Sateenkaariyhteisöt ry nimittää vuoden 2015 homofobian vastaisen työn Hyvän tahdon lähettilääksi Keskustan varapuheenjohtajan, kansanedustaja Annika Saarikon.
Sateenkaariyhteisöt ry katsoo, että Saarikolla on mahdollisuuksia auttaa lisäämään vuoropuhelua ja murtaa ennakkoluuloja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskettavissa asioissa.
- Toivon, että voisimme yhteiskunnassa edistää ajattelua siitä, että perheiden erilaisuus hyväksyttäisiin ja tunnistettaisiin. Emme voi sulkea silmiämme siltä, että lapsemme ja nuoremme kasvavat hyvin erilaisissa perhe- ja elämäntilanteissa. Isä, äiti ja kaksi lasta on totta yhä monessa tapauksessa, mutta ei ainut totuus. Vanhemmuutta - ja lapsen oikeutta vanhempiin pitäisi lainsäädännön aina tukea, ei rajoittaa tai määrittää oikeanlaista ja hyvää elämää. Hyvinvoivissa kodeissa, myös samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä kasvaa onnellinen Suomi, toteaa Saarikko.
Saarikko kuvaa ajattelunsa perustuvan jakamattomaan ihmisarvoon, joka ei sisällä mutta-lauseita.
- Hyvä dialogi murtaa ennakkoluuloja. On hyväksyttävä, että vieras ja erilainen pelottaa, oudoksuttaa. Sellaista ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä, että kokee tulevansa kohtuuttomasti tuomituksi omien parisuhdetta, seksuaalisuutta ja kiintymystä koskevien elämänvalintojensa suhteen, sanoo Saarikko.
Saarikko korostaa myös, että muutoksen sillat rakentuvat kyvylle kuunnella toista ja yritykselle ymmärtää.
- Saarikko on toiminut aktiivisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten hyvinvointiin liittyvien hankkeiden parissa ja tukenut eduskunnan äänestyksissä näiden vähemmistöjen asemaa parantavia lakiesityksiä. Sateenkaariyhteisöt ry toivoo Saarikon ja muiden hallituspuolueiden edustajien edistävän meneillään olevien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskettavien lakialoitteiden etenemistä eduskunnassa myös tällä vaalikaudella, sanoo Sateenkaariyhteisöt ry:n puheenjohtaja Mikko Kivinen.
Olen kiitollinen ja yllättänyt kunniasta saada olla homofobian vastaisen työn hyväntahdon lähettiläs vuonna 2015. Oma tapani edistää suvaitsevaisuutta on ollut maltillinen ja pitkäjänteinen.
Toimin puolueessa, johon on perinteisesti kuulunut hyvin erilaisiakin ihmisiä, myös arvojen osalta. Keskustassa on kuitenkin aina osattu nähdä erojen keskellä ennemminkin se, mikä meitä yhdistää. Kiihkomielisyyttä on ollut vähemmän - enemmän toisen ihmisen näkemyksen, kokemuksen ja vakaumuksen kunnioitusta. Tämän koin henkilökohtaisesti hyvin voimakkaasti keskustelussa tasa-arvoisesta avioliittolaista. Hyvä dialogi murtaa ennakkoluuloja. Taidamme kaivata keskellemme nykyistä paljon enemmän kykyä kuunnella toista ja siten yritystä ymmärtää. Siten rakentuvat muutoksen sillat. On hyväksyttävä, että vieras ja erilainen pelottaa, oudoksuttaa. Sellaista ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä, että kokee tulevansa kohtuuttomaksi tuomituksi omien parisuhdetta, seksuaalisuutta ja kiintymystä koskevien elämänvalintojensa suhteen.
Oma ajatteluni lähtee siitä, että ihmisarvo on jakamaton. Se ei sisällä mutta-lauseita. Olen kyllästynyt lauseisiin, jotka alkavat muodossa: "Periaatteessa hyväksyn homot, mutta."
Laeilla voidaan vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen - sallia ja toisaalta asettaa rajoja. Selvää kuitenkin on, että millään säädöksillä, päätöksillä tai edes vain puheilla rakkautta ei voi kahlita. On turha sulkea silmiä sellaiselta, mikä tapahtuu joka tapauksessa.
Ihmisarvon jakamattomuuteen liittyen toivon, että voisimme yhteiskunnassa edistää ajattelua myös siitä, perheiden erilaisuus hyväksyttäisiin ja tunnistettaisiin. Emme voi sulkea silmiämme siltä, että lapsemme ja nuoremme kasvavat hyvin erilaisissa kodeissa, hyvin erilaisissa perhe- ja elämäntilanteissa. Isä, äiti ja kaksi lasta on totta yhä monessa tapauksessa, mutta ei ainut totuus. Vanhemmuutta - ja lapsen oikeutta vanhempiin pitäisi lainsäädännön aina tukea, ei rajoittaa tai määrittää oikeanlaista ja hyvää elämää. Hyvinvoivissa kodeissa, myös samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä kasvaa onnellinen Suomi.
Lähettiläinä ovat toimineet aikaisempina vuosina taiteilija Arja Saijonmaa (2006), rockin monitoimimies Jone Nikula (2007), ulkoministeri Alexander Stubb (2008), piispa Wille Riekkinen (2009), kansanedustaja Minna Sirnö (2010), SLU:n puheenjohtaja Timo Laitinen (2011), laulaja/näyttelijä Olavi Uusivirta (2012), kansanedustaja Lasse Männistö (2013) ja tennispelaaja Jarkko Nieminen (2014).
Kansainvälisen homo-, trans- ja bifobian vastaisen päivän päämääränä on saada ihmiset käsittämään, että homo-, trans- ja bifobia on häpeällistä, että siihen liittyvät rakenteet on purettava yhteiskunnasta ja että homofobiaa ja transfobiaa vastaan on kamppailtava. Tarkoituksena on herättää kaikenlaista toimintaa eri puolilla maailmaa, jotta valtaväestö saataisiin paremmin tietoiseksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olemassaolosta ja näiden kohtaamasta syrjinnästä.
Vuoden 2015 IDAHOT-päivä (International Day Against Homophobia, Transphobia & Biphobia) keskittyy sateenkaarinuorten hyvinvointiin: jokaisella on oikeus ilmaista itseään haluamallaan tavalla riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta tai perhemuodosta.
