Toisin kuin Walter de Camp antaa olettaa, suurimmat muotisuunnittelijat ovat naisia, niin viime vuosikymmeninä kuin 1900-luvun muodin historiassa. Suurin ero mies-ja naissuunnittelioiden välillä lienee se, että 1900-luvun naissuunnittelijat ovat vapauttaneet naiset korseteista, siinä missä miehet ovat tuoneet ne takaisin.
Quentin Crispillä oli toki muitakin, tärkeimpiä ajatuksia tyylistä. Tärkein lienee huomio siitä, miten "todellinen tyyli kumpuaa luonnollisesti sisältä, mutta on keinotekoisesti ylläpidetty".
Lontoon kaduilla Crisp oli tuttu näky avoimuutensa takia, hän korosti tietoisesti naisellisia piirteitä tehdäkseen itsensä näkyväksi. Hän halusi tehdä homoseksuaalisuuden näkyväksi, tästä eivät kaikki tykänneet, näkyvyys aiheutti muille homoille närää. Crisp korosti edustavansa vain itseään, ei koko ryhmää. Homojen oikeuksiin hän ei uskonut, hänen mielestään kenelläkään ei pitäisi olla mitään oikeuksia.
Quentin Crisp ei suinkaan paennut Amerikkaan, vaan muutti sinne vapaaehtoisesti.
Sohaistako vaiko eikö sohaista, siinä pulma. No, sohaisen.
Onkohan kukaan tullut ajatelleeksi, että joukkiomme "kaunosieluisempi" reuna itse asiassa edustaisi yksilöitä, jotka ovatkin lähempänä transsukupuolisuutta?
Että vakkapa "prinsessaleikkiin" (ylläoleva termi) osallistuvat miehet yksinkertaisesti samaistuvat keskimääräistä enemmän naissukupuolen tunnuksiin ja kokevat niiden parissa työskentelemisen mieluisana.
Mietin, onko käsityksemme "homosta" vähän liikaa vinoutunut transsukupuolisuuden suuntaan tällä hetkellä. Ja mahtaako se muuttua, kun enemmän miehiin samaistuvien homomiesten näkyvyys kasvaa. Onhan verrattain tuoretta, että esim. eliittiurheilijat tulevat kaapista julkisesti.
Tai sitten noissa muotisuunnittelijoissa on aika läjä bissejä ja trans-ihmisiäkin, sillä ainakin heidän tuotoksensa ovat usein sitä luokkaa, ettei homomies niitä ainakaan päälleen vapaaehtoisesti laittaisi.
Sillä ei vain "Homo on kiinnostunut miehestä",
vaan nimenomaan Homo on kiinnostunut miehenä miehestä.
Homoseksuaalisuuskin on täysin yhtä objektiivis-subjektiivista, eli sekä sitä että mies objektina kiinnostaa että myös itse miehenä olo subjektina on tärkeää.
(Naisellisena miehenä miehestä kiinnostuneet ovat sitten transseksuaaleja tai naismieskiinnostuneita biseksuaaleja, luonnollisestikin).
Siispä tuo Quentin Crispiltä tuskin oli oikeasti homo, vaan bi/trans-ihminen, joille nuo genderblenderöinnit ovat sitä ominta itseään. Ja hyvä heille niin, pynttäytyä niin - eikä lokeroitua muuksi, mitä oikeasti ovat.
Sitähän yleisesti puhutaan vielä nykyäänkin esim. homokulttuurista, vaikka sillä itseasiassa tarkoitetaan hlbt-kulttuuria, jossa on noita muitakin ja muille, kuin homoille tyypillisiä asioita. Erityisesti bisset ovat / haluavat olla jostain syystä bimennossa ja leikkiä wannabi-heteroita. Sehän on tieteellisestikin todettu, että bissejä on monikertaa enemmän kuin homoja, joten onhan sen näyttäväkin.
Ja mitä itsemäärittelyyn tulee, siinä on se kimuranttius, että jos vain sillä mentäisiin, eikä aitoudella, niin Euroopassa vilisisi uudestisyntyneitä, itsemäärittyneitä Napoleoneja ja jeesuksia.
Nämä trans/bi-muodithan ovat heille itselleen varmasti ihan hyväksi ja heidän olla omanlaisiaan
"Onkohan kukaan tullut ajatelleeksi, että joukkiomme "kaunosieluisempi" reuna itse asiassa edustaisi yksilöitä, jotka ovatkin lähempänä transsukupuolisuutta?"
Kuten huomaat, Human on "tullut ajatelleeksi".
-----
Quentin Crisp oli "oikeasti homo", mitä se nyt kulloinkin kenelle tarkoittaa. Quentin Crisp oli mies, joka pitää miehistä: hän oli kiinnostunut "miehenä miehistä", vaikka seksi tuottikin hänelle ongelmia toisen maailmansodan jälkeen. Sodan pimennossa ja jenkkisotilaiden kanssa hänellä ei ollut ongelmia. There is no Great Dark Man (G.D.M) oli hänen dilemma: mitä enemmän effemite gay man yrittää viehättää halunsa kohdetta, sitä enmmän tämä kavahtaa häntä. Ei mikään uusi ilmiö siis.
