Hollanti: Tasapainoisen ulkokuoren alla kuohuu jo - vaalit maaliskuussa

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • vaeltaja2006
  • 10

Hollannissa pidetään parlamenttivaalit maaliskuun 15. päivänä 2017. Onko seurauksena NEXIT eli ulos EU-alueesta? Maahanmuuttajakysymys hiertää. Kaikki hlbti-ihmiset eivät tunne oloaan turvalliseksi, ja äänestävät maahanmuuttovastaisia ehdokkaita.

Viime vaalien jälkeen maata on johtanut keskusta-oikeistolainen Mark Rutte. Taloudellisesti on mennyt aika hyvin, vaikka koko ajan on pitänyt säästää. Maassa asuu 17 miljoonaa ihmistä, ja Euroopan kartalla Hollanti on Saksalle tärkeä EU-liittolainen. Viime syksyn budjettineuvotteluissa keskusta-oikeiston ja sosialidemokraattien yhteistyöhallitus ilmoitti, että taloudellisesti ollaan vakaalla pohjalla. Velka vähenee ja työttömyys pysyy jotakuinkin kurissa (5,7%).

Joitakin varjoja onnelasta löytyy: esim. kotitaloudet ovat pahasti velkaantuneita, pahimmin koko Euroopassa. Ollaan pankkien panttivankeina. Nuoret tekevät pääasiassa pätkätöitä ja pysyviä työsuhteita on vaikea löytää. Yli 45-vuotiaat kärsivät työttömyydestä. Kukaan ei halua työllistää vanhenevia. Kansakunta vanhenee ja eläkeikä kohoaa ja sairausvakuutus korvaa entistä vähemmän. Samaan aikaan on maksettu suuria summia Kreikan pelastamiseen, vaikka vuonna 2012 luvattiin: ei senttiäkään Kreikalle. Se aiheuttaa vihaa valtiota kohtaan.


Runsas maahanmuutto on kiristänyt yhteiskunnallisia suhteita. Maa on jakautunut. EU-vastaisuus on vahvasti lisääntynyt ja se näkyy gallupeissa. Tunnetuin EU-vastustaja on vaaleatukkainen Geert Wilders. Hän mielellään toisi maahan EU-kansanäänestyksen. Voisi käydä samalla tavoin kuin Brittein saarilla: ulos EUsta. Uudenlaista taustatukea tulee Trumpin Amerikasta. Hiljainen enemmistö voisi ratkaista Hollannin suunnan.

Euroopan uusi oikeisto

Jotkut eurooppalaiset ”uuden oikeiston” puolueet ovat tehneet pesäeron uusnatseihin, skinheadeihin ja homofobeihin. He puolustavat entisen vasemmiston tavoin hyvinvointivaltiota ja sosiaalitukia, mutta uutta on, että he näkevät vapaan maahanmuuton uhkana hyvinvoinnille. Uusi oikeisto ottaa itselleen kunnian homojen, naisten ja juutalaisten suojelemisesta ”muslimi-maahantunkeutujia” vastaan. Uusi oikeisto pitää itseään länsimaisen identiteetin puolustajana. Suomessakin on kuultu, että jotkut äärioikeistolaiset esiintyvät ”homojen suojelijoina” muslimeja vastaan. Ns. ”vanhat puolueet” ovat hyvin hitaasti reagoineet uuden oikeiston haasteisiin. Ilmassa on jo vaatimuksia rajojen valvomisesta ja pakolaisten käännyttämisestä ja ns. ”vanhat puolueet” ovat alkaneet miettiä, mitä pitäisi tehdä kannatuksen laskulle. On merkkejä ilmassa: osa kansalaisista läntisessä Euroopassa ei enää usko liberaaleihin ajatusmalleihin eikä ”liberaaliin eliittiin”. Brexit osoitti sen, samoin Trump Amerikassa.

Osa ns. ”vanhoista puolueista” on joutunut muuttamaan periaatteitaan, ja alkanut julistaa samantyyppistä maahanmuuttajavastaista ajattelutapaa. Siitä on tullut normaalia ajattelutapaa, ja se on rohkaissut monia ryhmiä äänestämään ”uutta oikeistoa”. Osa nuorista, homoista, feministeistä ja entisistä työväenpuolueiden äänestäjistä on vaihtanut uuden oikeiston puolelle.

