Tampereen pride-taistelu – sopuun ei päästä

  • Uutinen
  • Pride
  • vaeltaja2006
  • 6

Nyt.fi kertoi torstai-iltana Tampereen kahdesta pridestä, jotka ovat täysin erillisiä. Järjestäjien välistä yhteistyötä ei ole, eikä syitä haluta kertoa. Pirkanmaan Pride oli alkukesästä, nyt heinäkuun jälkipuoliskolla on Tampereen Pride.

Tampere Priden järjestää Tampere Pride ry ja Pirkanmaan Priden järjestää Pirkanmaan Seta ry. Pirkanmaan Setan nettisivulla erikseen mainitaan, että ne ovat kaksi eri tapahtumaa, mutta asiaa pehmennetään näin: ”Isoon kaupunkiin mahtuu monet pridet. Monipuolisuus on tervetullutta" . Jonkinlaista yhteistyötä oli ainakin vuonna 2012.

Tämän viikon Tampereen Pridestä vastaa Ilkka Veiström. Ensimmäisen kerran hän järjesti oman tapahtuman vuonna 2010. Silloin Tampereella ei ollut Setan järjestämää pride-tapahtumaa. Veiströmin mukaan yhteistyötä Pirkanmaan Setan kanssa ei ole syntynyt, eikä hän halua asiaa tarkemmin selvitellä. Vähäisiä yhteistyöyrityksiä on ollut, mutta tänä vuonna ilmeisesti ei ole saatu aikaan mitään yhteistyötä.

Myös Pirkanmaan Setan puheenjohtaja Tuure Pitkänen on vaitelias. "En haluaisi lähteä erittelemään tarkempia syitä siihen nyt tässä. Me ollaan koettu, että meidän on parempi järjestää oma tapahtumamme”. Kun Nyt.fi kysyy, voisiko voimia yhdistää tulevaisuudessa, vastaus on yhtä salaperäinen: ”"En osaa sanoa. Se riippuu monesta asiasta."

Jos syitä alkaa tonkia enemmän, tapahtumista löytyy eroja. Pirkanmaan Setan tapahtuma on ollut selkeästi ihmisoikeustapahtuma. Halutaan kiinnittää huomio vähemmistöjen yhteiskunnalliseen asemaan. Tampereen Pride on pääosin yksityishenkilön aloitteesta syntynyt tapahtuma, jossa taustalla saatetaan nähdä myös taloudellisia intressejä. Tamperelainen-lehden artikkelissa vuonna 2013 Veiström kuvataan teekauppiaaksi, mutta hän toimii myös (gay)matkailun alalla ja hypnoosin ja rentouttamisen alalla. Hän oli mukana asiantuntijana mm. silloin, kun Helsinki alkoi kehittää brändiään gay-ystävällisenä kaupunkina.

Nyt-lehden artikkeli
Tamperelainen-lehden henkilökuva

6 kommenttia

Isoja asioita saadaan aikaan vain puhaltamalla yhteen hiileen. Mahtavaahan olisi, jos Tampereella löytyisi yhteinen sävel. Tuloksena voisi olla hienoja asioita.

Toisaalta, Suomen lyhyen (ja vähälumisen) suven viikonloppuihin mahtuu kyllä tapahtumia. Varsinkin heinäkuu on monissa kaupungeissa hiljainen. Toisaalta, heinäkuussa ei välttämättä olla kotikaupungissa, yleensäkään kaupungissa tai kotimaassakaan. Tosin, jos tapahtuman järjestäjä laskee, että riittävästi väkeä on, niin mikäs siinä sitten.

Tampere “kahden priden kaupunkina” on Suomessa ainutlaatuista. Joissain maailman suurkaupungeissa on rinnakkaisia tapahtumia, mutta käsittääkseni yleensä samaan aikaan. Esimerkiksi Berliinissä eräänlaisen varjo-priden järjestäjät ovat harmissaaan siitä, että pride on kaupallistunut ja ylikarnevalisoitunut, sekä varjoprideilijöiden mielestä luopunut poliittisesta kantaaottavuudestaan.

Vaan, kun puhutaan pride-nimisestä tapahtumasta, niin…

Kyllä priden keskiössä ovat ihmisoikeudet, yhteiskunnallinen tiedostavuus, hlbti-vähemmistöjen yhdenvertaisen aseman tavoittelu ja sellaiset asiat. Kaikki muu on noiden asioiden ympärillä. Pride-kulkue on lähtökohdiltaan mielenosoitus (piste). Toisin siis kuin Veiström ilmaisee, priden kovinta ydintä on juuri ihmisoikeusnäkökulma.

Mutta mieltään voi osoittaa moninaisin keinoin.

Ei homman nimi tarvitse olla megafoni, iskulauseet, tulikivenkatkuiset banderollit, tiukat ilmeet ja aatten palo silmissä säkenöivä vallankumoushöyryäminen.

Kun Veiström sanoo ääneen (tai kirjoittaa julkisesti), että “priden kovinta ydintä on ihmisoikeusnäkökulma”, niin keskustelu yhteistyöstä - ehkäpä useampienkin tahojen kanssa - voi uskoakseni aueta. Siihen asti Veiströmin esikuntineen järjestämät tapahtumat ovat statukseltaan parhaimmillaankin “pride-henkisiä tapahtumia”, vaikka tapahtuman nimi muuta antaisi ymmärtää.