Pukeutumisseikassa tulee ottaa myös huomioon muoti ja muodin vaihtelut, unisex muoti-ilmiönä nähtiin ensimmäisen kerran 1960-luvulla, glam rock laittoi pojat meikkaamaan jotta saivat tyttöjä. Punk sekoitti pakan ennekuin siitä tuli uniformu, New Romantics oli velkaa niin Quentin Crispille, kuin Bowien androgynialle. Alkuvuosien Duran Duran ja hahmot kuten Adam Ant on oivallinen esimerkki effemite straight man:stä.
"Ja mitä itsemäärittelyyn tulee, siinä on se kimuranttius, että jos vain sillä mentäisiin, eikä aitoudella, niin Euroopassa vilisisi uudestisyntyneitä, itsemäärittyneitä Napoleoneja ja jeesuksia."
Nyt täällä Euroopassa vilisee tiheään karhuja ja ottereita.
Sulla on Human aika kapea käsitys mieheydestä. Kyllä miehiä voivat olla myös naiselliset tai käyttäytymis ja pukeutumisrajoja rikkovat miehet, jos itse tuntevat olevansa miehiä. sorrut tässä samaan mistä itse syyllistät uskovaisia. Tiukkapipoiseen syrjivään ajatteluun.
On harmillista, että tähän aiheeseen sisältyvä arvo- ja tunnelataus toistuvasti torppaa pohdinnat.
"Kyllä miehiä voivat olla myös naiselliset"
Sanan "mies" voi toki katsoa tarkoittavan vaikka mitä. Jos määrittelemme mieheksi seuraavan: uroksen primaari- ja sekundaarisukupuoliominaisuudella sekä samaan suuntaan sukupuolittuneilla aivoilla varustettu yksilö, niin pääsisimmekö nyt aiheeseen?
Vaikka "miehuuskin" on ominaisuuskirjo, joka vaihtelee ja liukuu yksilöiden välillä, lienee mahdollista tarkastella ihmisiä kyseisen ominaisuuskirjon suhteen. Toiset luonnostaan toteuttavat paletin "testosteronisempaa", ulkonäkö- ja käyttäytymistyyppiä: massivisemmat piirteet, motoristen taitojen korostus, suurempi riskinotto, matalampi kynnys sukupuoliaktiin jne.
Se, että itse tuntee olevansa mies ei liene riittävä miehen määritelmä. Merkityksellistä on myös se, että ympäristö tunnistaa yksilön mieheksi. Pelkkä itsemääritelmä tuottaa vajavaisen, todellisuudesta vieraamman mallin tai on ainakin yksinkertaistus. Itse asiassa se, millaista "uroutta" ympäristö (naaraat) on aikojen kuluessa suosinut, on määrännyt sen, mitä "urous" ylipäätään on. Ja päin vastoin.
En tiedä, miten asiat oikeasti ovat, koska sukupuolisuudesta ei tunnu olevan olemassa toistaiseksi laajoja (luonnontieteellisiä) tutkimuksia. Arvolataukset lienevät osasyynä.
"Naisiin samaistuvien homomiesten" sijaitseminen enemmän transsukupuolisuuden suunnalla sekä tämän joukon vaikutus siihen, miten "homo" nähdään, on hypoteesi. Toinen hypoteesi on, että kun julkisuuteen enenevässä määrin tulee "miehiin samaistuvia homomiehiä", niin myös käsitys "homosta" saattaa liukua toiseen suuntaan.
Esim. kerrotaan, että antiikin Thebassa sukupuolisuus miesten välillä yhdistyi muodin sijaan sotilastaitoihin.
Niin tai näin, tärkeintä on toki se, että kaikki voivat tyytyväisinä elää sellaisina kuin ovat.
Olen päivätyöni tehnyt maatalous yrittäjänä.Ja arvatenkin elänyt ja asunut maaseutukylä yhteisössä. Kun olin pikkupoika esiinnyin mielelläni pitkässä paidassa melkeinpä mekossa,huomaamattani.Mutta niinhän monet aikamiehetkin tekivät varsinkin heinätöissä kesällä,ettei saattanut muuta päällä ollakaan.Kuitenkin joku kaveri siitä minulle sanoi,ja silloin huomasin,että pitää esiintyä miehekkäästi,eikä akkamaisesti. Sen jälken olen aina ollut hyvin mihekäs pukeutunutkin kaikkialla kuin mies.Ja kuitenkin sisimmässäni olen herkkä gay poika.
Ei minulla ole valittamista,kun olen oppinut elämään päällisin puolin kuin hetero,toki en mennyt naimisiin ikinä onneksi,niinkuin muutamat homo kaverini tekivät.ja siitä alkoi heille helvetti.
Siis mielestäni pukeutuminen ei tee heteroa eikä homoa.
