Hampurissa ilmestyvä lesboille tarkoitettu lehti Escape kertoo tuoreessa helmikuun numerossaan suomalaista lesboista. Artikkelin kirjoittaja Claudia Koltzenburg oli käymässä Pietarissa ja sillä matkalla hän hankki tietoa myös Suomesta. Näin hän kuvaa suomalaisten lesbojen tilannetta.
Lesboja muissa maissa: Suomi
Joillekin Suomi on unelmien lomakohde, toisille se on maa, josta tulee lesbojen tietoisuudelle tärkeää poliittista virikettä. Monelle Suomi on molempia ja vielä enemmän.
Hampurista on Suomeen paljon yhteyksiä mm. sen vuoksi, että täällä asuu suomalaisia lesboja ja täällä käydään paljon Suomesta. Yksi heistä toimi aktiivisesti 1987, kun perustettiin Hampurin naistenmusiikkikeskusta.
Myös Suomessa lesbot saavat inspiraatiota feminismistä kuten meillä Hampurissa, mutta ehkä itsetietoisemmin ja johdonmukaisemmin. Päämääränä ei kuitenkaan ole erillinen lesbokulttuuri. Voisi luulla, että se johtuu olosuhteista: maa on laaja ja väestömäärä pieni joten on pidettävä yhtä. Mutta vertailun vuoksi Hollanti: maa on pieni ja väestömäärä on suuri mutta sielläkään ei ole erillistä lesbokulttuuria. Voisi sanoa, että vähemmän separatistisuutta mutta enemmän itsetietoisuutta.
Tärkeitä askelia 1900-luvulla
Suomessa ei ollut 1920-luvulla mitään Berliiniin verrattavaa lesbojen Eldoradoa. Suomenkieli löi itsensä läpi ruotsin rinnalla. Kirjallisista lähteistä löytyy naisia rakastavia naisia 1950-luvulta lähtien, Heitä löytyy rikospöytäkirjoista Tampereelta ,teollisuuskaupungista, jossa monet naimattomat naiset elivät ja tekivät töitä yhdessä – ja rakastivat toisiaan. Homoseksuaalisuuden rangaistavuus loppui 1971.
Seta perustettiin vuonna 1974. Se on HLBT-järjestö, jonka johdossa oli myös Tarja Halonen, nykyinen valtion presidentti,. Vuodesta 1995 lähtien on kielletty syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Rekisteröity parisuhde saatiin 8. maaliskuuta 2002.
Ajankohtaista: konservatiiviset suuntaukset uhkana
"Olemme päässeet jo niin pitkälle, että luovuttaminen ei ole mahdollista". Näin sanotaan pohjoismaisen Trikster-nimisen queer-lehden artikkelissa, jossa Tuula Juvonen ja Pia Livia Hekanaho käsittelevät queer-tutkimuksen tilannetta suomalaisissa korkeakouluissa http://trikster.net/2/juvonenhekanaho/1.html
Vuodesta 2005 lähtien apurahoja ei ole enää tullut Suomen akatemiasta ihmisille, jotka väitöskirjansa jälkeen haluisivat jatkaa työtään lesbotutkimuksen piirissä. Katkera pala on se, että tällä hetkellä vain kahden vakinaisen tutkijan työtä tuetaan. Toinen heistä on Tuula Juvonen (Women's Studies, Jyväskylä).
Juvonen ja Hekanaho kertovat, että jo 1990-luvulla queer-tutkimukseen suhtauduttiin ennakkoluulolla, mutta se on viime aikoina muuttunut niin, että nyt yritetään käydä queer-tutkimuksen kimppuun hyvin simppeleillä, lähinnä herjaavilla argumenteilla. Sillä tavoin vähätellään monisyisiä tutkimustuloksia.
Suomalaislesbot olivat alusta alkaen hyvin internet-suuntautuneita. Kolme vuotta sitten perustettiin SQS, Queer Studies –lehti, joka on netissä ilmaiseksi saatavana.
"Luovuttamien ei ole mikään vaihtoehto"
Lokakuun alussa 2008 media-alalla avoimesti elävältä lesbolta evättiin päätoimittajan paikka. Tämä tapaus hallitsee nyt suomalaista lesbomaailmaa. Tapahtumapaikka Rovaniemi on kuitenkin kaukana eduskunnasta, joka on Helsingissä. Tilannetta ei helpota edes maan mainio verkko-infrastruktuuri. Oli shokki, että sellaista tapahtuu Suomessa. Näin asian ilmaisi myös presidentti. Työnantaja yritti välttää oikeudenkäynnin 100 000 euron vaikenemisrahoilla, mutta tämä suomalainen lesbo ja media-alan ihminen pitää tärkeämpänä, että asia tuodaan julkisuuteen. "Luovuttaminen ei ole vaihtoehto".