Homot uudessa oikeistossa

Hollannissa 2000-luvun alussa nousi suureen suosioon Pim Fortuyn, mahtipontinen ja kapinallinen uuden aallon poliitikko, joka oli myös homo ja alunperin vasemmistolainen. Hänet ammuttiin vuonna 2002. Ampuja ei ollut maahanmuuttaja vaan ns. eläinaktivisti, mutta ampuja perusteli tekoaan sillä, että Pim Fortuin käytti muslimeja syntipukkeina. Pim Fortuinin puolue (”lista”) sai viikkoa myöhemmin vaaleissa valtavan voiton, 17% äänistä.

Pim Fortuin aloitti kauden, jolloin Eurooppaan alkoi ilmestyä ”uuden oikeiston” poliitikkoja. Hollannissa he eivät olleet mitään uskonnollisia konservatiiveja, kuten nyt Trumpin kannattajat USAssa. Hollannissa ei ollut vahvaa uskonnollista äärikonservatiivisuutta, mutta oli vahva homoliike ja feministiliike ja paljon juutalaisia. Samaan aikaan, kun korostettiin Hollannin suvaitsevaisuutta ja hienoja pride-paraateja, samaan aikaan alkoi levitä vahva maahanmuuttajavastaisuus.

Hollantilaiset homot alkoivat hiljalleen huomata 2000-luvun alkuvuosina, että heidän turvallisuutensa alkoi heikentyä, kun nuoret maahanmuuttajat tulivat teini-ikään. Oli hauskaa käydä hulinoimassa homojen suosimilla alueilla. Homoturisti tuskin huomasi näitä välikohtauksia, mutta maassa asuvat kertoivat rauhattomuudesta.

Hollannin tilannetta pahensi vuoden 2004 poliittinen murha. Elokuvaohjaaja Theo van Gogh surmattiin kadulle. Hollantilais-marokkolainen mies ampui van Goghin. Surmatun rintaan oli puukolla työnnetty kirje tunnetulle islam-kriitikolle.

Tältä pohjalta lähti liikkeelle nykyinen ”uuden oikeiston” edustaja Geert Wilders. Wildersin kerrottiin olevan 24 tuntia vuorokaudessa poliisivartiossa sen jälkeen, kun elokuvaohjaaja Theo van Gogh surmattiin vuonna 2004. Surmaaja vapautui vuonna 2014.

Wilders julisti viime elokuussa, että hän haluaa sulkea rajat muslimisiirtolaisilta ja kieltää moskeijat. Hänen puolueensa on ”Vapauspuolue”, PVV. Pääkohta puolueohjelmassa on: Hollanti on vapautettava islamista. Sanaton viesti on: Hollanti on palautettava hollantilaisille. Ympäri Hollantia kansalaisten oma toiminta pakolaisia vastaan on lisääntynyt. Pakolaiskeskuksia ei ole haluttu omaan kaupunkiin tai kaupunginosaan. Kun lokakuussa 2016 pakolaisasioista vastaavan ministerin varamies saapui pieneen kylään koillis-Hollannissa, vihaiset kyläläiset sulkivat tiet ja hakkasivat auton lommoille.

Nyt, kun päivittäin puhutaan terroristeista ja radikalisoituneista nuorista muslimeista, monet entiset vasemmistomieliset alkavat tuntea epävarmuutta. Homot ja feministit voittivat oman vapaustaistelunsa jo 1970-luvulla, mutta nyt on edessä uusi uhka. Mieli on alkanut katkeroitua siitä, että ensin maahanmuuttajat otettiin iloisina vastaan, ja nyt on jouduttu keskelle terroriuhkaa. Kun maahanmuuttajia otettiin, tarkoitus oli hyvä, mutta nyt maahan tulleet ovatkin uhkana.

Homot ja lesbot uskovat laajasti, että muslimit ovat uhkana heille. Muunlaiset ajatukset eivät enää mahdu heidän päähänsä. Vuonna 2009 Amsterdamin Priden avaajana oli marokkolaissyntyinen Slotervaartin kaupunginosan pormestari ja sosdem-poliitikko Ahmed Marcouch. Läheskään kaikki eivät sitä hyväksyneet. He pitivät islaminuskoista osana ”muslimi-ongelmaa”, liberaalin elämänmenon vastustajana ja epä-hollantilaisena. Pormestari itse kertoi, että hänen kaupunginosassaan Slotervaartissa homoihin kohdistuneet välivaltaisuudet ovat lisääntyneet ja väkivaltaa perustellaan uskonnolla. Siihen hän halusi parannusta. Slotervaartia yleisesti on pidetty ongelmakaupunginosana.

Hollannissa avoimesti homot pariskunnat ja juutalaiset tuntevat vahvaa pelkoa homovihamielisiä ja juutalaisvastaisia muslimeja kohtaan. Se on johtanut siihen, että ”uutta oikeistoa” äänestävät ihmiset, jotka aikaisemmin eivät voineet kuvitellakaan antavansa sille äänensä.

