Tampereen pride-taistelu – sopuun ei päästä (juttukommentit)

Isoja asioita saadaan aikaan vain puhaltamalla yhteen hiileen. Mahtavaahan olisi, jos Tampereella löytyisi yhteinen sävel. Tuloksena voisi olla hienoja asioita.

Toisaalta, Suomen lyhyen (ja vähälumisen) suven viikonloppuihin mahtuu kyllä tapahtumia. Varsinkin heinäkuu on monissa kaupungeissa hiljainen. Toisaalta, heinäkuussa ei välttämättä olla kotikaupungissa, yleensäkään kaupungissa tai kotimaassakaan. Tosin, jos tapahtuman järjestäjä laskee, että riittävästi väkeä on, niin mikäs siinä sitten.

Tampere “kahden priden kaupunkina” on Suomessa ainutlaatuista. Joissain maailman suurkaupungeissa on rinnakkaisia tapahtumia, mutta käsittääkseni yleensä samaan aikaan. Esimerkiksi Berliinissä eräänlaisen varjo-priden järjestäjät ovat harmissaaan siitä, että pride on kaupallistunut ja ylikarnevalisoitunut, sekä varjoprideilijöiden mielestä luopunut poliittisesta kantaaottavuudestaan.

Vaan, kun puhutaan pride-nimisestä tapahtumasta, niin…

Kyllä priden keskiössä ovat ihmisoikeudet, yhteiskunnallinen tiedostavuus, hlbti-vähemmistöjen yhdenvertaisen aseman tavoittelu ja sellaiset asiat. Kaikki muu on noiden asioiden ympärillä. Pride-kulkue on lähtökohdiltaan mielenosoitus (piste). Toisin siis kuin Veiström ilmaisee, priden kovinta ydintä on juuri ihmisoikeusnäkökulma.

Mutta mieltään voi osoittaa moninaisin keinoin.

Ei homman nimi tarvitse olla megafoni, iskulauseet, tulikivenkatkuiset banderollit, tiukat ilmeet ja aatten palo silmissä säkenöivä vallankumoushöyryäminen.

Kun Veiström sanoo ääneen (tai kirjoittaa julkisesti), että “priden kovinta ydintä on ihmisoikeusnäkökulma”, niin keskustelu yhteistyöstä - ehkäpä useampienkin tahojen kanssa - voi uskoakseni aueta. Siihen asti Veiströmin esikuntineen järjestämät tapahtumat ovat statukseltaan parhaimmillaankin “pride-henkisiä tapahtumia”, vaikka tapahtuman nimi muuta antaisi ymmärtää.

Minun mielestäni Veiström on siinä oikeassa, että asioita voi tehdä myös “kulttuurin keinoin” sekä paraatihengessä ilon ja ystävyyden kautta. Poliittinen kannanotto voi tapahtua myös myönteisyyttä esiintuomalla. Ei siinä mitään. Tuo on Seta-toimijoilta ainakin historiassa joskus päässyt vähän unohtumaan. Paitsi viestittää yhteiskunnallisia korjausvaatimuksia, on priden tehtävänä antaa hlbti-vähemmistöihin kuuluville myös voimauttavaa viestiä, vaikkapa: meitä on muitakin, et ole yksin - ja riitämme mainiosti omina itseinämme.

Mutta yhtä kaikki; priden viesti ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta on tärkein. Sen edelle ei saa käydä sen paremmin puoluepolitiikka, kaupallisuus kuin karnevaalisuuskaan. Muussa tapauksessa ei voi puhua pridesta. Entä tarvitseeko pride välttämättä pride-kulkueen? Kulkueen tai muun (ohjelmallaan) kantaaottavan joukkokokouksen voi katsoa kuuluvan niin vahvasti asiaan, että ilman sellaista vakava vaillinaisuus olisi läsnä.

Ymmärtääkseni pride-tapahtumat eivät ole olleet rahasampoja, vaan paremminkin persnettoa tuottavia projekteja - niin meillä kuin muuallakin. Hallittu taloudenpito ja hyvät yhteistyökumppanit mahdollistavat yhdenvertaisuuden edistämisen pride-tapahtumien avulla. Kaupallisuus priden yhteydessä ja ympärillä ei mielestäni ole paha juttu, kunhan se ei alista priden ihmisoikeusnäkökulmaa. Se tuo “pöhinää” tapahtuman ympärille. Jos siitä joku nettoaa jotain, niin sou not? Pride-tapahtuman suoranaiset mahdolliset tuotot on tietysti mahdollisimman läpinäkyvästi ohjattava hlbti-vähemmistöjen yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia edistävään työhön.

**

Nyt-lehden artikkelissa on (ainakin) yksi selkeä asiavirhe. Toimittaja ei ehkä ollut jaksanut tarkistaa historian faktoja. Pride-tapahtumia on kyllä järjestetty Pirkanmaalla myös ennen vuotta 2010, joskin satunnaisesti, ei vuosittain.

