Vuodesta 1956 elämän loppuun saakka Tove Janssonin elämänkumppanina oli taidegraafikko Tuulikki Pietilä. Pietilän syntymästä on kulunut 100 vuotta helmikuun 18. päivänä, ja Ateneumissa aukeaa Tuulikki Pietilä -näyttely helmikuun 28. päivänä 2017.
Tuulikki Pietilä – maailmanmatkaaja
Tuulikki Pietilä matkusteli paljon, enemmän kuin juuri kukaan muu taiteilija. Hän oli syntynyt 1917 USAssa Seattlessa. Amerikan kuuume oli vallannut Tuulikin isän vuonna 1902 ja hän oli lähtenyt siirtolaiseksi Amerikkaan. Hän oli avioitunut Tuulikin äidin kanssa 1916. Lapsi oppi suomen lisäksi englannin kielen. Äiti palasi Tuulikin kanssa Suomeen Pöytyälle 1921. Isä tuli myöhemmin perässä. Muutettiin Tampereelle ja myöhemmin Turkuun. Vuonna 1922 syntyi veli, Reima Pietilä. Reimasta tuli tunnettu arkkitehti (mm. Kalevan kirkko, Metso, Dipoli).
Tuulikki aloitti taideopinnot Turussa vuonna 1933. Taideopinnot jatkuivat Helsingissä 1936. Talvisota meni Turussa, jatkosota Itä-Karjalassa, jossa hän oli parin kymmenen työvelvollisuusnaisen ryhmän johtajana siivoamassa valloitettujen alueiden asuntoja asumiskuntoon ja evakuointitehtävissä. Vuosina 1944-1945 hän oli Ruotsissa Halmstadin Suomi-kodin palveluksessa. Vuosina 1945-49 hän opiskeli Tukholmassa kuninkaallisessa taideakatemian koulussa ja järjesti yksityisnäyttelyitään. Jo Tukholma-aikanaan hän teki opintomatkoja Norjaan, Tanskaan ja Englantiin.
Vuosina 1949-1953 hän oli opiskelemassa Pariisissa. Lähes kaikki taiteilijat kävivät 1950-luvulla Pariisissa, mutta myös Italiassa tai Espanjassa. Se kuului siihen aikakauteen. Siellä Tuulikkikin teki grafiikan lisäksi maalauksia ja piiroksia.
Tuulikki Pietilän näyttelykirja Tampereen taidemuseon juhlanäyttelyn yhteydessä oli nimetty ”Tuulikki Pietilä – taidegraafikko ja maailmanmatkaaja” (1986). Hän matkusteli paljon, koska hän oli taloudellisesti riippumaton ja hänen teoksensa kävivät kaupaksi.
Tuulikki Pietilä oli ollut lähes 10 vuotta ulkomailla. Keväällä 1954 hän palasi takaisin Suomeen. Hän sai asunnon Nordenskjöldinkatu 10:stä.
Tuulikki oli eturivin graafikko
Tuulikki Pietilä oli tekniikan mestari. Hän hallitsi lähes kaikki taidegrafiikan menetelmät.Yksi tunnetuimmista töistä on Tour de France. Siinä on kuvattuna kilpapyöräilijät. Se on tehty kuivaneulamenetelmällä eli kuparilaatalle raaputetaan terävällä neulalla jokainen viiva. Laatta sivellään värillä ja urat näkyvät lopullisessa muodossaan lumpusta tehdyssä paperissa. Hän teki monilla menetelmillä, esim. liitupiirroksia, öljyväritöitä, litografioita, puupiirroksia, Hän aloitti musta-valkoisella ja sitten tuli mukaan värigrafiikka. 1960-luvulla tuli luontoaiheita, urheilu- ja tanssiaiheita ja maailmanmatkat innostivat mm. suurkaupunkikuviin ja sirkus-aiheisiin. Suomalaisia kaupunkikuvia syntyi ainakin Helsingistä, Turusta ja Porvoosta. 50-luvulla Pariisissa taiteilijat saivat vaikutteita Picasson kubismista. Picasso aloitti 1910-luvulla, mutta teki 50-luvulla uutta tulemistaan. Joisssain Tuulikin töissä näkyy hieman kubismin vaikutusta.
