzapfel on ollut aktiivinen homopolitiikassa. Hän sanoo, että aikaisemmin homopaikat olivat turvapaikkoja homoille. Ulkoa ei nähnyt sisälle ja ovessa oli kello. Niin ei onneksi enää ole ja homo- ja heteroyleisö sulautuu yhteen. Turisteilta kuulee, että homoskenessä tapahtuu vuosi vuodelta vähemmän – muuallakin kuin Münchenissä. Osasyynä on internet. Toinen syy voi olla,että esim. kaupunkioppaissa on yhä vähemmän tietoa homo- ja lesbopaikoista. Ja kolmas ongelma on, että kaupunki subventoi info- ja kulttuurikeskus Subia ja sen hinnat ovat halvemmat kuin muilla. Ihmiset menevät sinne, missä olut on halvinta. Hintadumppauksen takia monet yksityiset baarit ovat joutuneet lopettamaan.
Myös Ochsengartenissa, ”tosimiesten” paikassa tiedetään, että homoskene on katoamassa. Ochsengarten alkaa olla ainoa, jossa miehet saavat olla keskenään ja sellaisessa asussa kuin haluavat – tai asutta. Juhlailtoina monet ovat yläruumis paljaana. Torstaisin sinne pääsevät myös naiset, vaikka miehet ovatkin asiaa paheksuneet. Ochsengartenissa kokoontuu mm. SM-kantapöytä, joukko sadomaso-harrastajia. Välillä kuulee huhuja, että vanha, maineikas Ochsengarten olisi lopettamassa. Siellä huomataan selvästi, miten ulkonakäynti-kulttuuri on muuttunut, mutta vielä ei ole tarvinnut sulkea ovia lopullisesti.