Minun mielestäni Veiström on siinä oikeassa, että asioita voi tehdä myös “kulttuurin keinoin” sekä paraatihengessä ilon ja ystävyyden kautta. Poliittinen kannanotto voi tapahtua myös myönteisyyttä esiintuomalla. Ei siinä mitään. Tuo on Seta-toimijoilta ainakin historiassa joskus päässyt vähän unohtumaan. Paitsi viestittää yhteiskunnallisia korjausvaatimuksia, on priden tehtävänä antaa hlbti-vähemmistöihin kuuluville myös voimauttavaa viestiä, vaikkapa: meitä on muitakin, et ole yksin - ja riitämme mainiosti omina itseinämme.

Mutta yhtä kaikki; priden viesti ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta on tärkein. Sen edelle ei saa käydä sen paremmin puoluepolitiikka, kaupallisuus kuin karnevaalisuuskaan. Muussa tapauksessa ei voi puhua pridesta. Entä tarvitseeko pride välttämättä pride-kulkueen? Kulkueen tai muun (ohjelmallaan) kantaaottavan joukkokokouksen voi katsoa kuuluvan niin vahvasti asiaan, että ilman sellaista vakava vaillinaisuus olisi läsnä.

Ymmärtääkseni pride-tapahtumat eivät ole olleet rahasampoja, vaan paremminkin persnettoa tuottavia projekteja - niin meillä kuin muuallakin. Hallittu taloudenpito ja hyvät yhteistyökumppanit mahdollistavat yhdenvertaisuuden edistämisen pride-tapahtumien avulla. Kaupallisuus priden yhteydessä ja ympärillä ei mielestäni ole paha juttu, kunhan se ei alista priden ihmisoikeusnäkökulmaa. Se tuo “pöhinää” tapahtuman ympärille. Jos siitä joku nettoaa jotain, niin sou not? Pride-tapahtuman suoranaiset mahdolliset tuotot on tietysti mahdollisimman läpinäkyvästi ohjattava hlbti-vähemmistöjen yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia edistävään työhön.

**

Nyt-lehden artikkelissa on (ainakin) yksi selkeä asiavirhe. Toimittaja ei ehkä ollut jaksanut tarkistaa historian faktoja. Pride-tapahtumia on kyllä järjestetty Pirkanmaalla myös ennen vuotta 2010, joskin satunnaisesti, ei vuosittain.
Alun perin Pride järjestettiin (Suomessa) joka toinen vuosi Helsingissä ja joka toinen vuosi jollakin muulla paikkakunnalla. Päätös siitä, mille kaupungille tuo Helsingin ulkopuolella järjestettävä Pride kulloinkin myönnettiin, tehtiin Seta ry:n kokouksessa (valtuusto/edustajisto?).

Vuonna 2006 (?) HeSeta ry ilmoitti yksipuolisesti järjestävänsä Priden Helsingissä joka vuosi. Asiasta käytiin tuolloin Tampereella pidetyssä Seta ry:n valtuuston kokouksessa varsin tiukka mutta turha keskustelu. Keskustelussa olivat vastakkain HeSeta ja Seta ry:n hallitus vastaan muu Suomi. Itse olin tuossa kokouksessa muu Suomi osastossa jo sillä perusteella, että tuolloin edustamani Setan jäsenyhdistyksen toimialue kattoi koko Suomen.

Koko pitkä keskustelu oli sinänsä jo lähtökohtaisesti täysin turha, koska tuolloiseen Seta ry:n toimintakulttuurin mukaisesti kaikki päätökset tehtiin pienessä sisäpiirissä ja ylimmät toimielimet edustajisto ja valtuusto, välillä myös Setan hallitus, toimivat pelkkinä kumileimasimina. Varsinkin edustajiston kokouksissa päätöksiä runnottiin läpi HeSetan äänivallalla.

HeSeta ry:n vaikutusvaltaa Setassa kuvaa hyvin 2007 Joensuussa pidetyssä Setan valtuuston kokouksessa käyty keskustelu. Muu Suomi osaston etukäteispyynnöstä nostin tuossa kokouksessa esille HeSetan velan Seta ry:ltä. Kysyessäni, mikä tuon velan tilanne ja lyhennysaikataulu sillä hetkellä oli, Setan talouspäällikön vastaus oli, ettei hän tiedä. Paikalla oli hänen mukaansa kuitenkin henkilö, joka tiesi asiasta paremmin eli HeSetan taloudenhoitaja. HeSetan taloudenhoitajan selvityksen jälkeen totesin, että tämä tilannehan on sama kuin jos olisin pankille velkaa ja pankki kysyisi minulta, paljonko olen velkaa ja paljonko olen velkaani lyhentänyt. Enpä kauheasti yllättynyt, kun myöhemmin sain lehdestä lukea ao. taloudenhoitajan tekemisistä.

Kaikkien Seta ry:n entisten ja nykyisten jäsenjärjestöjen ulkopuolelle jättäytyneenä toivon, että edellä kuvatussa toimintakulttuurissa on tapahtunut muutos. Toivottavasti myös talouspäällikkö on kasvanut tehtäviensä tasalle ja niin Setan kuin sen jäsenjärjestöjenkin hallitusten jäsenet ymmärtävät velvollisuutensa myös taloudenhoidon valvonnassa.

Tuolloin 2006 näkemyksemme (muu Suomi) oli, että jokavuotinen Helsinki Pride aiheuttaa muun Suomen Pride tapahtumien näivettymisen. Tosiasiassahan kävikin sitten juuri päinvastoin. Hienoja Pride viikkoja järjestetään joka vuosi monella paikkakunnalla. Kesän voi elää pridesta prideen. Jos kotimaiset pride-juhlat eivät riitä, voi lähteä vierailemaan Pride juhliin muualle maailmaan. Itse suuntaan ensi viikolla Hampuriiin.

http://www.hamburg-pride.de/en/hamburg-pride/