Tove ja Tuulikki tapasivat 1956
Vuonna 1956 Tuulikki lähetti kissan kuvan postikortilla Tove Janssonille. Kissa oli yksi Tuulikki Pietilän mieliaiheita. He olivat tavanneet edellisenä iltana taiteilijayhdistyksen joulujuhlassa. Tuulikki oli siellä järjestäjien puolesta. Hän ensimmäisenä naisena pääsi taiteilijayhdistyksen johtoon, koska oli energinen ja järjestelykykynen. Tove haki emäntänä toimivaa Tuulikkia tanssimaan. Koska Tuulikki oli illan isäntänä, hän ei kehdannut tanssia ja katui jälkikäteen. Seuraavana päivänä lähti kissa-postikortti, jossa hän pahoitteli, ettei lähtenyt tanssimaan, mutta haluaisi tavata Toven uudelleen.
Alkoi yhteinen elämä
He viettivät kesiä Pellingissä. Toven perhe oli jo lapsuudesta lähtien asunut kesät Pellingissä. Tove ja Tuulikki viettivät melkein 25 kesää Pellingin ulkosaaristossa, Klovharun lähes puuttomalla luodolla – oli yksi pihlaja. Klovharu löytyy esim. Googlemapsin avulla. Ulkosaaret olivat Pellingin asumisyhteisön yhteisiä maita, ja Tove pyysi lupaa saada rakentaa Klovharuun mökin. Kaikki saarelaiset antoivat luvan. Saareen rakennettiin 1965 pieni mökki, jossa lattian alla kallion kolossa on myös sauna.
Tuulikin veli oli Reima Pietilä ja tämän vaimo oli Raili Pietilä, molemmat arkkitehteja. Raili suunnitteli Klovharun saaren mökin. Mökki on kooltaan 50 neliötä, ikkunoita joka suuntaan. Saareen Tove ja Tuulikki lähtivät toukokuussa ja syksyllä palasivat takaisin. Yhden talven he viettivät saaressa seuraten jäitten liikkeitä ja jäiden lähtöä. Ainakin joissakin valokuvissa heillä on mukana musta Psipsina-kissa.
Kesä kului töitä tehden ja kalastellen. Vesihuolto oli tärkeää. Kaikki sadevesi oli saatava talteen, ja saaressa käyvät ”huoltojoukot” toivat aina juomavettä. Useimmiten he itse nukkuivat teltassa pihalla ja mökin sisätilassa vuoteet oli varattu vieraille. Joskus pitkään jatkuneen myrskyn aikaan heidät jouduttiin hakemaan helikopterilla tärkeään kokoukseen.
Tuulikkikin alkoi tehdä saaristoaiheisia töitä Pellingin saaristosta.
Harun saaren elämää kuvataan dokumenttielokuvassa, jossa on Tuulikki Pietilän Konica-kamerallaan kuvaamaa saaren arkipäivää. Elokuva on Ylen Areenassa vielä jonkin aikaa.
http://areena.yle.fi/1-1800352
Youtubessa on kuvia Harun saaresta
Tove ja Tuulikki tekivät yhdessä monta matkaa, mm. yhden 8 kuukauden matkan ympäri maailman. Japanista Tuulikki osti Konica-kameransa, ja se oli jatkuvasti käytössä matkoilla. Yleisradiossa aika ajoin uusitaan näitä matkakertomuksia, jotka siis on tehty tällä japanilaisella ”ihmekameralla”.
Helsingissä Tuulikki asui samassa talossa, jossa oli Toven ateljee, osoite oli Kasarminkadun puolelle. Hänellä oli 110 neliön ateljeehuoneisto. Sieltä löytyivät mm. täydelliset puusepän välineet. Kirjassa ”Reilua peliä” Tove kertoo, miten Tuulikki kulki hänen ateljeehensa oikotietä ullakon kautta. Nykyään vintillä on vinttiasuntoja.
Tove oli aluksi kyllästynyt muumeihin, mutta Tuulikki antoi uutta intoa. Kirjassa ”Taikatalvi” Tuulikki tulee mukaan kirjaan Tuutikin hahmossa.
Koska Tuulikki oli näppärä käsistään, hän oli rakentamassa kolmiulotteisia kuvaelmia ja sinistä viisikerroksista muumitaloa, jotka ovat nähtävissä Tampereen muumimuseossa.
