Münchenin homoelämä näivettyy (juttukommentit)

Samansuuntaiselta kuulostaa kehitys kaupungissa kuin kaupungissa. Pariutuminen on jo hyvän aikaa siirtynyt nettiin. Vanhemmalla väellä on ehkä suurempi tottumus käydä (homo)baareissa viettämässä iltaa, mutta nuoremmalla ei. Lisänä se, ettei ole enää entisenlaisia syitä homomiesten "ghettoutumiselle" homouden yleisen hyväksynnän lisääntyessä

Jotkut ovat esittäneet (Suomessa) baarien erityisesti nuoriin liittyvän asiakaskadon taustalla olevan enimmin (nuorten) rahapulan, mutta en allekirjoita ajatusta. Minä uskon kyseessä olevan meillä ja muuallakin sen, ettei (homo)baarien tarjonta yksinkertaisesti vastaa kysyntää; kiinnostavampaakin ajanvietettä on tarjolla.
  • 2 / 9
  • Yesman
  • 16.5.2017 16:57
En tiedä, kuinka luotettavia subjektiiviset havaintoni ovat, mutta ovatko muut huomanneet Suomen pääkaupunkiseudulla jonkinlaisen muutoksen ihan pelkästään tänä keväänä?

Mulla on ollu sellainen tunne, että porukka ottaa näkö- ja puhekontaktia aiempaa avoimemmin julkisilla paikoilla. Tätä on tapahtunut apteekissa, metrossa, metrolaiturilla, kaupassa.

Voisiko asia liittyä avioliittolakiin...?

Minusta on pelkästään positiivista, jos kontaktin hakeminen homojenkin kohdalla arkipäiväistyy kadulle. Ettei aina tarvitse erityisesti hakeutumalla hakeutua homoisempiin ympyröihin.
Olen huomannut. Muutenkin tuntuu, että juuri tänä keväänä on jotenkin sellainen myönteisempi ja avoimempi vire saanut valtaa.
  • 4 / 9
  • Niksu
  • 16.5.2017 22:21
Ollaan jo vuosia huomattu veneilypiireissä että kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on kiristynyt huomattavasti. Ei enää riitä ihmisillä aikaa kaikkeen ja netti vie todella paljon aikaa.
Siis nämä edellä mainittujen lisäksi.
Mietin vielä yhtä asiaa tämän jutun otsikkoa liipaten; ehkä Münchenissä (ja muualla) ei voikaan puhua "homoelämän" näivettymisestä, vaan paremminkin elämän alkamisesta; etenkin vähän nuoremmat homot eivät enää koe tarpeelliseksi hautautua kapakoihin ja pimeisiin huoneisiin, vain "homoisan" viiteryhmänsä pariin.
  • 6 / 9
  • JuhaniV
  • 17.5.2017 9:21
Olen pitkään puhunut homojen gettoutumista vastaan. Kaikenlaiset tavalla taikka toisella suljetut yhteisöt ovat pahasta. Suunta näyttää nyt olevan hyvä.
  • 7 / 9
  • 1965
  • 17.5.2017 12:01
Aika moni parisuhteen löytänyt homo on kiitollinen siitäkin, ettei enää tarvitse pyöriä gay-kapakoissa seuraa etsimässä.

Kun viimeksi kävin Mann´s Street kapakassa, tunnelma oli kuin hullujenhuoneella, jonne on salakuljetettu laatikkokaupalla viinaa. Toivon että se oli vain "huono ilta", koska siellä on joskus ollut ihan mukavaakin.
  • 8 / 9
  • pekka.punavuori
  • 17.5.2017 12:52
Olen samaa mieltä; hienoa että (homo)elämää on kapakoiden ulkopuolellakin. Itse olen ehkä kuitenkin vähän vanhanaikainen ja minusta on kyllä kivempi lähestyä jotain kundia homobaarissa, kun tiedän että ensimmäisenä ei nyrkki heilahda ja huudeta 'painu homo vittuun', mikä saattaa olla kohtalo ei-homobaarissa. Vähän sama juttu on noiden katukohtaamisten kanssa: jos kundilla on pride-korvikset ja käsilaukku heiluu, voisi häntä turvallisesti mennä jututtamaan, mutta neidit eivät minua kiinnosta ja normihomot ihan oikeasti sulautuvat joukkoon, jolloin vaarana on mennä moikkaamaan umpimielistä heteroa, joka ei homon lähestymistä innolla ota vastaan...

Samoin minusta on kivempi jutella kasvokkain kuin tuntikausia kännykkää hiplata jossain chatissä. Näiden appsien ongelma on myös se, että koska koko ajan on tarjolla uusia profiileja, saman kundin näkeminen edes pari kertaa on harvinaista. Tapaamiset ovat hyvin seksipainotteisia ja kertakäyttökulttuuria.

Lisäksi nuoret, jotka eivät kapakoissa käy tai muutenkaan yhteisössä pyöri, eivät osaa arvostaa ja kamppailla vähemmistön oikeuksien puolesta. He korkeintaan naamakirjassa tykkäävät jonkun ulostulovideosta, mutta pitävät tasa-arvoa yms. itsestäänselvyytenä.

Kapakoissa käydessä ja liikkuessa 'omien joukoissa' jotenkin paremmin tuntee kuuluvansa johonkin. Enkä tarkoita, että tämän täytyisi olla ainut viiteryhmä, johon samaistua. Ei tarvitse gettoutua, vaan sitä voi nähdä muita ihmisiä venekerhossa, koirapuistossa jne. ja viettää muutenkin suurimman osan vapaa-ajastaan muualla kuin homobaareissa, mutta näen kyllä niille edelleen olevan tarvetta. Tanssin sata kertaa mielummin hitaitakundin kanssa homobaarissa kuin kerjäten verta nenästä humalaisten ympäröimänä heterobaarissa.

Se, että (homo)baarin pitäjät sitten valittavat asiakaskatoa, on sitten ihan toinen asia. Voivat katsoa peiliin ilmapiirin, asiakaspalvelun, sisustuksen, ohjelman ja hintojen suhteen.

ps. kuvatekstistä: kuvassa kyllä pystyssä sojottaa Frauenkirchenin tornit. En ole kuullut sitä Marienkircheniksi kutsuttavan, Domiksi kylläkin sillä se on kaupungin tuomiokirkko
Valitettavasti Helsingin homobaarit eivät ole pysyneet asiakkaiden perässä, vaan ovat tarjonneet sitä samaa konseptia kuin "ankeinpina aikoina". Jotain tapahtui sille kehitykselle, joka näkyi 1990-lopulla kun Lost&Found avasi tilaa. Klubikulttuuri uupuu täysin homobaareista, tarjonta usein "on mitä on". Ei ihme että nuorempi ja vähän vanhempi väki (joka on pyörinyt klubeilla pidempään) vieroksuu homoformaattidiskoja, karaokea ja ysäri-iltoja. Klubikulttuurin fokus on myös siirtynyt sinne missä asiakkaat ovat, ei ole mitään syytä lähteä keskustaan jos kävelymatkan päässä on kolmen klubin kompleksi kansainvälisine huippu dj:neen.

Homobaarit ovat toki tärkeitä paikkoja edelleen, niitä pitää vain päivittää. Ja en nyt tarkoita rasistisilla Facebookpäivityksillä...