Pastori sanoi siunanneensa - kirkkoherra kiisti

  • Uutinen
  • Yhteiskunta
  • jnsto
  • 6

Tuliko siunattua vai ei? Vantaalaisen nuorenparin Pride-aamuna saaman kirkollisen palvelun luonne joutui tuoreeltaan teologis-hallinnollisen pohdinnan kohteeksi. Hallintolinjassa ylempänä olevan kirkkoherran mukaan suorite ei ollut siunaus vaan kyse oli vain rukoilemisesta. Vantaankosken seurakunnan pastori oli itse määritellyt tapahtuneen siunaukseksi.

Samasukupuolisen parin siunaamista ei Suomen evl-kirkko hyväksy, mutta rukoilla saa - joko parin läsnäollessa tai ilman. Vantaankosken seurakunnan johto yritti tuoreeltaan tilanteesta ulos tulkitsemalla niin, ettei mitään siunausta ollut tapahtunut.

Sanaa ”sinaus” käytti toimituksen suorittanut Vantaankosken seurakunnan pastori Toni Fagerholm.

Nyttemmin sanalliselta määrittelyltään epäselväksi väitettyä myötätuntoa vantaalainen naispari sai suhteelleen konttikirkossa Sinebrychoffin puistossa Helsingissä. Tapahtuneen julkisti tuoreeltaan mm Helsingin Sanomat. Myöhemmin lauantaina Vantaan kirkkoherra Hannu Pöntinen kuitenkin dementoi näkemyksen siunauksesta ja kiisti sellaisen tapahtuneen, Pöntisen mukaan kyse oli vain rukouksesta. - Totean tässä Vantaan puolesta, että varsinaista parisuhteen siunausta ei ole tapahtunut, vaan siinä on rukoiltu heidän kanssaan ja heidän puolesta, sanoi kirkkoherra HS:lle.

Ennen kirkkoherra Pöntisen puuttumista asiaan pastori Toni Fagerholm oli todennut Helsingin Sanomille useaan kertaan, että kyse on siunaustilaisuudesta. Fagerholm perusteli siunaustilaisuuden järjestämistä sillä, että haluaa osoittaa "ettei valtaosa papeista ole homovastaisia."

Siunauksen tai rukouspalvelun saanut pari on HS:n mukaan Sarita Mällinen, 21, ja Tiia Koskinen, 21.

Kirkolliskokous päätti 2010, että papit voivat vain rukoilla samaa sukupuolta olevien parien puolesta ja heidän kanssaan. Kirkollista siunausta kirkolliskokous ei sallinut.
Helsingin piispa Irja Askola oli tietoinen, että Vantaankosken seurakunnan konttikirkossa oli ohjelmassa rukoushetki naisparin kanssa. HS kertoi jo ennen Vantaankosken kirkkoherran puheita, että piispa ei tiennyt, että kyse on siunauksesta. Yleisellä tasolla Askola oli kertonut HS:lle pitävänsä ilahduttavana seurakunnan aktiivisuutta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Pride-teemaviikolla.

-Seksuaalivähemmistöt ja heidän läheisensä ovat vuosisatoja saaneet kokea kirkon puolelta julmuutta ja tuomioita. Se ei ole kristinuskon ydinsanoman mukaista. Siksi tällä on vahva symboliviesti, että homoseksuaalit ovat kirkossa tervetulleita juuri sellaisina kuin ovat, Askola sanoi. Hän kannattaa tasa-arvoisen avioliittolain tuloa Suomeen.

Evl-kirkko noudattaa määrämuotoisia toimenpidekaavoja, jotka julkaistaan erityisissä käsikirjoissa. Ohjesääntöihin kuulumattomia tai niistä poikkeavia toimituksia ei voi virallisesti tehdä.

Uutinen siunauksesta HS:ssa
Kirkkoherran dementointi HS:ssa

6 kommenttia

Suomen luterilaisessa kirkossa käytävä siunaus/rukoilu-kädenvääntö on tasavertaisuusasiassa lähinnä irvokasta. On kyse selvästä syrjinnästä, ja se on syvästi loukkaavaa monia ihmisiä kohtaan.

Pastori Toni Fagerholmin toimittama naisparin siunaaminen on selvästi kirkkopoliittinen teko, eli nyt katsotaan tämän pelin kortit. Se on häneltä suoraselkäinen teko, joka ansaitsee kaiken kunnioituksen.

Kirkon vanhoilliset ovat ajamassa oman kirkkonsa perikatoon taloudellisesti ja opillisestikin. Kun tästä siunaustoimesta tehdään kantelu, kirkon sisäinen riita nousee jälleen otsikoihin. Sen seurauksena joukkopako kirkon jäsenyydestä lisääntyy taas kerran. Yhä useampi kirkon työntekijä saa kenkää tehtävistään ja kirkkorakennuksia menee myyntiin.

Luterilainen kirkko on ja on ollut lähiajat vakavassa kriisissä, johon syypäitä ovat tiukkapipoiset vanhoilliset henkilöt kirkossa. Toki osasyynä kriisiin on myös ympäröivän yhteiskunnan muuttuminen, sekularisoituminen sellaisella nopeudella, ettei kirkko ole mitenkään ehtinyt muutokseen mukaan, vaan haparoi edelleen 30 vuotta jäljessä. Pastori Toni Fagerholm ja hänen kaltaisensa nuoret henkilöt ovat potkimassa kirkkoa tähän aikaan. He ovat luterilaisen kirkon pelastus, eivät siellä olevat vanhat jäärät.
Keskustelin kirkon sisäpiiriläisen, kirkkolakia hyvin tuntevan henkilön kanssa tämän uutisen pohjalta. Kirjaan hänen mielipidettään tähän hänen luvallaan.

- Tämä kysymys siunaamisesta/rukoilemisesta on silkkaa semantiikkaa. Kirkolliskokouksessa päätetyt linjaukset ovat sellaisia, että ne mahdollistavat tällaisen semanttisen keskustelun.

Se mistä keskustelukumppanini oli oikeasti huolissaan siitä, että nyt kirkkoherra Hannu Pöntinen ja piispa Irja Askola joutuvat tulilinjalle tässä kysymyksessä. Hehän ovat vahvasti sateenkaari-ihmisten oikeuksien puolella. Todellisen kohteen pitäisi tällaisessa tapauksessa olla heidän sijastaan suoraan ja näkyvästi kirkon konservatiivit.

Omana kantanani totesin tuossa keskustelussa, että tuomiokapituli, joka mitä ilmeisimmin saa tästä tapahtumasta kantelun, koettaa pestä kätensä koko asiasta mahdollisimman ripeästi. Riitelyyn ei tule muuten lainkaan loppua.