Purnu – Oriveden kesänäyttely
Tuulikki ehdotti vuodeksi 1967 kesänäyttelyä, johon kutsuttaisiin kaikki sinä vuonna 50 vuotta täyttäneet taiteilijat. Syntyi taiteilijaryhmä, joka järjesti Orivedelle Aimo Tukiaisen ateljeetiloihin kesänäyttelyn, Purnun. Taiteilijaryhmässä olivat Aimo Tukiainen, Taisto Ahtola, Erik Enroth, Unto Koistinen, Pentti Melanen, Ernst Mether-Borgström ja Tuulikki Pietilä – organisaattori. Purnu sai mediassa paljon huomiota ja Oriveden kesistä tuli käsite. Sen jälkeen moniin kuntiin tuli kesänäyttelyitä riihen ylisille tai vanhaan navettaan. Ihmiset alkoivat hankkia omia autoja ja niillä oli mukava huristella katsomaan nähtävyyksiä ja kesänäyttelyitä.
Vuonna 1973 Tuulikki Pietilä erosi Taidegraafikoista, koska hän koki, että taide-elämä alkoi olla ylipolitisoitunutta. Muutamassa vuodessa tilanne rauhoittui ja Pietilä palasi takaisin.
Itsenäisyyspäivän linnan juhlat
1990-luvulla homojen ja lesbojen asemaan ei saatu parannuksia eduskunnan ja lainsäädännön kautta. Monet homot marisivat, että julkisuudessa tunnetut homot ja lesbot pysyvät hiiren hiljaa. Marina kohdistui myös Toveen ja Tuulikkiin.
Mutta sitten se tapahtui. Mauno ja Tellervo Koivisto kutsuivat Toven linnan juhliin vuonna 1992, mukana oli Tuulikki Pietilä. Nyt isänmaalliset piirit pitivät tapahtunutta tärkeän suomalaisen tapahtuman häpäisemisenä. Se-lehti kirjoitti ikävän jutun aiheesta. Sen jälkeen homo- ja lesbopareja on nähty linnassa säännöllisesti.
Luopumisen aika
Toven äiti kuoli vuonna 1970. Äiti oli aina ollut Tovelle tärkeä ihminen.
1990-luvulla tuli se aika, että ikää oli paljon ja saaren kalliopinnoilla liikkuminen kävi hankalaksi. Tove kertoi jossain muistelmissaan, että saaressa olo alkoi pelottaa. Tilannetta vaikeutti se, että kaksi kertaa heidän mökkiinsä oli murtauduttu, vaikka avain oli naulassa oven vieressä. Kun saaresta oli lähdetty lopullisesti 1992, Tove ei vuosikausiin voinut puhua mitään Pellingistä tai Klovharusta. Mökki luovutettiin Pellingin kotiseutuyhdistykselle.
Tove ja Tuulikki tekivät vielä viimeisen matkan Pariisiin vuonna 1993. Käveleminen alkoi jo käydä raskaaksi ja piti usein istahtaa. Tove halusi käydä siinä pariisilaisessa kirkossa, jossa hänen isänsä ja äitinsä oli vihitty 1900-luvun alkupuolella.
Näyttely Ateneumissa avataan helmikuun 28. päivänä 2017
Tuulikki Pietilä oli järjestelmällinen ihminen. Hän lahjoitti Ateneumille kaikista teoksistaan vedokset. 170 työtä pian on tulossa näytteille Ateneumiin. Näyttely avataan helmikuun 28. päivänä 2017. Ateneumissa ovat hänen kaikki noin 1400 työtään. Hän lahjoitti museolle myös arkistonsa ja kirjasi muistiin monenlaisia teoksiin liittyviä muistoja.
Tuulikki Pietilän syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta helmikuun 18. päivänä 2017. Tässä artikkelissa kuvat taideteoksista liittyvät Tuulikki Pietilä -näyttelyyn Ateneumissa.
Sarjan aikaisemmat osat:
Osa 1: Salongissa juopoteltiin http://ranneliike.net/teema/?cid=5&aid=12745
osa 2: Vivica http://ranneliike.net/teema/kuvanveistajan-tytar-osa-2-vivica?aid=12746
Lähteinä käytetty mm. seuraavia teoksia:
Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär (1968)
Helen Svensson (toim.): Toven matkassa. Muistoja Tove Janssonista (2004)
Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta (2014)
L. Bäcksbacka: J. Ruokokoski (1944)
Tyko Sallinen (näyttelykirja 1999)
Tuulikki Pietilä, taidegraafikko ja maailmanmatkaaja. (näyttelykirja 1986)
Vivica Bandler. Vastaanottaja tuntematon (1992)