Alun perin Pride järjestettiin (Suomessa) joka toinen vuosi Helsingissä ja joka toinen vuosi jollakin muulla paikkakunnalla. Päätös siitä, mille kaupungille tuo Helsingin ulkopuolella järjestettävä Pride kulloinkin myönnettiin, tehtiin Seta ry:n kokouksessa (valtuusto/edustajisto?).

Vuonna 2006 (?) HeSeta ry ilmoitti yksipuolisesti järjestävänsä Priden Helsingissä joka vuosi. Asiasta käytiin tuolloin Tampereella pidetyssä Seta ry:n valtuuston kokouksessa varsin tiukka mutta turha keskustelu. Keskustelussa olivat vastakkain HeSeta ja Seta ry:n hallitus vastaan muu Suomi. Itse olin tuossa kokouksessa muu Suomi osastossa jo sillä perusteella, että tuolloin edustamani Setan jäsenyhdistyksen toimialue kattoi koko Suomen.

Koko pitkä keskustelu oli sinänsä jo lähtökohtaisesti täysin turha, koska tuolloiseen Seta ry:n toimintakulttuurin mukaisesti kaikki päätökset tehtiin pienessä sisäpiirissä ja ylimmät toimielimet edustajisto ja valtuusto, välillä myös Setan hallitus, toimivat pelkkinä kumileimasimina. Varsinkin edustajiston kokouksissa päätöksiä runnottiin läpi HeSetan äänivallalla.

HeSeta ry:n vaikutusvaltaa Setassa kuvaa hyvin 2007 Joensuussa pidetyssä Setan valtuuston kokouksessa käyty keskustelu. Muu Suomi osaston etukäteispyynnöstä nostin tuossa kokouksessa esille HeSetan velan Seta ry:ltä. Kysyessäni, mikä tuon velan tilanne ja lyhennysaikataulu sillä hetkellä oli, Setan talouspäällikön vastaus oli, ettei hän tiedä. Paikalla oli hänen mukaansa kuitenkin henkilö, joka tiesi asiasta paremmin eli HeSetan taloudenhoitaja. HeSetan taloudenhoitajan selvityksen jälkeen totesin, että tämä tilannehan on sama kuin jos olisin pankille velkaa ja pankki kysyisi minulta, paljonko olen velkaa ja paljonko olen velkaani lyhentänyt. Enpä kauheasti yllättynyt, kun myöhemmin sain lehdestä lukea ao. taloudenhoitajan tekemisistä.

Kaikkien Seta ry:n entisten ja nykyisten jäsenjärjestöjen ulkopuolelle jättäytyneenä toivon, että edellä kuvatussa toimintakulttuurissa on tapahtunut muutos. Toivottavasti myös talouspäällikkö on kasvanut tehtäviensä tasalle ja niin Setan kuin sen jäsenjärjestöjenkin hallitusten jäsenet ymmärtävät velvollisuutensa myös taloudenhoidon valvonnassa.

Tuolloin 2006 näkemyksemme (muu Suomi) oli, että jokavuotinen Helsinki Pride aiheuttaa muun Suomen Pride tapahtumien näivettymisen. Tosiasiassahan kävikin sitten juuri päinvastoin. Hienoja Pride viikkoja järjestetään joka vuosi monella paikkakunnalla. Kesän voi elää pridesta prideen. Jos kotimaiset pride-juhlat eivät riitä, voi lähteä vierailemaan Pride juhliin muualle maailmaan. Itse suuntaan ensi viikolla Hampuriiin.

http://www.hamburg-pride.de/en/hamburg-pride/

Tätä kaupallista Tampere Pridea järjestävä Ilkka Veiström on ilmaissut kantanaan, että tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edustavat ihmisoikeuskulkueet ovat ”vanhanaikaisia, tuputusta, tuskallista ja rankkaa” (Aamulehti 18.7.2010).
Kansanedustaja Tynkkysen vastaus Veiströmin ja muiden väitteisiin:
http://www.orastynkkynen.fi/?p=1892

Keskustelua aiheesta
http://ranneliike.net/teema?aid=4356&cid=18

Veiströmin sangen erikoisten kannanottojen jälkeen on käynyt niin, että pride-kulkueita ja muita ihmisoikeuskulkueita järjestetään entistäkin enemmän ympäri maailmaa yhä useammissa maissa ja kaupungeissa ja kokonaisosanottajamäärä niin Suomessa kuin muuallakin on lisääntynyt valtavasti.