Minä edelleen mietin (ilman arvoasetelmia) tuota seksuaalisen suuntautuneisuuden ja oman sukupuolisuuden asettamista yhteiselle "linjalle". Jo aiemmin tätä toisaalla käsiteltiin: ovatko seksuaalinen suuntautuneisuuden vaihtelu ja oma sukupuoli (psykofyysisestä näkökulmasta) jollain tavalla (synty)taustoiltaan sidoksissa toisiinsa vai ovatko eri mekanismien määräämiä.
Kun tässä nyt on esitetty jonkinlaista siltaa "feminiinisten" (homo)miesten ja transsukupuolisuuden välille, niin miten tähän (minusta) jatkumoksi ajateltuun rakennelmaan sopii "äärimmäistä maskuliinisuutta" sukupuolisuuden ilmaisuussaan toteuttavat homomiehet. Viittaan siis vaikkapa nahka- taikka skini-tyyppeihin ja muihinkin tähän ryhmään luettaviin ilmiöihin. Onko tämä "äärimaskuliinisuus"-ilmiö sijoitettavissa sukupuolisuuden janalle ja/tai seksuaalisen suuntautuneisuuden janalle? Heteromiesten kohdalla "miehisyyden" toteuttaminen sukupuolen ilmaisussa uppoaa helposti massaan, kun taas homomiesten kohdalla on näitä alakulttuureja ja pesäerojen tekemisiä. Entä onko mainittu "äärimaskuliinisen" ilmaisun suhde transvestismiin mikä?
Kiitos smo, että pyrit vaihtamaan aatoksia ilman arvoasetelmia.
"ovatko seksuaalinen suuntautuneisuuden vaihtelu ja oma sukupuoli (psykofyysisestä näkökulmasta) jollain tavalla (synty)taustoiltaan sidoksissa toisiinsa vai ovatko eri mekanismien määräämiä."
Sukupuoli ja sukupuolinen virittyminen (= seksuaalisuus) ovat liitossa. Sukupuolen tunnisteet (esim. lihaksikkuus, suuret maitorauhaset) ovat sidoksissa virittymiseen näistä (=seksuaalisuus). Seksuaalivalinta toisaalta määrää mistä viritytään todennäköisemmin ja kuka kantaa näitä "virittimiä" (=sukupuolen tunnisteita) todennäköisemmin.
Tietyn sukupuolen omaava yksilö virittyy suuremmalla todennäköisyydellä seksuaalisesti tietyistä sukupuolitunnisteista. Ja sitten on olemassa erilaista variaatiota, tietyissä raameissa.
"niin miten tähän (minusta) jatkumoksi ajateltuun rakennelmaan sopii "äärimmäistä maskuliinisuutta" sukupuolisuuden ilmaisuussaan toteuttavat homomiehet. Viittaan siis vaikkapa nahka- taikka skini-tyyppeihin ja muihinkin tähän ryhmään luettaviin ilmiöihin."
Luulen, että "äärimaskuliiniisessa" habituksessakin on kirjoa. Toiset ovat opetelleet ilmaisemaan sitä. Toiset ilmaisevat sitä luonnostaan.
Mutta en ole ollenkaan varma, mitä "äärimmäinen maskuliinisuus" oikeastaan on. Määritelmällisestihän se on kaikkea sitä, mikä saa suurimmalla todennäköisyydellä ihmiskunnan "vastakkaisen" laidan edustajien sukat pyörimään jaloissa. Nämä piirteet ovat taatusti monen säätelyn alaiset, mutta testosteronia ja somatotropiinia miellettäneen ikonisina elementteinä tässä.
"Testosteronisempi ja somatotropiinisempi" käyttäytyminen ja fenotyyppi eivät ainakaan vaadi mitään asuja. Asujen, tukanleikkuun mallin tai vaikkapa tatuointien merkityksen korostaminen ja näihin paneutuminen tai itsensä tiettyyn suuntaan tarkoituksellinen muokkaaminen lienee kulttuuria. Tai seksuaalisesti lähempänä transvestismia tai fetisismiä. Tai se on drag. Ihmiset koristautuvat eri tavoin eri kulttuureissa ja silti heistä seksuaalisesti kiinnostuneille tahoille on merkityksellistä, miltä henkilö näyttää tai miten hän suoriutuu ilman koristeita.
Testosteronin ja somatotropiinin vaikutuksia (=äärimaskuliinisuutta ?) lienevät pikemminkin (?): riskinottohalu, fyysisyys, kapea lantio, leveä rintakehä, suuremmat lihakset, vähäisempi määrä ihonalaisrasvaa, jykevämmät kasvonpiirteet, alempi kynnys seksuaaliseen kanssakäyntiin, suurempi määrä aivolohkon sisäisiä synaptisia kytkentöjä, agressio/kilpailuhenkisyys, jne.
Kukaan ei varmaan tiedä, miten yllä luetellut "maskuliiniset" piirteet ovat jakautuneet homomiehillä, koska asiaa ei ole luotettavasti päästy tutkimaan. Ja tästä pääsemme toiseen yllä esittämääni pointtiin: maailma tuntenee liudan (ääri)feminiinisiä homomiehiä, mutta vastapaino (jos se on olemassa) eli luontojaan (ääri)maskuliiniset homomiehet lienevät vasta tuloillaan yleiseen tietouteen.
