Pride-kulkue on saanut uuden reitin. Lähtö on Senaatintorilta kuten ennenkin, mutta nyt suunnataan etelään: ensin näyttäytymiskierros Pohjois- ja Eteläesplanadilla, ja sitten Finlaysonin Tom of Finland -näyteikkunan jälkeen Kasarminkatua kohti pääesikuntaa ja Ullanlinnaa. Venäjän suurlähetystön (entisen kätilöopiston tontin) kohdalla katu muuttuu Neitsytpoluksi, ja sitä pitkin edetään kohti Merisataman kompassiaukiota ja Kaivopuiston sileitä kallioita.
Senaatintori ja Esplanadi
Senaatintori ja Esplanadi tuskin kaipaavat erityisesittelyjä, koska ne esitellään kaikissa matkaoppaissa. Tuomiokirkosta vain sen verran, että yli 30 vuotta sitten, 13.2.1983 Tuomiokirkon kryptassa pidettiin ensimmäinen ”homojumalanpalvelus”. Kirkkokansaa oli n. 160 henkeä. Tilaisuuden olivat järjestäneet Helsingin seurakuntien opiskelijatyön työntekijät ja homoseksuaalien kristillinen piiri. Tilaisuutta oli etukäteen uhkailtu ja paheksuttu.
Senaatintorin keskellä on Venäjän tsaarin, Aleksanteri II:n patsas. Patsaan jalusta on komean punaista Hangon graniittia. Venäjällä homoseksuaaleja ei tsaarien aikaan erityisesti ilmeisesti vainottu. Ilmapiiri oli sallivampi kuin esim. viktoriaanisessa Englannissa. Yläluokan keskuudessa juoruiltiin muiden tekemisistä, mutta joukossa oli paljon homoja, jotka elivät ilman erityistä pelkoa. Jotkut olivat tehneet puolison kanssa sopimuksen vapaasta elämästä. Skandaalijutut eivät yleensä menneet oikeuteen. Kerrotaan, että tsaari Aleksanteri III:n veli, suurruhtinas Sergei Aleksandrovits oli homo. Tsaikovskin viimeisistä vaiheista kerrottiin äskettäin radio-ohjelmassa. Jotkut ovat otaksuneet Tsaikovskin tehneen itsemurhan homouden takia, mutta se on epätodennäköinen selitys äkilliselle kuolemalle. http://areena.yle.fi/1-2778389 .
Priden opastetuilla sateenkaarikävelyillä on saatu kuulla, että Esplanadin puistolla on toinen, ”näkymättömämpi” historia. Puisto oli ennen 1970-lukua miesten suosima kohtauspaikka. Toiletilla oli oma lempinimi: Pääkonttori. Asia oli niin undergroundia, että ns. tavalliset ihmiset tuskin edes tajusivat, että puistossa toisiaan tapaavat miesryhmät olivat homoja. Sellaisia ei Suomessa voinut olla.
Siinä kulmassa, jossa pride-marssi kääntyy Kasarminkadulle, on Finlaysonin myymälä. Näyteikkunat on somistettu Tom of Finland -kankain ja vuodevaattein. Mallisto julkistettiin viime vuoden lopulla ja siitä tuli kansainvälinen hittituote.
Esplanadi ja Kasarminkadun alkupää kuuluvat Kaartinkaupunki-nimiseen kaupunginosaan. Kun saavutaan Kasarmintorin kulmalle, näkyy torin perällä vaalea, marmorinen (entinen) radiotalo, jossa 1970-80-luvuilla toteutettiin tehokkaasti eduskunnan säätämää kehotuskieltoa. Useat homoja käsittelevät ohjelmat hyllytettiin.
Kasarminkadun oikealla reunalla on ravintola Kaarle XII. Sen oven pielessä plakaatissa kerrotaan, että täällä syntyivät ajatukset jääkäriliikkeestä vuonna 1914. Samaan aikaan yksi jääkäriliikkeen keulahahmoista, varatuomari Fritz Wetterhof oli Saksassa luomassa kontakteja tulevalle jääkärikoulutukselle. Fritz Wetterhofin yksityiselämästä on hieman tietoa. Hän kertoi Saksassa oleskellessaan seksuaalitutkija Magnus Hirschfeldille tarkkoja yksityiskohtia Helsingin homojen elämästä. Tiedot päätyivät kirjaan.