Sama ilmiö on nähtävissä Ranskassa. Saksalainen Bild-lehti kertoi toissapäivännä, 16.2.2017, että ”uuden oikeiston” Marine Le Pen suunnittelee homojen avioliiito-oikeuden lopettamista. Le Pen julkaisi juuri puolueohjelmansa kevään vaaleja varten. Siinä on 144 kohtaa, mukana homoavioliittojen lopettaminen. Siitä huolimatta on paljon homoäänestäjiä, jotka aikovat antaa äänensä hänen puolueelleen. Ranskan, Saksan ja Suomen ”uusoikeisto” on homovihamielistä, toisin kuin Hollannin Vapauspuolue.

Hollannissa sosdem-poliitikko Ahmed Marcouch sanoo, että entiset työväenpuolueet ovat kärsineet uudesta tilanteesta eniten. Mielipidemittaukset osoittavat, että vasemmistopuolue menettää yli puolet 36 paikastaan parlamentissa maaliskuun 15.päivän vaaleissa.


Tätä artikkelia varten on luettu Guardiania, Spiegeliä, Bildiä ja joitakin nettiartikkeleita. Päälähde on Guardian:
https://www.theguardian.com/world/2016/nov/01/the-ruthlessly-effective-rebranding-of-europes-new-far-right

10 kommenttia

Alankomaat on poliittisesti mielenkiintoinen maa, sillä muun Euroopan liberaalius on hollantilaista konservatismia.
Itse asun Hollannissa, eivätkä homot ole täällä mitenkään erityisesti näkyvillä, esim. julkisia hellyydenosoituksia ei juuri näe Suomea enemmän, yöelämä ei ole myöskään kovin kaksista, sillä esim. Helsingin kokoisessa Rotterdamissa on yksi ainoa homoklubi ja 400 000 asukkaan Haagissa ei sitäkään. Pieniä olohuoneen kokoisia baareja tosin on muutama. Amsterdamkin on suuret päivänsä ja nähnyt ja vanhemmilta homomiehiltä kuulee, että meininki oli jopa 1970-luvulla suvaitsevaisempaa kuin nyt.
Asun sattumoisin maahanmuuttajalähiössä (n.95% Allochtooneja eli, ei-etnisiä hollantilaisia) Täällä muslimien rukouskutsut raikaavat (alueella ainakin 3 minareeteilla varustettua moskeijaa) ja kantahollantilaisia ei juuri näe.Kieltämättä tuntuu välillä siis enemmän Turkilta, kuin Alankomailta. Hollantilaiset pitävät ko. aluetta täytenä ghettona, mutta on täällä ihan viihtyisää. Kaupat sentään ovat myöhempään auki, sillä hollantilaiset kun tahtovat mennä kotiin viimeistään klo 19:00, paitsi maagisena koopavondina, eli "kauppailtana", jolloin kaupat ovat, jestas sentään, auki jopa yhdeksään ;)
En kyllä koe oloani mitenkään uhatuksi, sillä on se oikea lähi-itäkin tullut koettua,mutta ei silti tulisi mieleenkään esim. ottaa toista miestä kädestä keskellä naapuruston basaaria, sillä tiedän ettei sitä katsottaisi hyvällä.
Tilastot eivät myös ole mitään mukavaa katsottavaa, sillä hollannin muslimeista lähes viidesosa kannataa väkivaltaa "islamin vihollisia" kohtaan, ja homojen oikeuksien hyväksyminen vastaa toisen polven maahanmuutajillakin enemmän alkuperämaiden tilastoja täkäläisten sijaan.
En siis itse äänestäisi Wildersin kaltaisia tyyppejä, mutta pystyn kyllä näkemään, miksi joku muu tekisi niin.

Ranskassa taas tilanne on äitynyt aika järkyttäväksi ja siitä kertoo mm se, että juutalaset, jotka ovat alle 1% Ranskan väestöstä ovat uhreina lähes 85% viharikoksista ja tekijöinä lähes poikkeuksetta Pohjois-Afrikkalaistaustaiset nuoret miehet.
  • 2 / 10
  • kyllästynyt
  • 18.2.2017, 22.01
Wilder on minusta liian radikaali joiltakin osin. Hän on kuitenkin johdonmukaisesti ajanut seksuaalivähemmistöjen asemaa. Pim Fortuyn ajoi minusta hyvää politiikkaa. Harmi, että hän ei ole enää keskuudessamme.