- Touko Laaksonen on laajasti vaikuttanut homotaiteilija, mutta hänestä ei voi tehdä sateenkaariliikkeen yleistä keulakuvaa. Näin toteaa Tukholman Nationalmuseumin johtaja Berndt Arell Nyt Tidissä 5.9.14. Lasse Garoffin tekemä haastattelu ennakoi Arellin luentoa Helsingissä Ruotsinkielisellä Työväenopistolla 23.10.14.
Arell toteaa Tom of Finlandin teoksissa nousevan esiin taiteilijan itsensä ihailema machokulttuuri. Laaksoselle oli tärkeää, että hän itse kiihottui piirtäessään. Jos niin ei käynyt, piirroskaan ei ollut hyvä vaan jouti revittäväksi - ja työ piti aloittaa alusta. - Piirtäminen oli esileikkiä, aivan suorasanaisesti sanottuna, Arell sanoo.
Arell nostaa keskeiseksi asiaksi Tom of Finlandin taiteessa sen perusmyönteisen asenteen. - Piirrokset ovat epätavallisen välittömiä ja rehellisiä, sanoo Arell. Hän arvelee, että esimerkiksi valokuvauksen keinoin olisi vaikeaa välittää sellaista myönteistä perussävyä.
- Lokakuun luennossa pyrin kuvamaan, miksi Laaksonen edelleen merkitsee paljon, vaikka hän oli kuitenkin niin kiinni omassa ajassaan, sanoo Arell. - Oman aikansa jälkeen eloon jäävä taide noutaa voimansa jonkinlaisista ikuisista arvoista, pohtii Arell, mutta on yleensä vaikeaa tarkasti osoittaa, mitkä ne arvot ovat.
Arell oli vuonna 2006 mukana järjestämässä Tom of Finland -näyttelyä Glo-galleriassa yhdessä MSC Finlandin kanssa. Like -kustantamo julkaisi tuolloin kirjan Tom of Finland: Ennennäkemätöntä - Unforeseen. Sen tekstit olivat Arellin ja Kati Mustolan.