Kasarmintorin reunalla on pääesikunta, ja ilmeisesti siellä on aikaisemmin majaillut enemmänkin sotilashenkilöitä, joista jotkut ovat kokeilleet rakkausonneaan Tähtitorninmäen kätköissä. Tähtitorninmäki tunnettiin vielä 1950-luvulla miesten kruisauspaikkana.
Ullanlinna
Pääesikunnan jälkeen alkaa Ullanlinnan kaupunginosa. Nimensä se sai Ulricasborgin linnakkeesta, joka rakennettiin nykyiselle Tähtirtorninmäelle 1700-luvun puolivälissä. Seutu oli karua ja kallioista, mutta linnake tarvittiin tukemaan Viaborgia eli Suomenlinnaa. Nykyisin mäellä on entinen tähtitieteellinen observatorio ja kahvila- ja näyttelytiloja.
Nykyinen Ullanlinnan kaupunginosa on rakennettu pääosin 1900-luvun alussa. Jugend-taloja on runsaasti. Aikaisemmin väestötiedoissa kerrottiin, että Ullanlinnassa asuu paljon hyvin toimeentulevaa väkeä, mutta on paljon myös pienipalkkaisia, esim. piikoja, sisäkköjä, siivoojia, jne. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana vähäväkiset ovat kadonneet, kun vuokrataso on noussut pilviin. Helsingin Sanomat kertoi pari viikkoa sitten, että Ullanlinnassa on Suomen varakkainta väkeä. Pörssiomistuksia on yli miljardi. Alueella ei ole näkynyt pakolaisia eikä ns. kerjäläisiä. Vain pullonkerääjät ja Vierasmajaan sijoitetut kodittomat kertovat toisenlaisesta elämästä.
Ullanlinnassa ei ole ollut homobaareja. Iltapaikat ovat aina löytyneet Rööperistä eli Punavuoresta tai keskustasta.
Saksalainen tv-dokumentti kuvasi äskettäin risteilymatkaa Itämerellä ja Suomenlahdella. Dokumentissa huomattiin, että eteläisessä Helsingissä on paljon kauniita taloja ja hyvin paljon design-liikkeitä.
Siinä, missä Ullanlinna alkaa, oli Tove Janssonin koti ja ateljee, ylimmässä kerroksessa, tornissa. Ovensuussa on muistoreliefi. Osoite on Ullanlinnankatu 1. Kirjassa Reilua peliä Tove kertoo elämästä Tuulikki Pietilän kanssa. Kadun toisella puolella on rakennustaiteen museo ja sitä vastapäätä Kaartin maneesi, jossa Suomen kaarti harjoitteli. Kaartilaisilla oli komeita univormuja. Maneesin seinäkoristeissa on hevosen päitä. Viimeksi halli on ollut poliisien autotallina.
Ylhäällä mäellä on Kirurginen sairaala. Rakennus on vanha, vuodelta 1880. Suurissa potilassaleissa oli ainakin aikaisemmin jopa 30 vuodepaikkaa. Hyvin sairaalle voi olla hyväkin, että ympärillä on koko ajan hyörinää ja apua saa tarvittaessa nopeasti.
Kirurgista sairaalaa vastapäätä, sisäpihalla, on vapaamuurarien ”päätemppeli”. Vapaamuurareilla tuskin on yhteistä mielipidettä homoista, lesboista tai transihmisistä.
Täällä Ullanlinnan korkeimmalla kohdalla monen talon porraskäytävät ovat kuin taideteoksia. Talojen sisäpihoilla on hyvin erilainen maailma. Löytyy viheriöitä ja uudempaa, 70-luvun rakennuskantaa.
Mäen alla on Vuorimiehenpuistikko. Eteläreunan talorivistössä on talo, jossa Tom of Finland asui pitkään. Puiston länsilaidalla on Kom-teatteri, jonka ohjelmistossa on ollut monia Pirkko Saision näytelmiä.
Vuorimiehen puistikon itäpuolella on Venäjän suurlähetystön alue. Uusin talorivistö valmistui alkuvuodesta. Tehtaankadulla, suurlähetystön edessä, on nähty monenlaisia mielenosoituksia. Kun anarkistit ovat liikkeellä, alue kuhisee poliiseja. Toissa talven queer-anarkistinen mielenilmaus homolakeja vastaan sujui täysin rauhanomaisesti.
