Luterilainen kirkko hakee linjaansa suhtautumisessa samaa sukupuolta olevien avioliittoihin. Teologisessa Aikakauskirjassa 3/2016 TT, dos Vesa Hirvonen analysoi perusteellisesti tätä kirkon piirissä kiivaitakin tunteita herättävää asiaa.
Kirkon kannalta kriittinen päivämäärä 1.3.2017 lähestyy. Silloin avioliitot muuttuvat lain mukaan tasa-arvoisiksi. Kumppaneiden sukupuolella ei ole lain kannalta merkitystä. Laki puhuttaa kirkon sisällä mm. siksi, että ollaan lähestymässä skandinaavista mallia, jossa kaikille pareille on mahdollisuus kirkolliseen, papin suorittamaan vihkimiseen.
Luterilainen kirkko on tällä hetkellä jakautunut tiukasti kahtia ja keskustelu on vielä pahasti kesken. Vastustajat keräävät argumentteja homo- ja lesboparien kirkollisen vihkimisen estämiseksi. Samaan aikaan osa kirkon papeista on ilmoittanut kielloista huolimatta aikovansa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Suomessa papeille on delegoitu viranomaistehtävänä vihkiä. Maaliskuun alusta 2017 sellainen mahdollisuus koskee kaikkia pareja.
Kirjoituksensa alussa teologian tohtori, dosentti Vesa Hirvonen esittää yleisluontoisen kritiikin kirkon käymästä keskustelusta. Hänen mukaansa "yksipuolisuudet toistuvat ja tullessaan toistetuiksi alkavat näyttää totuudelta". Tämä on ollut seurausta siitä, että kannanotoissa lainataan aikaisempia mielipiteitä, ottamatta huomioon uusimpia tutkimuksia ja käytyjä keskusteluja.
Kirjoittaja toteaa: "Avioliitto kuuluu perheen alaan. Se on siis osa Jumalan luomaa hyvää todellisuutta, ja oikeus sen solmimiseen on reformaattorien mukaan jumalallista oikeutta, jota ei saa ottaa pois esimerkiksi pappien selibaattipakolla. Avioliitto ilmentää luterilaisen teologian mukaan luomisessa annettua luonnollista lakia."
Homoavioliittojen vastustajat perustelevat kantojaan yhden miehen ja yhden naisen välisen avioliiton ikiaikaisuudella ja kiveen hakatuilla säännöillä.
Kirjoituksessa siteeratan avioliittoteologiasta väitelleen Antti Yli-Oppaan toteamusta: ”Kirkon teologia avioliitosta on nähty luterilaisessa tulkinnassa yhteiskunnan juridisen järjestyksen tavoin historiallisena järjestyksenä, joka arvioidaan kussakin tilanteessa uudelleen, eikä sitä siksi voida pitää pysyvän luomisjärjestyksen ilmaisuna.”
Avioliittokäsite Raamatussa nähdään miehen ja naisen välisenä, mutta loppujen lopuksi aika laveana, sisältäen moniavioisuuden, jalkavaimot ja jopa naisorjat seksikumppaneina. *)
Homoseksuaalisuuttahan ei pysyvänä identiteettinä mainita Raamatussa lainkaan.
Avioliitto on ihmisiä varten, eikä toisinpäin. Mahdollisesti myös ihmisarvon näkökulmasta voi päätyä pitämään avioliittoa mahdollisena mies- ja naispareille, Hirvonen toteaa.
Piispat ovat kirjoituksessaan todenneet, että "Avioliitto on liitto, jonka sen osapuolet tekevät lupautumalla toisilleen.
Edellisen perusteella voidaan katsoa, että "Puolisot siis ensi sijassa luovat avioliiton, valtio vahvistaa sen ja kirkko siunaa sen. Tästä lähtökohdasta käsin voisi ajatella, että lupautumalla toisilleen myös samaa sukupuolta olevat puolisot solmivat avioliiton joka tapauksessa, suhtautuivat yhteiskunta tai kirkko siihen miten tahansa."
Kirkossa käytävässä keskustelussa jätetään usein huomiotta se seikka, että avioliitto on olennaisesti maallinen asia. Piispat ovat todenneet, että "Luterilaisen käsityksen mukaan avioliitto on siinä mielessä maallinen asia, että se kuuluu kaikkia ihmisiä koskevaan elämänpiiriin riippumatta ihmisten uskonnollisista vakaumuksista."
Loppupäätelmässä Hirvonen toteaa pelkäävänsä, että avioliittokysymyksestä saattaa tulla kirkossa uskon keskeisin kysymys. Tämä siitäkin huolimatta, että luterilaisen teologian mukaan avioliitto on varsinaisesti valtion, eikä kirkon asia.
Vesa Hirvonen toteaa selkeästi, että "samaa sukupuolta olevien parien tulisi saada sama kirkollinen vihkiminen ja avioliiton siunaus kuin eri sukupuoltakin olevien parien. (...) niiden pappien, joiden omantunnon mukaista on pari vihkiä tai siunata, tulee voida vihkiminen tai siunaus suorittaa. Niitä pappeja, joiden omantunnon mukaista vihkiminen tai siunaus ei ole, ei tule velvoittaa sitä suorittamaan. Oikeustoimin ei tule kieltää pappeja vihkimästä eikä myöskään velvoittaa vihkimään. Eri tavoin ajattelevien on näin tehtävä tilaa toisilleen. Kaikkien osapuolten vastuulla on, että avioliittoasiasta ei tehdä liian suurta numeroa, kirkkoa leimaavaa ja vuosikymmeniksi jakavaa asiaa."
*) Luther oli ajatuksissaan "käytännöllinen". Avioelämästä-teoksessa Luther neuvoo impotentin miehen vaimolle aloittaa seksuaalisuhde jonkun muun kanssa. Kirjan suomennoksessa tämä kohta on häveliäästi jätetty pois.
Huom. Teologista Aikakauskirjaa ei julkaista netissä.
***
Aiheeseen liittyvää luettavaa, kuunneltavaa ja katseltavaa:
Kotimaa24:n blogissa Vesa Hirvonen kirjoittaa otsikolla: Samaa sukupuolta olevan parin vihkimisen teologiaa ja juridiikkaa.
https://www.kotimaa24.fi/blogit/samaa-sukupuolta-olevan-parin-vihkimisen-teologiaa-ja-juridiikkaa/
Yle Areenan Horisontti-ohjelma on otsikoitu: Sitooko avioliittolaki kirkon kädet?
Onko kirkon vihittävä avioliittolain muuttuessa myös samaa sukupuolta olevat parit? Aiheesta keskustelevat Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kangas, piispainkokouksen sihteeri Jyri Koumulainen ja pastori Liinamaria Halén.
http://areena.yle.fi/1-3416114
Tukholman entisen piispan Caroline Krookin haastattelu tv:n ohjelmasarjassa Minun totuuteni.
Tukholman hiippakunnan entinen piispa Caroline Krook on kätkenyt pakolaisia ja taistellut homoseksuaalien oikeuksien puolesta. Mitä mieltä hän on naispappeuden vastustajista ja uskonnollisista fundamentalisteista?
http://areena.yle.fi/1-2296079?autoplay=true (Kohdasta 28:30 eteenpäin).