Ilkka Veiström kertoi ajatuksiaan Riihimäen sateenkaarijuhlassa kesällä 2008. Hän ei pitänyt Helsinki priden tunnelmasta. Sen jälkeen Helsinki Pride on joka vuosi tullut suuremmaksi ja suuremmaksi. Haastattelun kesto on n. 1 min
http://ranneliike.net/media-arkisto/media/39

Tiedoksi tänään julkaistu Pirkanmaan Setan puheenjohtajan Tuure Pitkäsen blogi, jossa avataan miksi Tampereella on järjestetty jo muutaman vuoden ajan kaksi pride-tapahtumaa: Pirkanmaan Setan Pirkanmaan pride ja Tampere pride ry:n Tampere pride. Perusteellinen blogi-kirjoitus tilanteen taustoihin löytyy täältä: http://www.pirkanmaanseta.fi/tasta-syysta-tampereella-on-kaksi-pride-tapahtumaa/

Emme halunneet häiritä antamalla lausuntoja medialle Tampere pride -tapahtuman aikana. Ulostulo on tarpeen, sillä tilanne hämmentää yhteistyökumppaneita, yhdistysaktiiveja, vapaaehtoisia ja suurta yleisöä.

Itseäni tuoreissa uutisoinneissa satutti kenties eniten väite, etteikö Pirkanmaan Pride olisi yhdenvertaisuutta edistävä tapahtuma. Yhdenvertaisuus on ollut kaiken toiminnan ydin. Tänä vuonna teemamme oli ”Leimaudu yhdenvertaiseksi - Yhdessä olemme enemmän”.
Otamme uudistuneet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslait kirjaimellisesti ja pyrimme osoittamaan sen toiminnassamme. Niin Pirkanmaan prideen kuin Leimareihinkin ovat tervetulleita kaikki seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta mukaan lukien itsensä heteroiksi ja miehiksi ja naisiksi määrittävät. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kuuluu kaikkiin ihmisryhmiin mm. ikään, etniseen taustaan, terveydentilaan, vammaisuuteen, uskoon tai poliittiseen näkemykseen katsomatta. Yhdenvertaisuus kuuluu kaikille - lokeroi itsensä tai ei.

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että Tampereelle mahtuu useampi pride-tapahtuma, eikä pride-tilaisuuksien tarvitse olla Setan jäsenjärjestön järjestämiä. Tästä on lukuisia upeita esimerkkejä mm. Riihimäeltä, Forssasta, Turusta, Pietarsaaresta ja Kangasniemeltä.

Omalta kohdaltani vuodesta 2011 jatkunut sotku on aiheuttanut kolhun luottamukseeni siihen, että puhumalla ja vastaan tulemisella voi selvittää haasteen kuin haasteen. On ollut tärkeää ymmärtää, että kaikella on rajansa, eikä epäreilua toimintaa tule hyväksyä. Yhteistyö ei voi perustua luottamuspulalle, sovitusta poikkeamisille ja taloudelliselle riskille. Vastoinkäyminen on kirkastanut näkemään Pirkanmaan Setan omaleimaisen itseisarvon, jota on rakennettu yli 40 vuotta. Olen ylpeä voidessani olla töissä juuri tässä yhdistyksessä.

Ulostulo on merkityksellistä silläkin uhalla, että syntyy mielikuva sateenkaarevista draamaqueeneista, jotka eivät mahdu samoihin bileisiin. Ymmärtääkseni erimielisyydet ovat useimpien yhdistysten arkea. Joskus pitää kuitenkin nostaa kissa pöydälle, jotta päästää eteenpäin, vaikka pääsääntöisesti vaalisikin sopua.

Blogi päättyy sanoihin: ”Pirkanmaan Seta tekee hedelmällistä ja sujuvaa yhteistyötä lukuisten järjestöjen kanssa. Tiedämme, millaista vastavuoroisen, ketterän, osapuolia arvostavan ja toivottuihin lopputuloksiin tähtäävän yhteistoiminnan tulee olla.”

Palautekyselyssä 100 henkeä 103 vastaajasta katsoi, että Pirkanmaan pridea tarvitaan myös jatkossa. Jatkoa siis todennäköisesti seuraa: http://www.pirkanmaanseta.fi/kiitos-vapaaehtoisille-pirkanmaan-pride-2015-oli-yhdenvertaisuuden-juhlaa/

…….. ja tämän jälkeen jatkan taas lomaani, tuulettuneena ja hyvillä mielin :).

Mikko Väisänen
Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja

Itseänikin on hivenen hämmentänyt tätä "kahden priden" ympärillä ollutta uutisointia seuratessani se, että rivinväleissä ja suoremminkin on vihjailtu, että Pirkanmaan Pride olisi ollut jotenkin vähemmän avoin myös heteroille. Kaikki tässä maassa järjestetyt pride-tapahtumat ovat tietääkseni aina olleet yhtäläisesti avoimia myös seksuaalista- ja sukupuolista moninaisuutta tukeville heteroille. En tiedä, onko taustalla ollut väärinymmärrystä vai tarkoitushakuisuutta?

Sateenkaarevia tapahtumia ei voi olla liikaa, mutta soisin pride-käsitettä kunnioitettavan siten, ettei sitä alistettaisi muille kuin yhdenvertaisuuteen liittyville pyrkimyksille. Minusta esimerkiksi "tuotteistamiseen" liittyvät projektit olisi erittäin suotavaa toteuttaa jonkin muun kuin "pride"-otsikon alla. Ugh.