Walter de Camp, City-lehden pitkäaikainen kolumnisti, on kirjoittanut kirjan siitä, miten homomuotisuunnittelijat loivat naisen. Korkean tason, muotitalojen, muotisuunnittelijat ovat hyvin usein homoja. Se on arka aihe. Christian Dior aloitti muotisuunnitelijana silloin, kun homoseksuaalisuus oli vielä rangaistavaa. Hän loi ”luonnottomia” asuja, joissa naiset joutuivat pukeutumaan korsetteihin – mahtuakseen vaatteisiin.
Miksi homosta tulee muotisuunnittelija? Kun nuori poika huomaa olevansa homo, hän salaa asian ja joutuu pelaamaan heteron roolissa. Hän vähitellen herkistyy sille, miten naiset joutuvat elämään rooleissaan. Kun homomuotisuunnittelija, mies, suunnittelee naisen vaatteita, hän ei koskaan joudu itse pukeutumaan suunnittelemiinsa vaatteisiin eikä hänen tarvitse ottaa huomioon erilaisia käytännön asioita, kuten esim. vaatteen lämpimyys. Luovuus saa leiskua vapaana.
Stylisti Teri Niitti sanoo, että stailaaminen on aikuiseksi kasvaneelle naiselle prinsessaleikkiä. Homosuunnittelijan rooli siinä on olla ”ulkopuolinen asiantuntija”. Homo on kiinnostunut miehestä ja mahdollisesti omaksuu jotain naisellisia ajatustapoja miehen huomion saavuttamisesta. Naisten pukeutumista suunnitellessan hän on tavallaan välimaastossa miehen ja naisen välissä. Heteromuotisuunnittelijoita ei ole paljon.
Laila Snellmannin mukaan ”rotu” on muuttunut 1970-luvun jälkeen. Silloin oltiin ”naisellisia”, nyt lanteet ovat kavenuneet ja pituus lisääntynyt.
Käyttömuoti on erilaista. Esim. Linnan kutsujen luomukset ovat usein naisten suunnittelemia. Muutenkin Walter de Campin kirjaa kritisoidaan siitä, että se keskittyy kansainväliseen show-muotiin, jota nähdään suurten muotitalojen hätkähdyttävissä näytöksissä. Muunkinlaista muotisuunnittelua on olemassa.
Muodin kuvista ja homomuotisuunnittelijoista puhuttiin radion Kultakuume-lähetyksessä keskiviikkona 5.11.2015.
http://areena.yle.fi/1-3020768
Sama teema jatkui illalla tv:n Kulttuuricocktail-lähetyksessä.
http://areena.yle.fi/1-2979946
Entä miehen pukeutuminen?
Keväällä julkaistiin Ville Raivion kirja: Jokaisen miehen tyylikirja. Se pysyttelee klassisissa tyyleissä. Radiossa vaatturialan opettaja Paul Nyström kommentoi pukeutumisen teemaa. Hän on ammattiopiston vaatturilinjan opettaja, ja hänelle on ollut mielenkiintoista, että ensi kertaa pitkään aikaan opiskelualalle oli tänä vuonna hakeutumassa enemmän poikia kuin tyttöjä.
Nyström on saanut virikkeitä ajattelulleen englantilaiselta ”herrasmieheltä” Quentin Crispiltä. Crisp kuoli 90-vuotiaana vuonna 1999. Hän oli julkinen homo ja sai siitä kärsiä. Hän pakeni Yhdysvaltoihin 1970-luvulla. Sting teki hänestä laulun Englishman in New York. ( https://www.youtube.com/watch?v=d27gTrPPAyk – vanha mies lierihatussa )
Mitkä olivat Crispin tärkeät ajatukset? On kaksi asiaa. Englannissa noudatetaan etikettiä. Amerikassa noudatetaan ”hyviä tapoja” (good manners). Crispin mukaan ne ovat vastakkaisia asioita. Etiketillä Englannissa yritetään sysätä alemmat sosiaaliluokat alaspäin ja nostetaan ylempiä luokkia ylös. Luokkajako säilyy. Amerikassa good manners -ajattelussa kaikkien halutaan viihtyvän ja kokevan olonsa mukavaksi. Amerikkalaisen ajattelun mukaan pukeutuminen on kiva asia.
Meillä Suomessa painolaistina on ollut englantilainen etiketti, jota on pitänyt seurata. Se näkyy yhä esim. maaseudulla hautajaisissa. jotka ovat erityisen kankeita sukujuhlia. Mitä suurempi talo, sitä muodollisemmat juhlat. Ennen ravintoloissa oli solmiopakot, ja yhteiskunnan ohjaamaaa pukeutumista oli monissa muissakin paikoissa ja tilanteissa. Pukeutuminen oli kuin pakkopaita. Yliopistoon kirjautuvat joutuivat vielä 1960-luvulla kättelemään rehtoria ja jonosta poistettiin kaikki, joilla ei ollut pikkukakkia ja solmiota. Nyt muodollisia pukeutumisvaatimuksia on hyvin vähän. Yliopistoonkin alkoi 1960-luvun lopulta alkaen hakeutua nuoria, jotka pukeutuivat hyvin eri tavalla ja värikkäästi. Tänään sama nuori mies voi pukeutua pukuun, huomenna vaellusvaatteisiin, ylihuomenna skeittariksi. Pukeutuminen on kuin iloista leikkiä.
Kuitenkin yhä elää myös klassinen etiketti. Esim. homobaareissa seistaan kuin juhlien alkudrinkkiä nauttimassa. Keskiluokan lapset oppivat etiketin jo äidinmaidossa, mutta työläisperheen lapselle se voi olla vaikeaa ja vastenmielistä. Siinä karsiutuvat huonompiosaiset omiin tapaamispaikkoihinsa.