Neitsytpolun varrella on mormonien rukoushuone. Usein kolmosen raitiovaunuun nousee lähipysäkiltä Amerikasta tulleita mormoninuorukaisia, jotka runsaan vuoden oleskelun ja opiskelun jälkeen osaavat hämmästyttävän hyvin suomea. Kun heiltä kysyy suhtautumisesta homoihin, vastaus on torjuva, mutta ei mitenkään saarnaava. Kuvaa ottaessa paikalle osuu nuori mies vaimonsa kanssa. Mies oli vuosia sitten lähetyssaarnaajana Suomessa. Hän asui tässä talossa, vaikka mormonien päämaja onkin Espoossa. Millaiset tunnelmat ovat Amerikan mormonien keskuudessa, kun nyt ollaan Korkeimmassa oikeudessa päättämässä homoavioliitoista? Hän sanoo: "Ei huolta. Vaikka homoavioliitoista ei pidetä, asiaan yritetään sopeutua ja kunnioitetaan muiden elämää". Suomessa on n. 4000 mormonia.
Kun edessä avautuu meri, ollaan Merikadulla. Merikadun talorivistö on juhlava. Siellä on löytynyt monenlaisia vahvoja naisia. Siellä ovat asuneet mm. taiteilija Helena Westermarck (numero 3, antropologi Edward Westermarckin sisar) ja kauempana Huvilakadun päässä teatteriohjaaja Vivica Bandler (Toven hyvä ystävä).
Kaivopuisto
Kaivopuisto on peräisin 1800-luvun alkupuolelta. 1830-luvulla käynnistyi Kaivopuiston kylpylä (puiston keskikäytävän päässä meren rannassa) ja siihen liittyvä Kaivohuone. Kaivopuiston kylpylän kukoistuskausi oli lyhyt: 1830-1850. Kylpyvieraat tulivat pääasiassa Venäjältä. Laiva toi heidät kauppatorilta Kaivopuistoon, mutta kävelläkin voi asumattoman alueen läpi. Krimin sota lamaannutti kylpyläelinkeinon, ja kylpylä tuhoutui toisen maailman sodan aikaan. Kaivohuoneella pidetään nykyään priden supersuositut naistentanssit.
Puistoon tulijaa tervehtii kultainen naisfiguuri. Se on Pekka Jylhän veistos odottavasta äidistä. Pekka Jylhä tunnetaan myös Kekkos-muistomerkistä Finlandia-talon vieressä, ja viime vuonna puhuttiin hänen mahdollisesta Tom of Finland -patsaastaan. Lehtiotsikoissa oli: Tom of Finlandista sulhanen Havis Amandalle. Hankkeesta ei ole viime aikoina kuultu uutta.
Joissakin puiston penkeissä on yhä tallella metalliset runokyltit. Tässä penkissä on Rakel Liehun runo.
Penkillä istui tunnettu vanhemman polven kuvataiteilija, joka kuultuaan lauantain pridestä ryhtyi kertomaan tarinaa omasta isästään. Hänen vanhempansa päätyivät aikoinaan avioeroon ja isä löysi miesystävän ja eli uudenlaista aktiivielämää loppuelämänsä, 1990-luvulle saakka.
Kaivopuistolle ja koko eteläiselle Helsingille ovat ominaisia silokalliot. Unkarilainen Helsinki-matkaopas on nimetty: Ihmiset graniitin päällä (Emberek a grániton). Tuhannet takamukset pitävät kesäaikana huolen siitä, että Kaivopuiston silokalliot eivät sammaloidu. Joka viikonloppu puistossa on paljon kuhinaa.
Ylhäältä mäeltä johtaa kapea kalliohalkeama alas leikkikentän puolelle. Vanha homomies muisteli:” Suutelimme siinä halkeamassa ensi kerran”.
Kaivopuiston eteläkärjessä on autojen pysäköintipaikka ja mielenkiintoinen geologinen nähtävyys. Kallion gneissipinnassa näkyy vaaleita graniittijuovia. Paikka rauhoitettiin 1962. Vieressä on suuri rapakivilohkare, joka aikoinaan löydettiin merisatamasta ja siirrettiin tähän. Kivi on peräisin Viipurin suunnalta ja kulkeutui jääkauden aikana Helsinkiin.
Jokaisen pride-vieraan on hyvä muistaa, että Helsingissä on paljon valkoposkihanhia. Kaivopuiston nurmikko on hanhien ruokailualuetta, ja kaikkialla on lintujen jätöksiä. On syytä varata mukaan riittävän isot istuinalustat, ettei pride-mekko tahriintuisi.
Vuoden 2015 Helsingin pridekulkue lauantaina 27. kesäkuuta lähtee senaatintorilta klo 13. Puistojuhla Kaivopuistossa alkaa klo 14.